Timo Kokkila, julkaistu kuvittajabibliografiassa 2022.
Usko Laukkanen (1930–2000) oli ahkera ja ammattitaitoinen kuvittaja, sarjakuvantekijä, animaattori ja lastenkirjailija. Henkilönä hän jäi kuitenkin lähes tuntemattomaksi.
Helsinkiläisen Laukkasen innostus piirtämiseen näkyy jo kouluvuosien lehdissä, joita on säilynyt hänen kahden tyttärensä kokoelmissa. Yksittäiskappaleina tehdyissä lehdissä on seikkailutarinoita, piirroksia ja tietenkin myös sarjakuvia. Lehdet oli tarkoitettu vain omaksi ja kavereiden huviksi. Sarjakuvamuotoisessa päiväkirjassa on kuitenkin maininta, että lehtiä myös lainailtiin tai jopa vuokrattiin koulutovereille. Teini-iässä yleisö laajeni, kun Usko pääsi partiolippukunnan lehden toimittajaksi. Sinihaukka-lippukunnan lehti Kirkonrotta voitti toisen palkinnon partiolaisten talvipäivillä 1947. Ennen kopiokoneiden aikaa nekin olivat silti käsin yksittäiskappaleina tehtyjä lehtiä, jotka kiersivät partiolaisten käsissä lukijalta toiselle. Jo 1944 Laukkanen sai sarjakuvansa julkaistua Seura-lehden lastensivuilla. Se antoi varmasti itseluottamusta 14-vuotiaalle piirtäjälle, ja samalla ennusti tulevaa uraa.
Koulumenestys ei päiväkirjamerkintöjen mukaan ollut erityisen hyvä. Myöhemmin Laukkanen haki alan koulutusta Ateneumin taidekoulun grafiikkalinjalta, mutta opinnot siellä jäivät lyhytaikaisiksi. Lisäoppia kertyi Sanoma Oy:n litografikoulusta.
Usko Laukkanen teki kuvittajan töitä eri puolille, kansikuvia ilmestyi niin Seurassa kuin Viikko-sanomissa. Postikorttituotanto oli laaja, samoin mainoskuvituksia ilmestyi runsaasti. Sarjakuvia julkaistiin Partio-lehdessä, mutta myös Uudessa Suomessa. Koulussa ranskaa opiskellut Laukkanen signeerasi työnsä usein nimimerkillä ”Foi” eli ”Usko” ranskaksi.
Sarjakuvat olivat Laukkaselle selvästi tärkeitä, hänen jäämistössään on useita tavalla tai toisella kesken jääneitä sarjakuvahankkeita. Siitä huolimatta julkaistujen sarjakuvien määrä jäi kohtalaisen vähäiseksi, ehkä osittain siitäkin syystä että boheemiluonteiselle taiteilijalle säännöllisen sarjakuvan tekeminen osoittautui hankalaksi. Pidemmille sarjakuvatarinoille taas oli silloinkin niukasti julkaisumahdollisuuksia. Kuvitushankkeet sujuivat paremmin, mutta toisaalta veivät niin paljon aikaa, ettei sarjakuvien säännöllisiin julkaisuaikatauluihin sitoutuminen ehkä tuntunut hyvältä ratkaisulta. Tuskin sarjakuvat olisivat myöskään taloudellisesti olleet kovin kannattavia. Veikko ”Joonas” Savolaisen päätoimittama Sarjis-lehti ilmestyi Williamsin kustantamana vuosina 1972–1974 ja aloitti omalla tavallaan suomalaisen sarjakuvan uuden esiinmarssin. Laukkasen sarjakuva Masto ja Märssy oli mukana avaamassa heti ensimmäistä numeroa. Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon Laukkanen sai vuonna 1988.
Myös animaatio oli Laukkaselle merkittävä työsarka. Hän työskenteli monien mainosanimaatioiden parissa, omien sanojensa mukaan yli sadassa, mutta anonyymissä mainosmaailmassa hänen osuutensa laajuus jää usein arvailujen varaan. Monet mainokset toteutettiin rajoitettuna animaationa eli kyse oli lähinnä kuvituskuvien käytöstä leikeanimaation tapaan, mutta myös työläämpää piirrosanimaatiota tehtiin. Mainosanimaatioita tehtiin eri tuotantoyhtiöiden kautta mm. Postipankin Kultapossukerholle, Kansallis-Osake-Pankille ja tiettävästi myös öljy-yhtiö Essolle. Tunnetuin Laukkasen animaatio lienee kymmenminuuttinen Onnenrahaa etsimässä (1959), jonka Laukkanen itse ohjasi ja piirsi, kuvauksista huolehti Heimo Palander. Värianimaatio kertoi lapsille säästämisen tärkeydestä.
