Siirry kirjaimeen A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö
Borg, Elsi
Arkkitehti Elsi Borg oli monipuolinen taiteilija. Kuvitustaide on Borgin taiteellisista rooleista harvemmin tutkittua ja jäänyt muun työskentelyn varjoon. Pääasiassa 1920-luvulle keskittynyt kuvitustyö on tyyliltään jälkijugendia ja ennakoi tulossa olevan art decon henkeä. Artikkelin on kirjoittanut Sisko Ylimartimo ja se on julkaistu kuvittajabibliografiassa 2022.
Carlstedt, Kalle
Carlstedt on kuvittanut mm. Joel Lehtosen Kuolleet omenapuut ja tehnyt kansia Viljo Kojon teoksiin. Hänen pääteoksekseen muodostui Sata kantelettaren laulua, jonka kokonaan puupiirroksina tehty kuvitus on koristeellinen yhdistelmä karjalaista kansantaidetta ja art deco -tyylittelyä. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 1/2009.
Cedercreutz, Emil
Kuvittajana Emil Cedercreutz erikoistui siluettitaiteeseen. Sirojen jugendtyyliseen ornamenttien kehystäminä alkavat hahmottua realistisen veistotaiteen aiheet, työtätekevät hevoset ja maatyöläiset. Nämä olivat hänen taiteensa ydin myös kuvanveistossa. Kuvittaessaan Arvid Lydeckenin satuja ja seikkailukertomuksia Cedercreutz käytti hyväkseen maatalon eläinten tuntemusta. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 1/2007.
Eder, Alfons
Alfons Eder seurasi tiiviisti ajan virtauksia. Samalla kun suomalaiset Martti Mykkänen ja Kosti Antikainen leikittelivät yhä enemmän typografialla ja hakeutuivat kohti aiempaa rohkeampaa kuvankäyttöä, myös Ederille avautui mahdollisuuksia. Hän teki kansia kaikille suurimmille kustantajille, ennen kaikkea WSOY:lle ja Otavalle. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 1/2017.
Ehrström, Eric O. W.
Eric O. W. Ehrströmin Gugus visor om de små små djuren ilmestyi 1923. Heti samana vuonna Otto Manninen suomensi sen nimellä Keken kesälauluja pikku pikku eläimistä. Ehrströmin runot kulkivat Mannisen suomennoksina kansakoulun lukukirjoihin ja lausuntaohjelmistoihin. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 2/2007.
Fahlenius, Toivo
Toivo Fahlenius oli monen aikalaisensa tavoin etupäässä mainostaiteilija. Siinä sivussa syntyi yllättävän paljon kirjankansia ja runsaasti lehtikuvituksia. Monet Nuorten toivekirjaston kirjat kuvituksineen ovat jääneet kokonaisen sukupolven mieleen. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 6–7/2019.
Federley, Alex
Kuvittajantyö ammattina oli harvinaisuus. Alex Federley olikin erittäin työllistetty mitä erilaisimmilla tehtävillä päivän uutiskuvista ja mainosjulisteista lähtien. Federley piirsi jatkuvasti Fyren-lehteen mm. herkullisia karikatyyrejä ja kuvitti lasten kuvakirjoja vielä viimeisimpinä vuosinaankin. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 4/2005.
Finne, Hilkka
Hilkka Finnen piirrokset ovat hentoja ja varovaisia. Niitä käytettiin runsaasti Helmi Krohnin toimittaman Tyttöjen kirjan ja myöhemmin Tyttöjen oman kirjan kasvattavissa ja opettavissa kertomuksissa. Hän kuvitti Jalmari Finnen kirjan Vuosisarain vaatimus 1918 ja lastenkirjan Hassu kissa ja Johanssonska Otavalle 1922. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 4/2006.
Flodin, Hilda
Hilda Flodin tunnetaan parhaiten vuolukiveen hakatuista eläin- ja peikkoaiheisista veistoksistaan Vakuutusyhtiö Pohjolan talon julkisivussa. Vuodesta 1912 lähtien Flodin kuvitti Valistuksen lastenkirjoja, aapista ja lukemistoja. Suurpiirteisellä tyylillään hän piirsi osuvat kuvat Iivo Härkösen kertomiin Suomen kansan eläin- ja peikkosatuihin. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 4/2006.
