Maria Laukka, julkaistu Kuvittaja 2/2009
Topi Vikstedtin kansikuvissa kiteytyvät 1920-luvun tyylipyrkimykset. Hänestä tuli klassismia ja kansantaidetta suosivan 20-luvun keskeinen kuvittaja. Aivan viime vuosinaan hän siirtyi 30-luvun kubistisiin kokeiluihin ja groteski-kirjainten käyttöön funktionalismin hengessä.
Topin tapa käsitellä aiheita, olivatpa ne miten juhlallisia tahansa, oli vapaa ja luonnosmainen. Pehmeä lyijykynä oli hyvä väline, ja Topi pehmensi tulosta vielä ”soosaamalla”. Hänen ilmiömäinen piirustustaitonsa antoi loistokkuutta vaatimattomilla tekniikoilla tehdyille kirjojen kansikuville, joita hän tuotti satamäärin monille kustantajille. Vikstedtin töitä katsellessa tulee ikävä paperin ja kynän läheistä suhdetta, joka usein tuntuu puuttuvan nykygrafiikasta. Luonnosmaisuus merkitsee hänen piirroksissaan spontaania osumatarkkuutta, joka pitemmälle viimeisteltynä kadottaisi välittömyytensä.
Jaakko Puokan kirjoittama monografia Kolmipäinen koira, Topi Vikstedt ja hänen maailmansa ilmestyi 1983. Vaikka kirjan anti kärsii joistakin Puokan tunnepitoisista tulkinnoista muun muassa funktionalismia vastaan, se antaa mahdollisuuden kurkistaa Vikstedtin aikaan ja elämäntyöhön. Puokka rakentaa lähikuvia 20-luvun taide-elämästä kirjeiden ja muiden dokumenttien avulla.
Toivo Alarik Vikstedt, syntynyt 1891, oli kotoisin Viipurista. Siellä hän kävi koulua, mutta hakeutui jo hyvin nuorena, 13-vuotiaana, Viipurin taiteenystävien piirustuskouluun. Koulumenestys oli ollut kehno, mutta muuttui heti piirustuskoulussa erinomaiseksi. Piirustuskoulun rehtorina oli Rurik Lindquist, joka ilmeisesti suosi opetuksessa juuri kirjankuvitusta. Opetusohjelmaan kuului itsestään selvästi koristemaalausta ja tyylioppia. Rurik Lindquistin aikana koulussa opiskelivat Vikstedtin lisäksi sittemmin nimekkäät kuvittajat Joel Räsänen, Onni Mansnerus, Toivo Fahlenius, Eka Lainio, Veikko Marttinen, Ami Hauhio, Aarne Nopsanen, Onni Muusari, Alexander Paischeff ja Bruno Tuukkanen. Olisi aihetta puhua suoranaisesta koulukunnasta.
Topi Vikstedt opiskeli kuusi vuotta, 1904–10, Viipurin taiteenystävien piirustuskoulussa. Yhdeksäntoista vuoden ikäisenä hän muutti Helsinkiin ja jatkoi opintojaan Ateneumissa, Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Niiden loppuvaiheessa 1912 hän matkusti saamallaan apurahalla Kööpenhaminaan ja opiskeli sikäläisessä taideteollisuuskoulussa syyslukukauden ajan al secco -maalausta. Taito oli tarpeen kun hän myöhemmin maalasi seinämaalauksia Viipurin Pyöreään torniin yhdessä Bruno Tuukkasen kanssa ja kattomaalauksia elokuvateatteri Capitoliin Helsingissä.
Piirtämö 3
Vuonna 1914 Vikstedt perusti Helsingin Katajanokalle mainostoimiston eli piirtämön yhdessä Bruno Tuukkasen ja Harry Röneholmin kanssa. Sen nimi oli Koristetaiteellinen toimisto 3, ruotsiksi De Tre. Toimisto teki monipuolisesti kaikkea kirjankuvituksista seinämaalauksiin, huonekaluihin, sisustuksiin ja näyttelysuunnitteluun. Hyviä hankkeita häiritsi ensimmäisen maailmansodan syttyminen.
Topi Vikstedtin varhain katkennut koulunkäynti aiheutti mainostoimistotyössä joitakin ongelmia. Laskeminen oli Topille vaikeaa, samoin töiden hinnoittelu. Tuukkanen ja Röneholm yrittivät turhaan opettaa hänelle prosenttilaskua, mistä kerrottiin yleisesti hyväntahtoisia vitsejä.
Kolmikon mm. Elannolle tuottamassa mainosgrafiikassa on jykevää, massiivistakin muotokieltä, koristeellista, mutta pelkistettyä. Vaikutteet tulivat saksalaisesta käyttögrafiikasta. Tanska oli toinen grafiikan vaikuttajamaa. Kansainvälisestä Viipurista tulevat kuvittajat olivat alttiita ottamaan vastaan monenlaisia vaikutteita. Piirtämö hajosi kolmikon suuntauduttua uusiin tehtäviin. Topi Vikstedt alkoi saada runsaasti kuvitustöitä eri kustantajilta ja lukuisista pilalehdistä.
