Maria Laukka, julkaistu Kuvittaja 3/2006
”Talvisin jäi maalaaminen nyt vähemmälle. Silloin hän puuhaili kotona ainaisten, joskus raskaiksi ja yksitoikkoisiksi käyvien kuvitustöiden kimpussa, jotka olivatkin kaiken aikaa olleet perheellisellä miehellä vakinaisena leipätyönä. Hyviä kuvittajia ei tunnu olleen tarpeeksi, ja tilauksia voi saada niin paljon kuin tahtoi. Aikuisten Otava ja lasten Pääskynen saivat Hämäläiseltä vuosikausia vakituisen kuva-avustuksen. Rakastetuimpia hänen tämänlaatuisista töistään lienee ollut aikanaan lasten, Outin ja Lassin kanssa koettujen kesäiseen ilojen inspiroima kuvakirja Ihmeellinen kalaretki, — ”
Tällaiseksi kuvaili tutkija Hertta Tirranen kuvittajan työn rasittavuutta haastateltuaan Väinö Hämäläistä. On vaikea nähdä rivien välistäkään, oliko näkemys kuvittajantyön orjuuttavuudessa haastattelijan vai haastateltavan, vai kenties yhteinen. Joka tapauksessa se oli yleinen. Olihan suhtautuminen kuvittajantyöhön vapaata taidetta halvempana vaikuttanut moniin muihinkin kuvittajiin, niin että nämä tottuivat itsekin vähättelemään omaa työtään ja puhumaan siitä anteeksipyytävässä äänilajissa. Tilannetta pyrkivät monet korjaamaan tekemällä toisen uran taidemaalarina tai kuvanveistäjänä.
Väinö Hämäläisen tapauksessa vaaka-kupissa selvästi painoi enemmän ura maisemamaalarina. Hänen maalauksiaan leimaa silti kauttaaltaan kuvittamiselle ominainen esittävyys. Kuvituksia taas leimaa vahva maalauksellisuus. Molemmat lajit lainasivat siis toisiltaan ja saivat siitä sekä etua että haittaa.
Hämäläinen opiskeli Ateneumissa vuosina 1898–99. Kuvittajan työn hän näyttää aloittaneen viisi vuotta myöhemmin. Viehättävä kirja, Aleksis Kiven Paimentyttö, on ehkä varhaisin, vuodelta 1907. Vuonna 1912 ilmestyi kuvitustyönä merkittävä, suomalaiseen kuvakirjojen joukossa edelleenkin parhaisiin kuuluva Ihmeellinen kalaretki. Siinä on Arvid Lydeckenin teksti, Väinö Hämäläisen kuvitus ja myös hänen säveltämänsä laulut.
Väinö Hämäläinen oli lahjakas viulisti. Hän kasvoi musikaalisessa perheessä. Isä oli urkuri Lauri Hämäläinen. Vieraanvarainen helsinkiläinen koti oli avoin muusikko- ja taiteilijapiireille. Lauri Hämäläinen sai vapaaoppilaakseen mm. 9-vuotiaan Oskar Merikannon, joka ennen pitkää siirtyi Hämäläisen perheen päivittäiseksi lisäjäseneksi. Tässä ympäristössä Väinö Hämäläiselle tuotti vaikeuksia valita taidemaalarin ja muusikon ammatin välillä.
Isän kuoltua 1888 kouluikäinen Väinö Hämäläinen sai ennen pitkää isäpuolekseen taiteilija Albert Gebhardin, taidemaalarin ja taitavan kuvittajan. Taiteilijaperheessä tuli vahvoja vaikutteita nyt kuvataiteesta. Perheen elämäntapaan kuuluivat lukuisat muutot ja etenkin kesäisin oleskelu eri paikkakunnilla – maisemamaalarille ja kuvittajalle riitti aiheita. Albert Gebhard koulutti poikapuoltaan taiteilijan ja varmasti myös kuvittajan ammattiin.