Frosterus-Segerstråle, Hanna
Hanna Frosterus-Segerstrålen löysi oman lajinsa intiiminä lasten ja perhe-elämän kuvaajana. Lukuisat muotokuvat ja muutamat alttaritaulut täydentävät tätä kuvaa. Frosterus-Segerstrålen kuvittama Annas sommar – Annan kesä on kookkaan kuvasalkun muodossa julkaistu tarina lapsille. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 1/2006.
Hammarsten-Jansson, Signe
Signe Hammarsten-Jansson teki työuransa nimimerkillä Ham suomenruotsalaisessa julkaisumaailmassa, lehdissä ja kirjoissa. Valtakunnallisesti tunnettua, vaikka harvoin nimeltä mainittua työtä hän teki postimerkkitaiteilijana. Karikatyyrit olivat hänen ominta alaansa, ja silloinen pilalehdistö otollinen foorumi. Hammarsten-Jansson teki paljon kansikuvia ja kuvitti joitakin kirjoja. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 3–4/2007.
Hauhio, Ami
Aimo ”Ami” Hauhio teki käyttötaidetta 1930-luvulta kuolemaansa asti. Hän oli paitsi kuvataiteilija myös kuvittaja ja sarjakuvapiirtäjä, jonka skaala ulottui kartanpiirtäjän töistä Yleisradion logoon.Hauhio teki valtavan läjän kansia esimerkiksi Arvid Lydeckenin Otavalle luomaan Poikien seikkailukirjastoon. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 2/2010.
Honkanen, Helmiriitta
Helmiriitta Honkanen teki pitkän uran taiteen eri lajien parissa. Graafikkona Honkanen koki olevansa ennen kaikkea juliste- ja exlibrispiirtäjä, vaikka kuvitti myös useita lasten- ja nuortenkirjoja. Kirjojen kansikuvissa hän saattoi joskus päästää irti myös rakkautensa maalaamiseen. Artikkelin on kirjoittanut Sisko Ylimartimo ja se on julkaistu kuvittajabibliografiassa 2022.
Hämäläinen, Väinö
Kokonaisuudessaan Väinö Hämäläisen kuvittajantyö käsittää parikymmentä nimekettä, joista osa on huolella kuvitettuja joululehtiä ja tuntuva osa oppikirjakuvitusta. Komea maantieteen opetukseen tarkoitettu opetuskuvataulu Kolivaaralta on jäänyt kansakoulua käyneiden mieleen. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 3/2006.
Jaatinen, Eeli
Eeli Jaatinen on tyypillinen aikansa kuvittaja, topakka työmies, joka ei liene ikinä kieltäytynyt tilauksesta. Kirja-alalla Jaatisen tärkeimmät yhteistyökumppanit olivat Otava ja WSOY, joille hän teki kansia ja kuvituksia kauno- ja tietokirjoihin. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 4/2016.
Jansson, Tove
Hyvin nuorena Tove Jansson sai avustaa äitiään kansien laadinnassa, piirtää kasvot Sally Salmisen Katriinalle ja oppia monia konsteja maiseman tyylittelyssä. Usein löytyy Hamin kansikuvista aallokkoa, pilviä tai eläinhahmoja, jotka voisivat olla Toven piirtämiä – mutta yhtä hyvin Hamin. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 3–4/2007.
Karimo, Aarno
Tunnetuin Aarno Karimon teoksista on laaja, moniosainen Kumpujen yöstä, joka kertoo suomalaisia vaiheista, teoista ja oloista kivikaudelta nykyaikaan. Kirjasarja ilmestyi ensin neljänä osana vuosina 1929–1932 ja myöhemmin tekijän suostumuksella kolmeen osaan lyhennettynä. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 3/2008.
Karimo, Aarno
Aarno Karimo teki suomalaisessa kirjahistoriassa aika harvinaisen uran kirjailijana, joka kuvitti teoksensa itse, runsaasti ja suhteellisen hyvin. Arvostetulle WSOY:lle Karimo teki kymmenkunta vakavahenkisempää kirjaa. Monet olivat menestysteoksia, tärkeimpinä Valkoinen armeija ja Kumpujen yöstä. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 6–7/2015.
