Pirita Tolvanen
“Miten suomalaiset tietokuvakirjat visualisoivat tietoa?” oli kysymys, jonka kohdistin kirjakasalle elokuussa 2022 Lastenkirjainstituutin tiloissa Tampereella. Olin valikoinut kasaan 23 vuonna 2021 julkaistua tietokuvakirjaa lasten tietokirjojen sekä kuvakirjojen hyllyistä. Katsaus on sukua työlle, jota tein alkuvuonna Fulbright-stipendiaattina Bostonissa, Yhdysvalloissa Simmonsin yliopiston lastenkirjallisuuden tutkimuskeskuksessa.
Katsauksen rinnalla toteutin kyselyn tietokuvakirjojen kuvittajille, graafisille suunnittelijoille ja kustannustoimittajille. Se keskittyi visuaaliseen prosessiin: kuka vastaa mistäkin, kenen työ tapahtuu missäkin kohden kirjantekoprosessia.
Kuvakirja – sarjakuvan ohella – on kirjallisuuden visuaalisin muoto. Tässä katsauksessa kuvakirjan tärkein kriteeri on kommunikointi sekä kuvien että tekstin muodossa, joko tasavertaisesti tai kuvapainotteisesti. Selkeästi teksti edellä etenevät kuvakirjat jätin pois tarkastelusta, sillä pidin niitä kuvitettuina tietokirjoina, vaikka niissä olisikin ollut kuvitusta joka aukeamalla.
Olen kuvittaja, ja yksi katsauksen tietokuvakirjoista, Pasi Lönnin Rallitalli (Tammi), on kuvittamani. Tämä väistämättä värjää tulkintaani. Datavisualisointia lastenkirjallisuudessa ei ole tutkittu Suomessa eikä Yhdysvalloissa. Tietokirjojen visuaalisuuttakin vähän. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen: tiedon kuvittaminen siten, että sisällön ymmärtäisivät nekin lukijat, jotka ovat lukutaitonsa (tekstin, kuvan tai datan) alkutaipaleella on yhä tärkeämpää yhä monimutkaisemmaksi muuttuvassa maailmassamme. Visualisoinnin voima on suurempi kuin pelkän tekstin, ja uusi tieto omaksutaan nopeimmin visuaalisesti. Datavisualisoinnit voivat toimia voimakkaina apureina ajattelulle.
Poikkileikkaukset ja kartat ovat tyypillisimpiä
Noin 70 prosentista katsauksen tietokuvakirjoja löytyy tiedon visualisointia. Suuri osa on tietokuvitusta: poikkileikkauskuvia, havainnekuvia, diagrammeja, anatomisia kuvituksia sekä askel askeleelta -kuvituksia. Mukana on useampi tiettyyn tapaan keskittyvä kirja: poikkileikkauskuviin (Steve Martinin Miten kaikki toimii, Karisto, kuv. Valpuri Kerttula), lokerointia hyödyntävään yhdistelmäinfografiikkaan (Anniina Mikaman Päivä maapallolla – Lääkärit, Karisto, kuv. Carlos Da Cruz) sekä sivun läpivalaisulla visualisointiin (Rinna Saramäen Ylös avaruuteen! , WSOY, kuv. Sami Saramäki). Vuokko Hurmeen Eläinkirja (WSOY, kuv. Anni Nykänen) sekä Minna Viitalähteen Me Harvinaiset (Atena, kuv. Minna Viitalähde) hyödyntävät visuaalista vertailua eläinfaktojen esiintuomisessa.
Karttoja löytyy yli kolmasosasta kirjoja, joista mainittakoon muun muassa Pohjolan värikoodattu sanaton kartta Annika Sandelinin kirjassa Varislaulu Pohjolan lapsille (Luckan, kuv. Linda Bondestam).
Suuri osa visualisoinneista on yksittäisiä visualisointeja aukeamalla. Niiden rooli on toimia apuna esimerkiksi yksittäisen luvun tai muun faktan havainnollistamisessa. Kirjoista kuitenkin löytyy myös koko sivun tai aukeaman kokoisia visualisointeja, joissa kommunikoinnin päävastuu on kuvalla.