Lydeckenin ja Hämäläisen Ihmeellinen kalaretki edustaa klassista kuvakirjatyyppiä, jossa lapset muuttuvat pieniksi ja tutustuvat kasvien ja eläinten maailmaan ruohonjuuritasolta. Englantilainen Walter Crane ja sveitsiläinen Ernst Kreidolf olivat kirjoissaan kuvanneet kasveja ja eläimiä, joille annettiin inhimillisiä piirteitä. Elsa Beskow ja Ottilia Adelborg olivat nähneet Tukholmassa Walter Cranen näyttelyn ja innostuneet luontoaiheisten kuvakirjojen laadintaan.
Voi hyvin olettaa, että Arvid Lydeckenille ja Väinö Hämäläiselle olivat nämä jugend-henkiset kuvakirjat tuttuja. Eniten muistuttaa Ihmeellinen kalaretki idealtaan Elsa Beskowin kirjaa Putte mustikkametsässä, jossa poika marjamatkallaan muuttuu pieneksi ja seikkailee mustikkapoikien ja puolukkatyttöjen seurassa. Tosin Ihmeellinen kalaretki on tyyliltään realistisempi ja maalauksellisesti toteutettu. Kotimaiset maisemat ja Hämäläisen omien lasten verevät hahmot tekevät kirjasta hyvin erilaisen kuin Beskowin graafisesti tyylitelty kuvakirja. Hämäläisen kuvitustyyli on ekspressiivinen, kuin liian todelliseksi muuttunut uni.
Toista perinteiseksi muodostunutta kuvakirjatyyppiä edusti Julius Krohnin (Suonion) tekstiin 1917 syntynyt Kotieläimet, jossa rauhallisessa rytmissä esitellään lehmät ja lampaat kukin vuorollaan maalaisympäristössä. Hämäläinen on käyttänyt tässäkin varmaan eläviä malleja. Tekniikkana on pehmeäsävyinen värilitografia.
Kokonaisuudessaan Hämäläisen kuvittajantyö käsittää parikymmentä nimekettä, joista osa on huolella kuvitettuja joululehtiä ja tuntuva osa oppikirjakuvitusta. Komea maantieteen opetukseen tarkoitettu opetuskuvataulu Kolivaaralta on jäänyt kansakoulua käyneiden mieleen.
Väinö Hämäläisen taiteilijakuvan täydentävät lukuisat muotokuvat ja alttaritaulut. Alttaritauluja hän maalasi Nurmeksen ja Nurmon kirkkoihin. Kallion kirkon kastekappelissa Helsingissä on hänen maalauksensa Ristiltäotto. Muotokuva- ja maisemamaalaus sekä alttaritaulut yhdistyvät kuvittajan työhön hänenkin urallaan. Aikakauden, 1900-luvun ensimmäiseen vuosikymmenten taiteilijat, olivat usein kuvatun kaltaisia monitoimimiehiä. Kuvittamista erillisenä ammattina tuskin vielä tunnettiin, ja vielä vähemmän tunnustettiin.
Väinö Hämäläinen kuoli Kauniaisissa vuonna 1940. Hänestä ilmestyi viime vuonna komea elämäkertateos Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana. Teoksesta on poimittu tähän kirjoitukseen Hämäläisen elämäkertatietoja. Runsaan kuvituksen ja seikkaperäisen elämäntarinan vuoksi kirjaan Väinö Hämäläinen –Taidemaalarin elämä kannattaa tutustua. Teos on Jyrki Lohen kirjoittama. Se perustuu osittain Irja Jahnukaisen ja Sakari Harakan Hämäläisestä tekemiin pro gradu -töihin, lukuisiin arkistolähteisiin ja sukulaiseen haastatteluun. Kirjassa on kartoitettu Hämäläisen elämäntarina, paljon ajankuvaa ja taiteilijan maalaustuotanto. Kuvitustöiden osalta Lohi toivoo tehtävän lisää tutkimusta.
Lähteet:
Hertta Tirranen: Suomen taiteilijoita Juho Rissasesta Jussi Mäntyseen. WSOY 1950.
Suomen taiteilijoita Alvar Cawenista Väinö Aaltoseen. WSOY 1955
Maria Laukka: Satujen saari (bibliografinen luettelo). Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin julkaisuja 8. Tampere 1985
Jyrki Lohi: Väinö Hämäläinen – Taidemaalarin elämä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2005
Lisätietoa: Väinö Hämäläinen kuvittajabibliografiassa
