Timo Kokkila, julkaistu kuvittajabibliografiassa 2021.
Sarjakuvantekijä ja kuvittaja Eijo Ilmari ”Poika” Vesanto syntyi Tampereella, Tammelan kaupunginosassa 20.10.1908. Hän kävi Tammelan kansakoulua ja myöhemmin Tampereen lyseota. Vesannon isä Kaarlo oli ammatiltaan veturinlämmittäjä ja äiti Wilhelmiina kotirouva. Isän suku oli ollut aiemmin nimeltään Willgrén, joka oli suomalaistettu Vesannoksi. Isoveli Eero työskenteli Yhtyneiden pukutehtaiden palveluksessa ja sittemmin toimitusjohtajana, ensin Tampereella ja myöhemmin Hämeenlinnassa.
Kymmenvuotiaan Eijon elämään vaikuttivat varmasti vuoden 1918 sisällissodan tapahtumat. Tammelan kaupunginosa kärsi taisteluissa suuria vahinkoja.
Ei ole tiedossa mistä lempinimi Poika on peräisin, mutta sillä nimellä hänet tunnettiin niin taiteilijana kuin yksityiselämässäkin. Taidekoulutusta Vesanto ei tiettävästi saanut, mutta hän työskenteli 1920-luvun lopulla kirjapainossa Tampereella ja sai kokemusta painotöistä ja piirtämisestä. Vesanto kävi armeijan Hämeenlinnan ratsurykmentissä 1928. Siltä ajalta on säilynyt luonnoskirja, jossa on armeija-aiheisia piirroksia. Ensimmäiset julkaistut työt ovat Uuden Kivipainon julkaisemia joulukortteja vuoden 1930 tienoilta.
Vesannon ensimmäinen sarjakuva Eetu ja Riku ilmestyi vuoden 1931 alussa. Aamulehti Tampereella, Kaleva Oulussa ja Karjala-lehti Viipurissa julkaisivat sitä sunnuntainumeroissaan. Luistavasti piirretyn sarjakuvan yksi esikuva oli amerikkalaisen George McManusin Vihtori ja Klaara. Vaikutteet näkyivät piirroksissa, mutta kahden veljeksen toilailuissa toistui osittain myös tohvelisankarin ja pirttihirmun asetelma. Vesanto käytti luontevasti puhekuplia, toisin kuin monet muut ajan sarjakuvat, joissa käytettiin usein ruudun alle kirjoitettuja tekstejä. Ei ole tiedossa miten sarjakuva päätyi heti aloittaessaan peräti kolmeen sanomalehteen, mitä ei voi pitää tavallisena siihen aikaan. Sarjakuvat olivat 1930-luvun alussa vielä harvinaisia suomalaisissa lehdissä, mutta yleistyivät kovaa vauhtia.
Sarjakuva vaihtui vuoden 1932 alussa Saku Sämpylän seikkailuiksi, ja Kaleva putosi samalla julkaisijoista. Vuoden, eli noin 50 jaksoa kestänyt Saku Sämpylä oli Vesannon päätyö sarjakuvan alalla. Piirrokset olivat kehittyneet entistäkin sujuvammiksi, ja kepeää kaupunkilaisuutta henkivässä huumorisarjassa vilahtelivat niin rumbamusiikki, jojovillitys kuin ajan vaatemuotikin.
Vuoden 1932 kuluessa Vesannon ura lähti nopeaan nousuun. Suomen Kuvalehden viihdesivujen päällikkö Hillari Viherjuuri, eli nimimerkki Veli Giovanni, huomasi Vesannon kyvyt ja hänen piirroksiaan alkoi ilmestyä lähes jokaisessa lehden numerossa. Vesanto muutti Helsinkiin ja työskenteli lehteä kustantavan Otavan piirtämössä. Otavan kirjojen kansikuvissa Vesannon maalauksia alkoi ilmestyä runsaasti, vauhdikas tyyli sopi monenlaisten kirjojen kansiin ja kuvituksiin. Otavan julkaisemassa Poikien seikkailukirjastossa oli monia Vesannon kansimaalauksia. Veli Giovannin toimittama oli myös ensimmäinen suomalainen värillinen sarjakuvalehti Kalle Viksari, johon Vesantokin piirsi. Seura-lehden näytenumero ilmestyi 1934 ja siinä oli Vesannon kansikuva, kuten monissa muissakin 1930-luvun numeroissa.