Suurin osa katsauksen kirjoista on tehty vanhemmille lapsille, arviolta 5–10-vuotiaiden kohderyhmälle. Laura Ertimon Mennään piiloon – tutkitaan näkymätöntä (Karisto, kuv. Sanna Pelliccioni) on hyvä esimerkki abstraktin tiedon visualisoinnista pienempien, leikki-ikäisten, kohderyhmälle.
Kohti numeraalista tietoa
Datavisualisointi viittaa pääasiassa numeraaliseen tietoon ja sen rakenteelliseen esittämiseen. Informaatiomuotoilu on laajempi käsite, ja viittaa muunkin kuin numeraalisen tiedon esittämiseen visuaalisessa muodossa: abstraktien asioiden ja ilmiöiden. Infografiikka lienee se tunnetuin termi, jota on kenties helpoin tarkastella viestinnän muotona; se sijoittuu lähemmäs suurta yleisöä kuin akateemista tai asiantuntijoiden maailmaa.
Olen projektissani halunnut tuoda näitä termejä lähemmäs lastenkirjallisuutta, ja tutkailla uteliaasti mitä ne voisivat siellä tarkoittaa. Termeillä on merkityksensä, mutta nämä ovat monille uusia ja osin vieraita.
Yhdysvalloissa julkaistuista tietokuvakirjoista numeraalista tietoa löytyi vähän. Tässä suomalaisessa katsauksessa numeraalista tietoa löytyy kuudesta (26%) tietokuvakirjasta. Visuaalinen koon (leveyden, pituuden, pinta-alan) vertailu on hyvä esimerkki: se perustuu numeroihin, mutta niiden ei välttämättä tarvitse olla näkyvissä. Visuaalinen vertailu antaa näppärimmälle kuvanlukijalle mahdollisuuden olla se, joka oivaltaa ensin. Roope Lipastin Ihmeellisen jääkauden (WSOY, kuv. Juha Harju) aukeamalla vuorten, rakennusten, pilvien korkeuden ja jään paksuuden hahmottaa ilman lukuihin tutustumista. Samaten Me Harvinaisten hillerin pään leveyden vertaamisen maitotölkkiin ymmärtää ilman tekstiä.
Laura Ertimon Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus (Into, kuv. Mari Ahokoivu) hyödyntää aikajanojen ideaa monipuolisesti visuaalisuudessaan ja graafeissaan. Ylläoleva aukeama kuvaa samassa kuviossa väestön- sekä perunankasvua. Kirjasta löytyy myös ympyrädiagrammeja eläinten ja ihmisten biomassasta sekä ruutupuukuvio (tree map) havainnollistamaan maapallon pinta-alan käyttötarkoitusta ja sen jakautumista. Myös Eläinkirja hyödyntää graafeja valaistakseen faktapoimintoja. Rallitallissa vertaillaan määrää visuaalisesti.
Visuaalista selkeyttä lisää
Moni katsauksen kirjoista on visuaalisesti täyteläinen. Niissä on paljon tekstiä ja visuaalisia elementtejä, usein yhdellä ja samalla aukeamalla. Kirjojen lukeminen on hidasta kun huomioidaan, että nämä ovat kuvakirjoja. Yksikään katsauksen 23 tietokuvakirjasta ei ole selkokirja, mutta tarkastelin niitä myös selkoviestinnän periaatteiden läpi – tai sanottaisiinko, visuaalisen selkeyden läpi. (Tietoaiheisia selkokirjoja lapsille ja nuorille julkaistiin vuonna 2021 viisi kappaletta.)
Moni selkoviestinnän periaatteista on linjassa graafisen suunnittelun perusperiaatteiden kanssa. Visuaalisen selkeyden lisääminen osaltaan laajentaisi kirjojen kohdeyleisöjä kohti heitä, jotka hyötyvät selkoviestinnästä. Nostan esiin muutaman selkoperiaatteen, joista voisi olla hyötyä tietokuvakirjojen visuaalisuuden suunnittelussa.
