Ville Hänninen, julkaistu Parnasso 2/2015
Martta Wendelin oli aikansa tuotteliaimpia ja erottuvimpia kuvittajia. Hänen Kotilieden kansikuvansa, kirjankuvituksensa ja viihderomaanien kantensa määrittivät osaltaan aikakautta.
Kuvittaja Martta Wendelin (1893–1986) tunnetaan parhaiten Kotiliesi-lehden kansista. Suositun aikakauslehden arvomaailma – koti, uskonto, isänmaa ja sen sellaiset – heijastuu niissä suoraan mutta lempeästi. Ilmipoliittinen sisältö pysyi kansista loitolla, vaikka ne ovatkin jälkitulkinnoille alttiita. Raikas värimaailma ja onnistuneet sommittelut tekivät kansista klassikkoja lajissaan ja yllättävän ajattomiakin. 1930–40-lukujen Wendelin-Kotiliesiä ostetaan antikvariaateista yhä, pelkän kuumottavan etumuksen takia.
Niiden lisäksi Wendelin teki valtavasti muutakin. Kotkassa syntynyt ja Helsingin yliopiston piirustussalissa Eero Järnefeltin opissa käynyt Wendelin pääsi kuvittajana leiville melko nopeasti. Hän teki ensimmäiset lehtikuvituksensa Anni Swanin toimittamaan Joulukukkaan vuonna 1919, mutta alkoi pian avustaa myös Swanin Sirkka-lehteä ja WSOY:tä. Hän sai toimitusjohtaja Jalmari Jäntiltä kuukausipalkkaisen työn kuvittajana, mutta ryhtyi 1920-luvulla vapaaksi taiteilijaksi ja avusti useita eri kustantamoja ja muita yrityksiä.
Uransa huipulla Wendelin oli 1930-luvulla, jolloin lehdistö ja painoteollisuus ylipäänsä laajenivat voimakkaasti. Kuvituskuvaa käytettiin vielä erittäin paljon eikä valokuva ollut saanut hallitsevaa roolia. Näkyvä kuvittaja toisinsi mutta myös osaltaan loi ajan visuaalista ilmettä ja arvomaailmaa.
Ihannoiva, pelkistetty kuvitustyyli ja vannoutunut ihailijakunta vertautuvat ennen kaikkea miespuoliseen Wendeliniin, Rudolf Koivuun. Wendelin teki Koivun tavoin runsaasti kirjankuvituksia ja kuvitti monipuolisesti niin satuja, aapisia kuin opetustauluja, mutta Martta-fanien määrää taitaa silti selittää ennen kaikkea laaja postikorttituotanto. Hän piirsi yksistään joulukortteja ainakin 650 kappaletta.
Wendelinin kuvakieli istui yhtä lailla ajan satukirjoihin kuin nuortenkirjoihinkin. Satukuvituksissa vaikutteet tulivat ennen kaikkea Carl Larssonilta. Nuortenkirjoihin Wendelin omaksui astetta realistisemman ja aiheiden vuoksi kaupunkilaisen otteen. Hänen naisensa olivat itsenäisiä ja rohkeita, mutta myös feminiinisiä ja tyylikkäitä. Toki niiden ulkoasussa näkyivät yhtä lailla kirjojen siveät ja hurskaat ihanteet.
Wendelin teki kansikuvia erityisesti Anni Swanin ja Mary Marckin kirjoihin, vuosikymmenten ajan Wendelinin siveltimestä syntyi samaan aikaan kuvia heidän esikuviensakin teoksiin. Wendelinin ensimmäisiin työtehtäviin WSOY:llä kuuluivat kannet Mary Alcottin ja Lucy M. Montgomeryn romaaneihin mutta myös Swanin Iris Rukka (1919) ensipainokseen kuvituksineen.
Wendelin alkoi 1930-luvulla hyödyntää aiempaa enemmän selkeitä väripintoja, mikä lisäsi kuvien tehokkuutta. Wendelin osasi piirtää taidokkaasti ajan naiskäsitysten ja muotien mukaisia hahmoja, housupukuisia polkkatukkia. Tyylikkäitä olivat esimerkiksi Denys Astonin ja Rauni Karhian romaanien kannet.
Wendelin loihti Mary Marckin kirjojen kannet 1930-luvulta 1950-luvulle. Kansainväliseltä menestysskribentiltä kuulostanut Marck oli oikealta nimeltään Kersti Bergroth. Salanimet olivat ajan tapa viihdekirjallisuudessa: Denys Aston tunnettiin kotioloissa Anna Inkeri Relanderina, Rauni Karhia puolestaan Ilona Komppana.
Oman nimen välttely kielii lajin vähäisestä arvostuksesta. Se ei kuitenkaan tee Wendelinin viihdekansista merkitykseltään vähäisiä. Yksistään Swanin vuosina 1914–1949 julkaistuja kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta, joten Wendelinin kuvasto piirtyi niissäkin useiden sukupolvien tajuntaan, heidän elämänsä loppuun asti.
Tuula Karjalainen kiteyttää käyttötaiteen merkityksen kirjassa Martta Wendelin – kuvittajan siveltimestä: ”Hänen kuviaan ei tarvinnut kenenkään etsiä, niitä ei voinut edes valita.”
Lisätietoa: Martta Wendelin kuvittajabibliografiassa