Opetusta
Topi Vikstedt toimi opettajana Taideteollisuuskeskuskoulussa Ateneumissa vuodesta 1921, ensin elävän mallin piirustuksessa ja myöhemmin graafisen taiteen osastolla, jossa hän ohjasi tulevia kuvittajia ja kirjasuunnittelijoita. Erkki Tanttu kehui Puokan kertoman mukaan Vikstedtin antamaa piirustuksen opetusta parhaana oppina, mitä oli saanut Ateneumista.
Otavan aika
Topi Vikstedt kutsuttiin Otavaan kirjojen ulkoasusta vastaavaksi taiteilijaksi 20-luvun alussa. Hän työskenteli tehtävässä kymmenisen vuotta. Malli oli saatu Ruotsista Norstedt & Söner ‑kustantamosta, jossa kirjataiteen tuntija Akke Kumlien Lundin yliopistosta valvoi julkaisujen ulkoasua. Vastaavan tehtävän antaminen nuorelle Vikstedtille osoittaa Otavan silloista ennakkoluulottomuutta ja kertoo Topin kasvavasta maineesta juliste-, pilapiirros- ja kirjataiteilijana.
Elämä lyhyt, työtä paljon
Kuvauksessa Topi Vikstedtin elämästä ja työstä korostuu kuvittajan ja mainosgraafikon uutteruus. Puokka on kirjoittanut aitoa ajankuvaa 20-luvun taiteilijaelämän runsaasta seuraelämästä retkineen ja vierailuineen, esimerkiksi Arttu Brummerin ahkerasta vierailuluontoisesta asumisesta Vikstedtin perheessä. Rudolf Koivukin vilahtaa lainaamassa rahaa itselleen ja Kosti Meriläiselle. Vikstedtien vaatimattomaan elämiseen kuuluivat ajan tapojen mukaan sentään frakin hankinta Topille ja kotiapulaisen pitäminen kolmilapsisessa perheessä.
Dokumentit, lähinnä Topin kirjeenvaihto tekstiilitaiteilijavaimonsa Karinin kanssa, antavat vaikutelman nuoren Vikstedtin rennosta ja huolettomasta luonteesta. Perhe on hänelle tärkeä. Rakastettavan koti-ikävän vallassa Topi kirjoittaa ja piirtää Karinille ja kolmelle ”mosselle” raportteja lyhyiltäkin matkoiltaan.
Ajankuvia?
Topi Vikstedtin kaltaiselle piirtäjävirtuoosille, jolla lisäksi oli takanaan vankka tyylihistorian ja tekstauksen opiskelu, oli mahdollista siirtyä kuvittajana suvereenisti tyylilajista toiseen. Hänen kirjankuvituksissaan kukkivat monet tyylit. Aleksis Kiven Nummisuutareissa se on realismi, Ollin pakinakokoelmissa taas Mustapartaisen miehen moderni karikatyyrihahmo.
Vaikka Vikstedt teki kuvituksia erityisesti 20-luvun hengessä, hän ei sitonut itseään omaan nuoruudenaikaansa. Klassismi oli tyyli tyylien joukossa. Kertaustyylinä sillä ei tarvinnut olla sen suurempaa sitoutuneisuutta. Vikstedt loi kuvia 20-luvun ihanteista. Keveät klassiset koristeaiheet saivat seurakseen vapaalla kädellä tehdyn siron antiikva-tekstauksen. Mutta klassismista Topi oli valmis hyppäämään 30-luvun kynnyksellä sarastavaan tyylimurrokseen, kubistiseen sommitteluun ja groteskikirjainten käyttöön. Hän ehti tehdä komean pelinavauksen 30-luvulle.
Topi Vikstedt kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1930, 39 vuoden iässä. Hänestä tuli piirtäjälegenda. Oliko Topi Vikstedt tyyliä luova taiteilija? Ehkä ei. Mutta hän oli nopea omaksumaan ja heijasti sujuvasti ajassa liikkuvia virtauksia. Katsojaa hän puhuttelee omalla käsialallaan. Hänen piirroksensa tulkitsevat edelleen elävinä omaa aikaansa.
Lähteet
Päivi Hovi (1990): Mainoskuva Suomessa. Kehitys ja vaikutteet 1890-luvulta 1930-luvun alkuun. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A8
Jaakko Puokka (1983): Kolmipäinen koira. Otava 1983
Olli Valkonen (1992): Viipurin taiteenystävät 1890–1946.
Lisätietoa: Topi Vikstedt kuvittajabibliografia