TYPOGRAFIA
- Riittävä fonttikoko
- Tekstin taustan rauhoittaminen / riittävä kontrasti tekstin ja taustan värien kesken
- Tekstipalstojen tasaaminen vasempaan reunaan; vs. keskittäminen
VISUAALISEN INFORMAATION MÄÄRÄ
- Aihekokonaisuus: Kuvitus näyttää olennaisimman asian tekstissä
- Elementtien määrä: Visuaalisten elementtien paljous aukeamalla voi häiritä lukijaa ja jättää epäselväksi, mikä on visuaalisesti tärkeintä
Lähdetiedot näkyviin
Sisällysluettelo löytyy neljästä kirjasta, ja sivunumerot yhdeksästä kirjasta. Yhdeksästä tietokuvakirjasta (39%) löytyy tietoa käytetystä lähdemateriaalista, ja tavat niihin viittaamiseen ovat monenlaiset.
Yhdysvalloissa tietokuvakirjoista löytyy lähes poikkeuksetta paitsi lähdeluettelo, myös taustamateriaali, back matter, jossa kerrotaan kirjan syntyprosessista. Usein mukana on lisätietoa, tausta sille miksi aiheeseen on tartuttu sekä lyhyt teksti sekä kirjoittajalta että kuvittajalta esimerkiksi siitä, mikä aiheeseen tutustumisessa oli mielenkiintoisinta. Taustamateriaalia saattaa löytyä jopa kuuden sivun verran. Haastateltavani mainitsivat käytännön yleistyneen 90-luvulla.
Lainaus Mara Rockliffin kirjan Sweet Justice: Georgia Gilmore and the Montgomery Bus Boycott taustamateriaalin johdantotekstistä:
“Sweet Justice is nonfiction, which means nothing in the book is “just made up”. How do I know that Georgia Gilmore made banana pudding? Her son said so in an interview. How can I be sure that she wore a suit to the trial? Her photo was in the newspapers. What makes me think that it was cold and rainy on the first day of the boycott? One of the main organizers, Jo Ann Robinson, recalled that weather in her memoir – but just to be certain, I also checked a weather history site.”
Voisi ajatella, että tällainen taustamateriaalikäytäntö tekee näkyväksi myös kuvituksen lähdemateriaalia kertomalla siitä, miten tieto kuviin on löydetty. Mistä voi tietää, että Georgia Gilmore käytti pukua oikeudenkäynnissä? Valokuvasta sanomalehdessä. Entä sen, että Gilmore teki banaanipaistosta? Hänen poikansa kertoi niin haastattelussa. Tai että mielenosoituksen ensimmäisenä päivänä satoi? Yksi pääjärjestäjistä muisti niin – mutta ollakseen varma Rockliff tarkasti asian säähistoriapalvelusta. Nämä ovat erittäin tyypillisiä esimerkkejä kuvituksiin tehtävästä taustatyöstä.
23 suomalaisen tietokuvakirjan aiheskaala on kiitettävän laaja, ja lukijana olisi kiehtovaa saada tietää lisää siitä, miksi ja miten nämä kirjat ovat tehty ja etenkin siitä, mistä tieto on haettu. Lähteiden kunnioittaminen on tärkeää kaikenikäisille, ja lähdekritiikki mainitaan toistuvasti tulevaisuuden tärkeimpinä taitoina disinformaation kitkemiseksi.
Tietokuvakirjojen selittävä muoto
Melissa Stewartin ja Marlene P. Correian kirja 5 Kinds of Nonfiction määrittelee tietokuvakirjoille viisi erilaista muotoa, joista yksi on tarinallinen (narrative), ja neljä selittävää (expository): perinteinen, selittävä, selailtava sekä aktiivinen tietokirjallisuus.
Tarkastellessani katsauksen kirjoja Stewartin & Correian muotojen läpi, löydän helposti kolme muotoa: Tarinallista, perinteistä sekä selittävää. Lisäksi löytyy perinteisen ja tarinallisen yhdistelmiä.
Datavisualisoinnin näkökulmasta erityisesti selittävä muoto nousee kiintoisaksi. Voiko tietokuvakirjan rakenne jo itsessään visualisoida tietoa? Ilmiselvimmät esimerkit ovat aakkos- ja laskemiskirjat, joita on molempia katsauksessa yksi: Filippa Hellan ABC i Borgå (Kulturhuset Grand, kuv. Filippa Hella) sekä Metsämarja Aittokosken Pikkuli oppii numeroita (Mäkelä, kuv. Antti Aittokoski) Niiden rakenne muodostuu täysin aakkosten tai numeroiden 1-10 varaan.
