Maria Laukka, julkaistu Kuvittaja 1/2008
Fredrik Gabriel (Freka) Ålander syntyi, eli ja kuoli Helsingissä. Hän asui isänsä, vaatturimestari Fredrik Ålanderin vuonna 1909 rakennuttamassa jugendtalossa Jokiniementiellä Oulunkylässä. Talossa asuivat myös hänen neljä sisartaan.
Talon elämä oli vilkasta, kirjailijat ja taiteilijat vierailivat siellä tiheästi, säveltäjä Yrjö Kilpinen, naapurissa asuva Larin-Kyösti, Eino Leino, Bertel Gripenberg ja monet muut. Ålanderien vieraana oli 1910-luvulla nuori virolainen kirjailija, sittemmin akateemikko Friedebert Tuglas. Tuglasin ja Ålanderin läheisestä ystävyydestä kertoo tieto, että Tuglas matkusteli vaikeina aikoina Ålanderin passilla. Ålanderien talo tunnetaan nykyään nimellä Villa Tuglas ja siinä on Tuglaksen muistolaatta. Freka Ålanderin poikia olivat graafikko Olavi Fredrik (Olli) Ålander ja Rakennustaide-kirjan tekijä Kyösti Ålander, joka perusti Suomen rakennustaiteen museon.
Päivi Hovin väitöskirjassa Mainoskuva Suomessa (Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja 1991) on mainintoja Freka Ålanderin urasta mainosgraafikkona. Ålander tuli töihin Ervan mainostoimiston taideosastolle 1927 yhtä aikaa muun muassa Arnold Tilgmannin kanssa. Heidän edeltäjänsä osastolla oli taidegraafikkona tunnettu Aukusti Tuhka. Taideosastolla oli viisi piirtäjää. Tekniikkana yleinen oli tussilaveeraus, ja monipuolinen ornamenttien ja tekstauksen taito piti hallita. Vaikutteita ilmoitusten laadintaan otettiin amerikkalaisesta mainonnasta. Saturday Evening Post ja The Ladies Home Journal oli tilattu mainostoimistoon, kertoo Päivi Hovi. Ålanderin koristeellinen, art deco –vaikutteinen tyyli saattaa olla kotoisin juuri näistä julkaisuista. Lisäksi oli mainostoimisto lähettänyt Ålanderin ja muita graafikoita Tanskaan oppia saamaan.
Kirjapainotaito-Graafikko-lehdessä 1986 oli Päivi Hovilla artikkeli Freka Ålander – vuosisadan alun käyttögraafikko. Ålanderia koskevien tietojen ohessa on tärkeä maininta: graafinen opetus alkoi Taideteollisuuskeskuskoulussa Ateneumissa vuonna 1928. Lisääntynyt tarve lehtien ilmoituspiirtäjistä vaati alan koulutusta. Sitä ennen olivat käyttögraafikot saaneet koristemaalarin tai vapaan taiteilijan koulutuksen. Ålanderkin opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa koristemaalausta 1902–04.
Päivi Hovi mainitsee Ålanderin suunnitelleen pari sataa kirjankantta. Lisäksi hän teki kirjankuvituksia, joissa hän loistaa upealla laveeraustekniikallaan. Kuvituksissa on usein tehokeinona käytetty heijastuksia vesipeileihin. Samaa rikasta valööriasteikkoa kuin Ålander, käytti Martta Wendelin mustavalkokuvituksissaan. Voi olettaa Ålanderin ja Wendelinin oppineen tekniikkansa juuri yliopiston piirustuslaitoksella, jossa molemmat opiskelivat Eero Järnefeltin johdolla.
Ålander kuvitti Suomen kuvalehteä ja pilalehti Tuulispäätä. Hän teki kansakoulun opetuskuvatauluja, muun muassa neljä vuodenaikaa maatalon töissä ja Kaupunkilaisia kesälomalla Uotilan talossa (1912). Lastenkirjoja hän kuvitti etupäässä Otavalle Arvid Lydeckenin teksteihin siroin tussipiirroksin. Mainosgraafikkona Ålander sai tehtäväkseen Alkon etikettejä ja logon, joka kymmeniä vuosia kaunisti kierrettävän pullonkorkin pyöreää yläpintaa.
Lähteitä:
Päivi Hovi: Freka Ålander – vuosisadan alun käyttögraafikko. Kirjapainotaito – Graafikko 5/1986
Päivi Hovi: Mainoskuva Suomessa. Kehitys ja vaikutteet 1890-luvulta 1930-luvun alkuun. Taideteollinen korkeakoulu 1990.
Maria Laukka (toim .): Satujen saari. Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti 1985
Kiitokset Kaarina Ålanderille ja Outi Ålanderille henkilötiedoista.
Lisätietoa: Freka Ålander kuvittajabibliografiassa
