Ville Hänninen, julkaistu Parnasso 3/2015
Venny Soldan-Brofeldt oli poikkeus säännöstä: 1800-luvun lopun naiskuvittaja, joka ei lopettanut uraansa aviokellojen kuminaan.
Kirjankansien suunnittelu oli pitkään miehinen ala. Kuvittajina oli kyllä naisia, mutta heidän työnsä rajautui usein lastenkirjoihin tai muotikuvituksiin. Toki poikkeuksiakin oli, jo toissa vuosisadan lopussa.
Wendla ”Venny” Soldan-Brofeldt (1863–1945) oli kuvataiteilija, taidemaalari, korusuunnittelija, kirjanpäällistaiteilija ja lastenkirjailija. Soldan-Brofeldt oli kuvittajana monipuolinen. Melkein missä tahansa ajan lehdessä tai julkaisua saattoi törmätä hänen tunnistettavaan tyyliinsä ja V.S-B-nimimerkkiin.
Rahapajan johtajan August Soldanin ja saksalaissyntyisen Marie Möllerin tytär hakeutui alalle normaaleja hyväosaisen väyliä pitkin. Venny lopetti Behmin saksalaisen koulun Viipurissa 14-vuotiaana mutta kävi myöhemmin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulua ja piipahti opinnoilla niin Venäjällä, Italiassa kuin Espanjassakin. Pariisissa hän tutustui moniin taiteilijoihin, kirjailijoihin ja naisasianaisiin, mikä antoi pohjan koko elämän kestäneelle taiteilijanuralle.
Juhani Ahoon (alkujaan Johannes Brofeldt) Venny tutustui vuonna 1890 ja meni seuraavana vuonna naimisiin. Monet naiskuvittajat lopettivat tuolloin uransa avioiduttuaan. Soldan-Brofeldt ennätti kuitenkin saada itselleen vahvaa jalansijaa jo nuorena, eivätkä kirjailijamies ja kaksi poikaa olleet esteenä. Sisaruksia ja äitiään elättänyttä Soldan-Brofeldtia pidettiin boheemina, mistä hän ei välittänyt. Voi jopa sanoa, että hän oli poikkeuksellinen itsenäinen hahmo kuvittajaksi. Pitkän maalarinuran lisäksi Soldan-Brofeldt kuvitti lastenkirjoja ja lehtiä. Hän kirjoitti ja kuvitti sekä lapsille että aikuisille.
Soldan-Brofeldtin omaperäisintä tuotantoa ovat erilaisia muistelmateokset ja pakinat (nimimerkillä Äkäpussi). Kiintoisa on myös ilmailun siihenastista historiaa kartoittanut Kuinka on opittu lentämään (1910). Rautatien kirjoittanut Juhani Aho saattoi varmasti ymmärtää tuonkin liikkumismuodon viehätyksen.
Soldan-Brofeldtin kokonaan itse tekemistä lastenkirjoista mainittakoon Matti ja Liisa lähtevät maalle (1902), Jänis (1908) ja Olin ennen onnimanni (1930). Upein on ehkä Meidän Tiroolin matka (1905), ”maalattava kuvakirja” lapsista Sveitsissä. Soldan-Brofeldt kuvasi yleensäkin lapsia taitavasti, joskin sovinnaisesti.
Hän osallistui myös näkyvästi järjestötoimintaan. Kun tutkii koulujen opetustauluja, naistaiteilijoihin ei juuri törmää, mutta Soldan-Brofeldt vaikutti keskeisesti niiden kehitykseen. Hän perusti opetusta kehittäneen ja opetustaulujen valmistusta edistäneen Taidetta kouluille yhdistyksen vuonna 1906.
Soldan-Brofeldt oli vahvimmillaan maalarina ja kirjankuvittajana. Hänen tyylissään oli yksityiskohtaisuutta ja herkkyyttä, molempia samanaikaisesti. Se näkyy esimerkiksi Zachris Topeliuksen Lukemista lapsille -teokseen, Anni Swanin ja Joel Lehtosen kirjoihin tehdyistä satukuvista. Kirjankansissa Soldan-Brofeldtin pedantti tyyli ei aina päässyt oikeuksiinsa. Hän teki kuitenkin WSOY:lle monia tyylikkäitä päällisiä, muun muassa Selma Lagerlöfin Ajomiehen (1912).
Soldan-Brofeldt teki myös paljon yhteistyötä Juhani Ahon kanssa. He tekivät yhdessä teoksen Suomalainen kuvakirja lapsille ja nuorisolle (1894). Ahon kalevalamittaiset säkeet yksinäänkin liikkuvat lennokkaasti, mutta Soldan-Brofeldtin kivipiirrokset ovat tehneet kirjasta klassikon.
14 kuvasivun keskiössä on suomalainen maalaismaisema, lapset ja aikuiset töissään ja leikeissään. Kansan, luonnon ja eläimistön pienimuotoisuus yhtyvät. Kuvia on reunustettu Soldan-Brofeldtille ominaisilla jugend-henkisillä ornamenteilla. Sivuja jää katsomaan kuin pyrypalloa. Teoksesta on otettu viisi painosta, edellinen WSOY:n 125-vuotisjuhlan kunniaksi 2003. Lisäksi Soldan-Brofeldt loihti Ahon teoksiin huomattavan määrän kansia. Viitseliäästi tehtyjä ovat esimerkiksi kannet Katajaiseen kansaani (1899), Kevään kevääseen (1912) ja Hellmannin herraan (1928).
Lisätietoa: Venny Soldan-Brofeldt kuvittajabibliografiassa