Kaksi muutakin erittäin selkeän selittävän rakenteen omaavaa löytyy. Me Harvinaiset koostuu pääasiassa 14:sta sisältöaukeamasta, jotka esittelevät 14 uhanalaista/harvinaista lajia Suomen luonnossa. Päivä maapallolla – Lääkärit koostuu 12:sta sisältöaukeamasta, joilla käydään läpi 12 henkilöä, aikavyöhykettä ja paikkaa.
Kuvittaja usein myös graafinen suunnittelija
Lähes puolessa tietokuvakirjoista kuvittaja on vastannut graafisesta suunnittelusta/taitosta. Joukosta löytyy kaksi, jotka ovat sekä kirjoittaneet ja kuvittaneet että taittaneet kirjansa: Pinja Meretoja (Pullervo) ja Minna Viitalähde (Me harvinaiset).
Kyselyni pääkohderyhmänä olivat kuvittajat, ja sain vastaukset yhteensä 21 kirjan kuvittajalta. Täydentävinä kohderyhminä olivat graafiset suunnittelijat ja kustannustoimittajat. Kaikkiaan vastaajia oli 27. Kahdeksan kirjan osalta sain vastaukset sekä kuvittajalta, graafiselta suunnittelijalta (jos eri kuin kuvittaja) että kustannustoimittajalta. Alla olevissa graafeissa tieto ”Kaikki” viittaa kaikkiin vastaajiin, ja ”Kuvittajat”-tieto vain kuvittajien kysymyksiin.
11 vastaajaa (41%) koki osaavansa määritellä mitä datavisualisoinnilla/informaatiomuotoilulla tarkoitetaan. 10 (37%) vastasi kieltävästi. Yli puolet kaikista vastaajista (14) ei tuntenut selkoviestinnän periaatteita.
Suurin osa tietokuvakirjoista on kuvittajien, kirjailijoiden ja kustantamoiden ideoita, kuusi kirjaa kultakin. Kaksi kirjaa perustuu kuvittajan ja kirjailijan yhteisideaan. Yhteen kirjaan idea on tullut ulkopuoliselta taholta.
Kyselyn avoimista kysymyksistä työnjakoon liittyen käy ilmi, että tietokuvakirjojen kuvittajilla on paljon liikkumavaraa ja valtaa kirjojen visuaalisuuteen, vaikka graafinen suunnittelija olisi työssä mukana. 12 kirjan kohdalla (57%) päävastuu on ollut hyvin selkeästi kuvittajalla. Tämä ei tarkoita, etteikö yhteistyötä olisi. Kuvittajan visio kirjasta on kuitenkin ollut se, joka on ohjannut muita päätöksiä.
”Minä päätin ihan kaikesta.” (Kuvittaja)
”Kirja oli hyvin valmis, kun lähdin tarjoamaan sitä kustantajille. Vain muutamia aukeamia uupui. Kustantaja vastasi pääasiassa tekstiin liittyvistä muutoksista. He antoivat tarvittaessa myös arvokasta palautetta kuvituksista ja fontteihin liittyvistä valinnoista, mutta lopullinen päätös muutoksista säilyi kuitenkin minulla.” (Kuvittaja)
”Kustantamon graafinen suunnittelija ehdotti muutamia sopivia fontteja, joista valittiin yhdessä paras.” (Kuvittaja)
”…joskus kuvittajalla on niin selkeä visio, että graafikon ei tarvitse kuin laittaa kustantamon nimi kanteen ja tallettaa se arkistoon, joskus taas kuvittaja lähettää yhden tai useamman kuvan, joista graafinen suunnittelija sommittelee kannen yhdessä valitsemansa typografian kanssa.” (Graafinen suunnittelija)
”Kustantamon edustajat (talon graafikko ja kustannustoimittaja) sekä kirjailija kommentoivat toki sekä kuvitusta että typografiaa ja vaikuttivat siihen. Kirjan koko määräytyi ns. sopimusformaattien mukaan. Käytämme tiettyjä kirjapainoja ja pyrimme mahdollisuuksien mukaan valitsemaan niiden tarjoamia edullisempia sopimusformaatteja.” (Kustannustoimittaja)
Viiden kirjan kohdalla (24%) visuaalisuus on muotoutunut selvästi kuvittajan ja graafisen suunnittelijan yhteistyössä. Graafiselle suunnittelijalle kuuluu vastausten perusteella typografia, formaatti, kansien suunnittelu, raakataitto ja kuvien reproaminen – kirjakohtaisesti vaihdellen.
