Ville Hänninen, julkaistu Parnasso 7/2011
Hannu Taina teki lastenkirjakuvitusten ohessa kansia ja kuvituksia myös aikuisten kirjoihin.
Monen muun pitkän linjan kuvittajan tavoin Hannu Taina (s. 1941) on ehtinyt moneksi eläessään. Helsingistä kotoisin oleva Taina opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen graafisella linjalla 1959–1962.
”Opintojen jälkeen päädyin mainostoimistoon. Kestin sitä kaksitoista vuotta. Kun aloin saada keikkoja kuvittajana, lopetin. Sen jälkeen tein töitä etenkin WSOY:lle ja Otavalle. Yhteistyö oli mukavan ongelmatonta. Siihen aikaan töistä ei ollut pulaa. Jos niitä ei ollut, soitto kustantajalle riitti. Aina oli jotakin, ulkoasun suunnittelusta kuvakirjoihin.”
Taina on kuvittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, lähinnä lastenkirjoja. Lastenkirjakuvituksistaan hänet tunnetaankin parhaiten. Suurelle yleisölle tutuin on lempeän kotoisa kuvitus Elina Karjalaisen Uppo-Nalle-kirjoihin, joita syntyi yli kolmekymmentä vuosina 1977–2006. Rudolf Koivu palkinnon Taina on saanut peräti kolmesti.
Kuvitukset katosivat muista kuin lasten- ja oppikirjoista hiljalleen toisen maailmansodan jälkeen. Taina oli kuitenkin arvostettu, minkä vuoksi häntä pyydettiin ajoittain tekemään kuvituksia myös ”aikuisten kirjoihin”. Kiinnostavia ovat esimerkiksi sauna-aiheisten tarinoiden kokoelma Terveisiä saunasta (1988), Erno Paasilinnan toimittama luontorunojen kokoelma Siintävät kaukaiset metsät (1993) ja Bo Carpelanin runokokoelma Piha (1984).
”Carpelan oli minua viisitoista vuotta vanhempi ja kotoisin eri puolelta Helsinkiä kuin minä. Kun piirsin Carpelanin lapsuuskuvaukseen todellisen pihan Meritullinkadulla Kruununhaassa, tajusin, ettei se poikkea merkittävästi omasta lapsuudestani Kallion Porvoonkadulla.”
”Keskustelin Carpelanin kanssa kuvituksestani, mutta yleensä välttelin kirjailijoiden tapaamista, vaikka tein heille kuvituksia ja kansia. Pelkäsin, että he kaataisivat päälleni odotuksia, joita en millään voisi täyttää.”
Silti ilmeisen monen kirjailijan odotukset ovat täyttyneet. Muutamille kirjailijoille Taina on tehnyt verrattain paljon kansikuvia. Elina Karjalaisen ohella pisin yhteistyö lienee Antti Tuurin kanssa.
”Ensimmäinen kansikuvani Tuurille oli Pohjanmaa (1982), jota pidän vieläkin onnistuneena. Sen jälkeen olen tehnyt kannen miltei jokaiseen hänen Otavalle tekemäänsä kirjaan, viimeisimpänä tämänvuotinen Ikitie. Se on muuten miehen parhaimpia teoksia”, Taina kehaisee.
”Usein kirja on ollut vielä kesken, kun olen tehnyt kansikuvaa. Kerran keskustelin Tuurin kanssa hänen tulevasta kirjastaan enkä oikein saanut otetta ideasta. Kustannustoimittaja tokaisi: ’Pane siihen vaikka tammi.’ Antti sitten soitti minulle, että mikä tämä tammi oikein on. Kun selitin, hän lisäsi kirjaan kohtauksen, jossa henkilöhahmo lukee kirjaa tammen alla.”
Kuten kaikki kuvittajat, Taina kokeili urallaan erilaisia tyylejä aina tilaisuuden saadessaan. Pääpaino oli kuitenkin akvarellikuvituksissa.
”1950-luvun kansitaide ja kuvitukset olivat innostuneen kokeellisia. Minun aikanani koettiin jonkinlaista ’tyylillistä taantumaa’. Esittävyyden ja ’värikkyyden’ vaatimus koski vahvasti ainakin minua, kokeellisuudelle ei aina ollut sijaa”, Taina pohtii.
Ehkä upeimmillaan Tainan tyyli on Raija Siekkisen lastenkirjoissa. Herra Kuningas (1986) sai Bratislavan kuvitusbiennaalin pääpalkinnon vuonna 1987.
” Se käännettiin useille kielille. Saimme yhteydenoton Etelä-Afrikasta, jossa apartheid-politiikka oli jo loppumaisillaan. Käännöksissä ei juuri raha liiku, joten meillä oli varaa leikkiä ylpeää. Sanoimme, että suostumme julkaisuun vain, jos kirja käännetään myös mustan kansan kielelle. Yllätyksekseni he sitten julkaisivat sen afrikaansin ja maan alkuperäisväestön khoisanien kielellä.”
Taina kokee joutuneensa ajoittain perinteisen kuvitustyylinsä vangiksi. Kustantajat odottivat tietynlaista jälkeä. Aikojen muuttuessa vanhat hyvät ratkaisut eivät enää päteneetkään.
”Kun WSOY:n toimitusjohtaja vaihtui, uusi johtaja otti Juha Seppälän kirjoihin tekemäni kansikuvat esimerkiksi siitä, millaisia ei pitäisi tehdä. Olivat kuulemma liian ikäviä ja synkkiä. Niin kuin Seppälälle voisi tehdä jotain iloista ja hersyvää!”
Lisätietoa: Hannu Taina kuvittajabibliografiassa