Usko Laukkasen tunnetuimmat ja muistetuimmat työt ovat lastenkirjoja. Hän kuvitti monia oppikirjoja, tunnetuimpana ehkä Lasten oma aapinen (Somerkivi, Tynell ja Airola, Otava 1958) josta on tehty monia painoksia aina 2000-luvulle saakka. Kuvakirjoista mainetta saavutti Tammen kultaiset kirjat -sarjassa ilmestynyt Laulumaja (Tammi 1956), jossa sekä teksti että kuvat olivat Laukkasen tekemiä. Kirja oli tulosta pohjoismaisesta kuvakirjakilpailusta, jossa se sijoittui kolmanneksi. Laulumaja julkaistiin myös Ruotsissa ja Norjassa, ja kotimaisia uusintapainoksia siitäkin on tehty vielä 2010-luvulla. Alfred Salmelan Satuaapinen (Otava, 1966) oli alun perin julkaistu jo 1947, mutta vuoden 1966 painoksessa on Laukkasen kuvitus. Kirjan teksti oli varmasti jo silloin varsin vanhahtava, mutta kuvitus toimii upeasti.
1970-luvulta viimeisiin vuosiinsa saakka Laukkanen kirjoitti ja piirsi lastenkirjoja tamperelaiselle Satukustannukselle. Se julkaisi 16-sivuisia, runsaasti kuvitettuja kirjoja ainakin 25 kappaletta. Aiheet vaihtelivat keijukaisista ja peikoista lapsille sopivien dekkarimysteerien kautta eläintarinoihin ja liikenneopastukseen. Ohuet kirjat olivat edullisia ja osittain hiukan vaatimattomasti painettuja, mutta isoilla sivuilla Laukkasen piirrokset olivat hienosti esillä. Satukustannukselle tehtyjä kirjoja julkaistiin myös venäjäksi ja ruotsiksi.
Laukkaselta jäi julkaisematta ja kesken useita sarjakuva- ja kuvakirjahankkeita. Merirosvo Kapteeni Kidd seikkaili Sarjis-lehden sarjakuvissa, mutta pitkä kuvakirjaseikkailu jäi sellaisenaankin upeiden lyijykynäluonnosten asteelle. Kirja olisi ehkä ollut hankala markkinoida, merirosvoseikkailu kun oli jossain määrin riehakas. Siinä jopa juotiin rommia, mikä olisi voinut olla lastenkirjassa hiukan kyseenalaista. Laukkanen teki Kidd-sarjakuvia myös englanniksi, mutta levitysyhtiö olisi vaatinut heti aluksi vuoden varaston strippejä, mikä oli muiden töiden ohella vaikea toteuttaa.
Toinen, vuosia työn alla ollut kirja oli Taika-arkku, jonka originaalikuvituksia on Laukkasen jäämistössä runsaasti. Tekstistäkin on luonnoksia, mutta upea kuvitus ei koskaan valmistunut loppuun saakka. Myös Satukustannukselle tehtyjä kirjoja jäi julkaisematta, osa luonnosasteelle mutta ainakin yksi myös täysin valmiina.
Usko Laukkasen urasta ja töistä järjestettiin näyttely Tampereella Muumimuseon Observatoriossa 15.12.2018–31.3.2019. Sarjakuvamuseo ry:n ja Muumimuseon yhteistyönä toteutettu näyttely esitteli Laukkasen alkuperäistöitä käytännössä ensimmäistä kertaa. Näyttelyyn liittyen ilmestyi myös Ville Hännisen kirjoittama näyttelyjulkaisu Satumaja – Usko Laukkasen kuvituksia ja sarjakuvia. Kirjanen ilmestyi Sarjainfo-lehden 4/2018 liitteenä, ja on luettavissa myös internetjulkaisuna Issuu-palvelussa.
Lisätietoa nettijulkaisussa (aukeaa uudelle välilehdelle)
Lisätietoa: Usko Laukkanen kuvittajabibliografiassa