”Kirjan visuaalisuudesta kuvituksen osalta vastasin itse (ja samalla toki määrittelin aika pitkälti tekstien sijoittumisen). Kannen ja sen typografian tein pääosin itse. Kirjan koko päätettiin yhdessä. Graafinen suunnittelija taas vastasi typografiasta ja vaikutti sen myötä kirjan ulkoasuun paljon.” (Kuvittaja)
Kustannusmaailma on Yhdysvalloissa erilainen monin tavoin; mutta silmiinpistävästi tässä kohden. Yllä kuvatun kaltainen vapaus ei ole tyypillistä. Kuvittaja on osa tiimiä, hänen työnkuvansa on selkeästi rajattu, ja päävisio kirjasta voi olla kuvittajan ulottumattomissa: usein kustantamon Art Directorilla. Myös kyselyssä eroja näkyi niiden kirjojen kohdalla, jotka oli työstetty ulkomaisten kustantamoiden kanssa (mutta joiden kuvittaja on suomalainen ja kirjat on julkaistu tarkasteluvuonna suomeksi).
“Ulkoasulla, fontilla ja kannella oli suunnittelija. He kertoi tarkkaan mitä mihinkin tulee ja minä lisäsin kädenjäljelläni huumorin, värit, eleet ja ilmeet…“ (Kuvittaja)
Kuka koosti graafien ja kaaviokuvien datan ja suunnitteli kuviot? Kuvittaja, on tyypillisin vastaus: seuraavaksi eniten mainintoja saa yhteistyö, jossa kirjoittaja koostaa datan ja kuvittaja suunnittelee kuvion. Kuvittaja tyypillisimpänä vastauksena on mielestäni merkillepantavaa, vaikka vastauksia onkin vähän. Datavisualisoinnin tai informaatiomuotoilun näkökulmasta vastaus on looginen: visualisointeja harvoin pystyy suunnittelemaan vain tekstinä. Aloite niihin monesti tulee siltä, joka vastaa visuaalisuudesta. On hyvä, jos tälle on työprosessissa tilaa.
”Useimmiten ja tyypillisesti infografiikan datan koostaa joko kirjan kustannustoimittaja tai oppikirjojen kohdalla usein oppikirjailijat. – – Joskus, valitettavan harvoin, infografiikan teossa on alusta asti mukana erillinen siihen erikoistunut toimittaja/visualisti, joka vastaa sekä infografiikan ideoinnista, datan keruusta että sen visualisoimisesta. Infografiikan ideointi ja sen mahdollisuuksien hyödyntäminen etenkin digitaalisissa tuotteissa jää usein kaiken muun jalkoihin.” (Graafinen suunnittelija)
12 kirjan kuvittaja (57%) sai apurahaa kirjan tekemiseen. Kolme kuvittajaa (15%) vastasi olevansa tyytyväinen kirjasta saamaan palkkioon – ja että se vastasi heidän osaamistaan. Seitsemän (35%) vastasi kieltävästi. Kyselyssä ei tiedusteltu summia eikä eritelty mitä palkkiolla tarkoitettiin. Puolet vastauksista sijoittuu välimaastoon, jossa eritellään haastavaa markkinaa ja kerrotaan, että palkkion suuruus (tai pienuus) on ollut tiedossa ennakkoon. Lisäksi mainitaan muut lähteet joista kokonaispalkkio muodostuu: kirjastokorvaukset, käännökset ja myyntirojaltit ennakkomyynnin ylittävästä osuudesta.