Karma, Maija
Kuvittajana Maija Karma oli poikkeuksellisen arvostettu ja pääsi somistamaan monien suosittujen kirjailijoiden teoksia Raul Roineen saduista Anni Swanin lastenkirjoihin. Karman tyyli on konstailemattoman perinteinen. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 4/2008.
Kaustia, Eila
Eila Kaustian kirjoihin ja lehtiin tekemät värikkäät, joskin sovinnaiset kansikuvat ja kuvitukset ovat suhteellisen tunnistettavia. Erityisen paljon Kaustian kuvituksia näkee Yhtyneiden Kuvalehtien ja Otavan julkaisuissa, koska hän työskenteli talon palveluksessa 30 vuotta. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 6–7/2019.
Koivu, Rudolf
Vaikka Rudolf Koivu pian saavutti aseman huomattavana sadunkuvittajana, leimasivat orpous, köyhyys ja irrallisuus hänen elämäänsä loppuun saakka. Hänen vaatimattomuudestaan tuli legendaarista. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 4/2008.
Landström, Björn
Harva suomalainen kuvittaja oli omana aikanaan yhtä nimekäs kuin Björn Landström. Arvostuksesta huolimatta etenkin WSOY:lle ja Otavalle runsaasti kuvituksia tehnyt Landström on uhannut viime vuosina jäädä avantgardistisempien tai ainakin modernimpien aikalaistensa varjoon. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 1/2009.
Laukkanen, Usko
1960-luvulla kansakoulunsa aloittaneet muistavat Usko Laukkasen kuvittaman aapiskirjan, josta on otettu uusia painoksia vielä 2000-luvulla. Hänen kuvakirjoistaan maineikkain on pohjoismaisen kuvakirjakilpailun kärkeen päässyt Laulumaja, joka oli ensimmäinen kotimainen kuvakirja Tammen kultaiset kirjat -sarjassa. Kuvittajantyönsä rinnalla Laukkanen oli tuottelias sarjakuvantekijä ja animaattori. Artikkelin on kirjoittanut Timo Kokkila ja se on julkaistu kuvittajabibliografiassa 2022.
Launis, Mika
Mika Launiksen kirjankansien ja kuvitusten värimaailmaan uppoaa. Se luo kuviin erityisen tunnelman. Launis on tehnyt mm. Harry Potter -kirjasarjan kannet. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 3/2017.
Leo, Veronica
Veronica Leo on tehnyt merkittävän uran satukuvittajana. Hänen värikylläiset kuvituksensa Zachris Topeliuksen klassikkosatuihin ovat tuoneet Topeliuksen satumaailman lähemmäs nykylukijaa. Pohjoismaiden satuperinnön lisäksi hän on kuvittanut myös ulkoeurooppalaisia kansansatuja. Leo tunnistaa oman roolinsa välittäjänä ja kasvattajana, jolla on vapautta ja vastuuta. Kuvituksessa vakavaan tarinaan tulee antaa lapselle myös toivoa. Artikkelin on kirjoittanut Sisko Ylimartimo ja se on julkaistu kuvittajabibliografiassa 2022.
Lindeberg, Aleksander
Aleksander Lindebergin eniten käyttämä tyyli ei ole kaikkein omintakeisin. Toisen maailmansodan jälkeen lukemattomat länsimaiset kuvittajat ihastuivat nimenomaan itäeurooppalaiseen kuvitustyyliin ja löysivät kansansatujen maailmasta aineksia omalle taiteelleen. Harva on kuitenkaan onnistunut siinä niin sykähdyttävästi kuin Lindeberg. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 6/2010.
Louhi, Matti
Matti Louhi teki jännärien kansia pitkään kollaasi- ja sekatekniikalla. Tyylit vaihtuivat aiheen ja suunnittelijan mielialan mukaan. Perinteiseen tapaan tehtyjä kuvituskansia syntyi esimerkiksi J.R.R. Tolkienin fantasiakirjoihin ja Kalle Päätalon romaaneihin. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 6–7/2019.
Muukka, Marja-Leena
Marja-Leena Muukan satojen kirjojen suuruisessa tuotannossaan näkyvät kyllä aikojen virtaukset mutta myös alan muuttuminen. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 5/2016.
