R. W. Åkerblom, oman aikansa monitoimimies

Maria Laukka, julkaistu Kuvittaja 3/2005

R. W. Åkerblom on varhaisista kuvittajistamme monin tavoin kiinnostusta herättävä taiteilija. Monipuolisen tuotantonsa johdosta hän ei ole painunut unohduksiin kuten niin monet muut.

Parhaillaan on hänen piirrossarjansa Katajanokalta nähtävänä Helsingin kaupunginmuseon järjestämässä Helsinki-aiheisten taideteosten näyttelyssä Karamsinin huvilassa. Tämä seepialaveerauksina tehty ja kivipiirroksina painettu piirrossarja julkaistiin vuonna 1873 Tilgmannilla kirjassa Minnen från Skatudden. Myöhemmin hän palasi Katajanokka-aiheisiin V. Petterssonin kirjoittaman teoksen Bilder ur Skatuddslivet i forna dagar kuvittajana.

R. W. Åkerblomin isä, kirjansitojamestari Anders Åkerblom, oli kotoisin Nauvosta ja avioitunut Maria Elisabeth Rundbergin kanssa. Rudolf Waldemar oli kahdeksanpäisen sisarussarjan nuorin, syntynyt 1851. Lyhyeksi jääneen koulunkäynnin jälkeen Åkerblom toimi kartanpiirtäjänä maanmittaushallituksessa. Vuonna 1874, kirjansa ilmestymisen jälkeen, hän sai tilaisuuden opiskella Münchenissä valtion avustuksella. Kahden vuoden ajan hän opiskeli siellä kirjapainoalan ammattikoulussa litografisella laitoksella ja samanaikaisesti taideakatemiassa.

Palattuaan Suomeen 1876 Åkerblom työskenteli Tilgmannin kirjapainossa. Samana vuonna hän sai valtion pronssimitalin temperamaalauksistaan. Työn ohella hän maalasi muotokuvia. Muotokuvien maalaaminen oli silloin ja paljon myöhemminkin monien kuvittajien ammattikuvaan usein liittynyt taiteenlaji.

Åkerblom teki paljon muutakin. Hän osallistui piirtäjänä Pohjanmaan retkelle, jonka tarkoituksena oli hakea esineistöä opiskelijain perustamaan etnografiseen museoon. Esineiden ja ympäristön taltiointipiirroksia Åkerblom käytti myöhemmin kuvituksissaan. Tilgmannille ja Riekin tapettipainolle hän suunnitteli tapettimalleja, piirsi puulle ja teki lasimaalauksia Taideteollisuusyhdistykselle. Myös niistä hän sai pronssimitalin. Hänen tiedetään myös tehneen seinämaalauksen yliopiston aulaan ja suunnitelleen setelirahoja.

Tämän kirjoituksen tietolähde, nimimerkki V. E. P. vuoden 1950 Hufvudstadsbladetissa, mainitsee Åkerblomin olleen ”hienotunteinen ja lyyrinen persoona”, joka tunnettiin myös runojen kirjoittajana.

R. W. Åkerblom oli Suomen ensimmäisen nelivärisenä painetun lasten kuvakirjan tekijä. Kuvia Suomen lasten elämästä ilmestyi Tilgmannilta vuonna 1882. Kirjoittajana oli nimimerkki Juhani H. (P. J. Hannikainen). Kirja ilmestyi samana vuonna ruotsiksi nimellä Finsk bilderbok. Kuvakirja painettiin litografiamenetelmällä. Koristeellisiin biedermeier-kehyksiin upotetut medaljonkimaiset kuvat ovat osittain laatukuvia Pohjanmaalta, osittain toisista taideteoksista lasten maailmaan mukailtuja. Esimerkiksi kuva lohipadolta on muunnelma kuvasta Lohipato Vuoksessa, joka oli julkaistu Topeliuksen tekstittämässä kuvateoksessa Matkustus Suomessa 1873, tekijöinä Adolf von Becker ja Berndt Lindholm. Åkerblom on vain vaihtanut kuvan kaksi naista yhdeksi pikkutytöksi ja nuorentanut lohta keihästävää nuorta miestä useilla vuosilla.

Kirjan tarkoitus oli kansallistunteen nostatus ja kansallisen identiteetin vakiinnuttaminen, mutta myös arvostuksen osoittaminen lapsia ja lasten leikkejä ja puuhia kohtaan. Mielenkiintoista on, että samana vuonna 1882 Ruotsissa ilmestynyt Jenny Nyströmin Barnkammarens bok, sekin maansa ensimmäinen nelivärinen lasten kuvakirja, mainosti itseään samantapaisin argumentein: myös Ruotsi halusi kunnostautua kulttuurisen ominaislaatunsa ja lasten arvostuksen voimalla.

Lähteet
Kuvia Suomen lasten elämästä. 10 piirrosta tehnyt R. Åkerblom. Selitykset sommitellut Juhani H. Helsingissä 1882. G. W. Edlundin kustannuksella. F. Tilgmannin kirja- ja kivipaino. Ruotsiksi Finsk bilderbok. Näköispainos 1982 Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti.
Matkustus Suomessa. Suomalaisia alkuperäisiä kuvia. Selitykset kirjoittanut Z. Topelius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1873 F. Tilgmannin kustannuksella. Näköispainos 1998 Otava
R. W. Åkerblom: Minnen från Skatudden. 1873.

Lisätietoa
Rudolf Åkerblom kuvittajabibliografiassa