“Olin tyytyväinen palkkion ja apurahojen muodostamaan yhteissummaan.” (Kuvittaja)
“Palkkio jäi melko pieneksi, eli valitettavasti ei vastannut odotuksia.” (Kuvittaja)
“Palkkioiden kokonaisuus muodostuu sitten myöhemmin myyntirojalteista ja kirjastokorvauksista jne. Olin tyytyväinen kustantamon antamaan ennakkoon, mutta en varsinaiseen myyntiin.” (Kuvittaja)
“Ilman apurahaa ei olisi ollut mahdollista tehdä tätä kirjaa.” (Kuvittaja)
“Tietokirjallisuus ei myy kovin hyvin Suomessa jos takanasi ei ole vahvaa tukea kustantamolta. Kokemukseni mukaan markkinointi ei huomioi tietokirjallisuutta pitkän aikavälin myyntituotteena. Jotkut kirjat voisivat pysyä hyllyssä fiktiota pidempään, mutta todellinen prosessi ei anna siihen aikaa.” (Kuvittaja)
Lopuksi
Suomalaisia tietokuvakirjoja tarkastellessa löytää eri muotoja, tyylejä ja tapoja, vaikka 23 kirjan otos on pieni. Kirjoissa on vankkaa asiaa, taidokasta kuvitusta ja hyvää tiedon visualisointia – myös numeraalisen tiedon. Monessa katsauksen tietokuvakirjassa on hyödynnetty sarjakuvakerrontaa, hahmojen ja puhekuplien mukaantuomista sekä ruutuja. Tämä tuo mukaan hauskuutta.
Tietokuvakirjojen visuaalisuus syntyy yhteistyössä tiimin kesken, johon kuuluvat kuvittaja, kirjoittaja, graafinen suunnittelija ja kustannustoimittaja (elleivät kolme ensimmäistä ole yksi ja sama henkilö). Kuvittajat ovat kuitenkin avainasemassa tietokuvakirjojen visuaalisuudessa ja siinä, kuinka tietoa tai dataa visualisoidaan – ja miten paljon sitä ylipäänsä kuviin tuodaan.
Katsauksessa on hyödynnetty seuraavia materiaaleja:
Lastenkirjainstituutin Kirjakori 2021 -tilastot ja näyttely
Selkoviestinnän asiantuntija Kaisa Kaatran haastattelu
Verkkosisältöjen suunnittelija Maija Ylätuvan haastattelu
Kaisa Kaatra, Anne Ketola ja Maija Ylätupa: Kuvien käyttö selkoviestinnässä
Juuso Koponen, Jonatan Hildén & Tapio Vapaasalo: Tieto näkyväksi – Informaatiomuotoilun perusteet
Melissa Stewart & Marlene P. Correia: 5 Kinds of Nonfiction
Selvitys alkoi vuonna 2021 julkaistujen kotimaisten lasten ja nuorten tietokirjojen (139 kpl) läpikäynnillä (Lastenkirjainstituutin Kirjakori-näyttelyssä), joista valikoin esiin tietokuvakirjat, joita oli 17 kpl. Kävin lisäksi läpi kuvakirjojen (188 kpl) kategorian, joista poimin mukaan tietoteemaiset: Näitä oli 6 kpl. Etupäässä valitsin ‘tietoteemaisiksi’ maantieteellisiin paikkoihin sijoittuvat sekä numero- ja historia-aiheiset kuvakirjat. Kaiken kaikkiaan vuonna 2021 Suomessa julkaistiin 1222 lasten ja nuorten kirjaa.
Kyselyyn vastasi 21 kirjan kuvittaja: 19 vastaajaa, koska kaksi kuvittajaa oli kuvittanut kaksi kirjaa. 23 kirjan joukossa on kolme kirjaa, jotka on alunperin julkaistu Iso-Britanniassa ja viime vuonna suomeksi, mutta joiden kuvittaja on suomalainen. Rajasin kyselyn kustannustoimittajien ja graafisten suunnittelijoiden osuuden koskemaan suomalaisia kustantamoja.
Yhdysvalloissa tekemääni katsaukseen voi tutustua blogissani: https://illustratingdata.com/2022/08/02/presentations-of-data-in-nonfiction-picture-books-in-the-u-s/