Nopsanen, Aarne
Aarne Nopsanen on tehnyt kansikuvia, jatkosodassa hän oli TK-piirtäjä, lisäksi Nopsanen piirsi sarjakuvia. Etenkin toisen maailmansodan jälkeen hän profiloitui kirjankuvittajana. Kuvituksia on esim. Nummisuutareissa, toisaalta oppikirjoissa. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 6/2011.
Omenamäki, Osmo
Osmo Omenamäki löysi kutsumuksensa jo nuorena. Hän rakasti piirtämistä. Omenamäki on tehnyt pitkällä urallaan kaikkea, mainoskuvituksista ja julisteista postikortteihin. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 1/2016.
Polameri, Seppo
Seppo Polameri oli aikansa ahkerimpia kansitaiteilijoita. Jokainen antikvariaatissa vieraillut on nähnyt hänen kirjanpäällisiään. Polameri teki satoja kirjankansia ja kuvitukset noin seitsemäänkymmeneen kirjaan. Usein hänen tyylinsä erottuu, mutta melkein yhtä usein kansi voisi olla jonkun muunkin tekemä. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 3/2012.
Ruokonen, Martti
Martti Ruokonen on tehnyt valtavan määrän suunnittelua ja kansia kustantamonsa kirjoihin. Ruokosen työssä näkyy typografian kunnioituksen lisäksi kirjan kunnioitus. Lastenkirjojakin Ruokonen on ehtinyt kuvittamaan toistakymmentä. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 2/2017.
Soldan-Brofeldt, Venny
Venny Soldan-Brofeldtin, nimimerkki V.S-B:n, tekemät kuvitukset aapisiin, lukemistoihin ja pieniin kuvakirjoihin vaikuttavat ensi näkemältä vaatimattomilta, jopa sovinnaisilta. Lapset ja luonto on nähty suurella tarkkuudella. Pienimuotoisesta, mutta runsaasta aineistosta hahmottuu johdonmukainen kuvittajantyö. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 2/2006.
Soldan-Brofeldt, Venny
Wendla ”Venny” Soldan-Brofeldt oli kuvataiteilija, taidemaalari, korusuunnittelija, kirjanpäällistaiteilija ja lastenkirjailija. Soldan-Brofeldt oli kuvittajana monipuolinen. Melkein missä tahansa ajan lehdessä tai julkaisua saattoi törmätä hänen tunnistettavaan tyyliinsä. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 3/2015.
Taina, Hannu
Hannu Taina on kuvittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, lähinnä lastenkirjoja. Lastenkirjakuvituksistaan hänet tunnetaankin parhaiten. Suurelle yleisölle tutuin on lempeän kotoisa kuvitus Elina Karjalaisen Uppo-Nalle–kirjoihin, joita syntyi yli kolmekymmentä vuosina 1977–2006. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 5/2013.
Taina, Markko
Markko Tainalle kirja on luonteeltaan vahvasti fyysinen, esine. Taina on tehnyt urallaan tähän mennessä tuhatkunta kantta. Se on hurja määrä. Yllättävän moni Tainan kirja pelaa melankolian sävyillä. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 1/2015.
Tanttu, Erkki
Kuvittajana Erkki Tanttu löysi 1960-luvulla itsensä suorastaan uudelleen. Hyvä suhde Otavaan mahdollisti resurssit kustantamon arvostamiin hankkeisiin kuten Seitsemään veljekseen. Lisäksi Tanttu sai kuvittajan työhön tuolloin harvinaisen monivuotisen taiteilija-apurahan. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 3/2014.
Tikkanen, Henrik
Henrik Tikkanen loi menestyksekkään uran sekä kirjailijana että piirtäjänä. Tikkanen kuvitti ja kirjoitti uransa alusta lähtien. Henrik Tikkanen hallitsi paitsi ihmiskasvojen myös rakennusten ja laivojen piirtämisen. Hänen kaupunkikuvistaan koskettavimmat käsittelivätkin Helsinkiä: taloja ja elämää niiden ympärillä. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 6/2009.
Topelius, Emilie
Emilie Topeliuksen tarina on elävä esimerkki lahjakkaasta nuoresta naisesta, jonka kohtalo ei sallinut kasvaa taiteilijana. Emilien tarina lienee enemmän sääntö kuin poikkeus. Emilie Topelius kuvitti miehensä ensimmäisen satukokoelman Sagor, joka ilmestyi 1847. Kirjan koko painoksen kuvat Emilie väritti käsin vesiväreillä. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 1–2/2005.