Vesanto avioitui helsinkiläisen Daisy Lindforsin kanssa ja he saivat lapsen vuonna 1936. Matti Poika Vesanto on menehtynyt vuonna 1990.
Suomen Kuvalehdessä ilmestyi myös useita Vesannon piirtämiä sarjakuvia, kuten Kapteeni ja Ville, joka kertoo eläkkeellä olevasta merikapteenista ja hänen sukulaispojastaan. Vesanto jatkoi jonkin aikaa myös 1920-luvun lopulla Suomen Kuvalehden eräänlaiseksi nimikkohahmoksi noussutta, alunperin Alexander Tawitzin piirtämää Junnu-sarjakuvaa. Vesannon oma sanomalehtisarjakuva Hippasen perhe ilmestyi Tekijätoimisto Oy:n levittämänä Ilta-Sanomissa 1936-1937 ja myös monissa maakuntalehdissä.
Vuonna 1937 Veli Giovanni siirtyi kilpailijan palvelukseen, toimittamaan Uuden Suomen viikonloppuliitettä, ja vei mukanaan myös lehden avustajia. Vesanto piirsi aluksi paljonkin Uuteen Suomeen, mutta piirrokset vähenivät lehdestä nopeasti.
Sodan alkaminen 1939 sotki luonnollisesti kustannustoiminnan ja kaiken muunkin. Vesantokin päätyi rintamalle. Hän haavoittui lievästi 1940, ja pääsi jatkosodan aikana 1942 piirtäjäksi tiedotuskomppaniaan. Olavi Paavolaisen luotsaamien TK-piirtäjien tuotantoa ei kuitenkaan julkaistu aivan niin laajasti kuin oli ollut tarkoitus. Kirjoittajien, valokuvaajien ja elokuvaajien tuotanto oli enemmän esillä. Vesannolla oli ongelmia alkoholin ja auktoriteettien kanssa. Reilut kymmenen vuotta nuorempi Kari Suomalainen mainitsee muistelmissaan päätyneensä samaan komppaniaan ihailemansa piirtäjän kanssa, mutta Vesanto oli usein joko ”kännissä tai putkassa”. Kansallisarkistossa on säilynyt sotilasputkassa piirretty kuva, ja Vesannon sotilasarvoakin oli laskettu jo 1941, joten kärjistetty kommentti ei varmasti ollut täysin perusteeton.
Sotien jälkeen Vesanto jatkoi kuvitusten tekemistä eri kustantajille, kirjojen kansia ilmestyi runsaasti, eikä laatukaan kärsinyt. Myös ajankohtaisia pilapiirroksia ilmestyi Uudessa Suomessa. Töiden kannalta paluu siviiliin tuntui onnistuneen hyvin.
Vesannon elämä päättyi kuitenkin yllättäen vain 42-vuotiaana 4.12.1950, oman käden kautta.
Poika Vesanto oli loistava ja tuottelias piirtäjä, jonka vaikutteet tulivat selvästi amerikkalaisista esikuvista, mutta jäljittelyn tuntua niissä ei ollut. Vauhdikas ja poikkeuksellisen virtuoosimainen viiva erottaa nopeasti tehdyt kuvituspiirroksetkin useimmista muista ajan kotimaisista kuvittajista. Vesannon tuotanto oli myös uskomattoman laaja, ottaen huomioon että ura kesti vain kaksikymmentä vuotta, ja siihen mahtui kaksi sotaakin.
Kirjojen kansikuvien tekijöitä ei 1930- ja 1940-luvuilla ollut tapana nimetä. Poika Vesannon kansikuvat ja useimmat piirrokset voi kuitenkin tunnistaa tyylitellystä PV-signeerauksesta, mutta kaikista töistä sitäkään ei löydy.
Lisätietoa: Poika Vesanto kuvittajabibliografiassa