Vasström, Eric
Eric Vasström oli Uuden Suomen keskeinen kuvittaja itsenäistyneen Suomen ensimmäisillä vuosikymmenillä. Vasström oli maamme ensimmäisiä ammattimaisia lehtipiirtäjiä. Vasström joutui pilapiirroksen vuoksi vankilaan, mutta siellä hän maalasi sielläkin mm. vankilanjohtajan muotokuvan. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 4/2015.
Wendelin, Martta
Martta Wendelinin tunnetuimmat kuvitukset ovat kiteytyneitä ajankuvia: Kotilieden ja viihderomaanien kansia. Ne ovat keräilykohteita kuten hänen rakastetut postikorttinsakin. Niiden vetovoima on nostalgiassa, menneisyyden kaihossa. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 3–4/2009.
Wendelin, Martta
Martta Wendelin oli aikansa tuotteliaimpia ja erottuvimpia kuvittajia. Hänen Kotilieden kansikuvansa, kirjankuvituksensa ja viihderomaanien kantensa määrittivät osaltaan aikakautta. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 2/2015.
Vesanto, Poika
Nuorena kuollut Eijo ”Poika” Vesanto muistetaan nykyään lähinnä aikaansa edellä olleiden sarjakuviensa kuten Saku Sämpylän kautta. Vaikka Vesanto pääsi tekemään kansia hyvin monenlaisiin kirjoihin, häntä ei omana aikanaan erityisemmin arvostettu. Artikkelin on kirjoittanut Ville Hänninen ja se on julkaistu Parnassossa 7/2008.
Vesanto, Poika
Poika Vesanto oli loistava ja tuottelias piirtäjä, jonka vaikutteet tulivat amerikkalaisista esikuvista. Vauhdikas ja poikkeuksellisen viiva erottaa piirrokset useimmista muista ajan kotimaisista kuvittajista. Vesannon tuotanto oli uskomattoman laaja, ottaen huomioon että ura kesti vain kaksikymmentä vuotta. Artikkelin on kirjoittanut Timo Kokkila ja se on julkaistu kuvittajabibliografiassa 2021.
Vikstedt, Topi
Topi Vikstedtin tapa käsitellä aiheita oli vapaa ja luonnosmainen. Pehmeä lyijykynä oli hyvä väline, ja Vikstedt pehmensi tulosta vielä ”soosaamalla”. Hänen ilmiömäinen piirustustaitonsa antoi loistokkuutta vaatimattomilla tekniikoilla tehdyille kirjojen kansikuville, joita hän tuotti satamäärin monille kustantajille. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 2/2009.
Visanti, Matti
Oululaissyntyinen taidegraafikko ja kuvittaja Matti Visanti oli ensimmäiseltä ammatiltaan arkkitehti, sittemmin pääasiassa taidegraafikko ja kuvittaja. 1930-luvun alussa Visanti luopui arkkitehdin päätyöstä ja ryhtyi ammattimaiseksi taidegraafikoksi ja kuvittajaksi. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 2/2008.
Åkerblom, Rudolf
Rudolf Åkerblom työskenteli Tilgmannin kirkapainossa, työn ohessa hän maalasi muotokuvia. Åkerblom teki paljon muutakin: mm. suunnitteli tapettimalleja, piirsi puulle, teki lasimaalauksia Taideteollisuusyhdistykselle. Åkerblom oli Suomen ensimmäisen nelivärisenä painetun lasten kuvakirjan tekijä. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 3/2005.
Ålander, Freka
Fredrik (Freka) Ålander ehti urallaan toimia mainosgraafikkona, Kirjapainotaito-Graafikko-lehdessä käyttögraafikkona, opiskella koristemaalausta, kuvittamaan Suomen kuvalehteä ja pilalehti Tuulispäätä, tekemään opetustauluja, suunnittelemaan pari sataa kirjankantta ja tekemään kirjankuvituksia. Artikkelin on kirjoittanut Maria Laukka ja se on julkaistu Kuvittajassa 1/2008.
