Runoilija, akateemikko Kirsi Kunnaksen syntymästä tulee 14.12.2024 kuluneeksi sata vuotta. Kulttuurikeskus Piipoon koordinoiman valtakunnallisen juhlavuoden ohjelmassa on jaettu Haitulan taikahattu -runoantologia kaikille ensimmäisen luokan oppilaille. Opettajille on tarjottu Lasten runovallankumous -koulutus, joka tukee runon ja sanataiteen käyttöä opetuksessa. Kokonaisuuteen kuuluu myös mm. lastenteatteriesitys Tampereen Työväen teatterissa, Pikku Kakkosen lastenrunosarja ja eri puolilla Suomea toteutettuja runo-olohuoneita. Lapsenpäivä-palkinnon marraskuussa saanut juhlavuosi on Kirsi Kunnaksen hengessä tuonut valtakunnallisesti esille suomalaista lastenrunoutta ja erityisesti lasten omaa kulttuurista toimintaa, leikkiä ja lukuiloa.
Kirsi Kunnas tunnetaan paitsi runoilijana, myös mielipidevaikuttajana ja lapselle lukemisen puolestapuhujana. Hän painotti monipuolisen, rikkaan sanankäytön merkitystä ja piti aikuisen aitoa läsnäoloa tärkeänä yhteisissä lukuhetkissä. Luin juhlavuoden kunniaksi Leena Kirstinän kirjoittamaa elämäkertaa Kirsi Kunnas – Sateessa ja tuulessa (WSOY 2014). Huomioni kiinnittyi vuonna 1980 toteutettuun Runon viestiin. Tuolloin suomalaiset kirjailijat kokivat, että kirjallisuuden arvoa vähäteltiin ja runouden merkitys kyseenalaistettiin. Kirjailijakeskus organisoi runouden voiman esiin tuomiseksi tapahtuman nimeltä Runon viesti, jossa viesti kulki Utsjoelta Helsinkiin. Matkalla Runon viesti pysähtyi eri kaupungeissa, ja kirjailijat kirjoittivat viestikapulana toimineeseen runokirjaan omat terveisensä. Tampereella Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutissa eli nykyisessä Lastenkirjainstituutissa järjestettiin tilaisuus, jossa Kirsi Kunnas piti puheen, Runon manifestin.
Runon manifestin sanoma tuntuu hämmentävänkin ajankohtaiselta. Kirsi Kunnas esittää siinä huolensa luonnon tasapainon järkkymisestä ja ihmisen ajattelun passivoitumisesta ja ajautumisesta signaalien varaan. Runon manifestin aikana huolta herätti luonnon osalta pohjavesien saastuminen ja kuivuminen, tiedonvälityksen osalta yhdenmukaistava ja passivoiva joukkoviestintä ja television vaikutus. Manifestin sanoma voidaan yhä lukea ajankohtaisena tekoälyn, sosiaalisen median ja ilmastonmuutoksen aikana. Kunnas korostaa runoa materialismin vastavoimana. Hänen mukaansa todellinen tieto on tietoa ihmisestä itsestään:
On pyrittävä antamaan ihmiselle – varsinkin hänen varhaisessa kasvuvaiheessaan – ne henkiset välineet, jotka pysäyttävät ihmisen kokemaan itsensä yksilönä syvyyssuunnassa ja ylläpitävät ihmiseen kuuluvaa aktiivista luovuutta, asioiden itsenäistä yhdistämiskykyä ja kykyä nähdä unia, uneksia, kokea omia tunteita ja kuulla omaa sisäistä puhetta, tunnistaa oma äänensä ja ajatuksensa ja sitä kautta saada kontakti myös toisten ääniin, toisten ajatuksiin. (Kirsi Kunnas: Runon manifesti)
Runon manifesti puolustaa runouden voimaa lapsen ja nuoren kasvussa ja kehityksessä. Sanoilla ja kielellä on merkitystä. Hallitsemalla kieltä hallitsee asioita, tietoja, ajatuksia ja tunteita. Kirsi Kunnaksen sanat runouden puolesta voivat tänäänkin, sata vuotta runoilijan syntymästä ja 44 vuotta Runon manifestin kirjoittamisen jälkeen herättää huomaamaan suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin merkityksen. Kirsi Kunnaksen perintöä voimme jatkaa puolustamalla suomalaista kulttuuria ja sen tekijöitä. Taiteella on merkitystä, Kirsi Kunnaksen Runon manifestin sanoin: ”Ihmisen mieli pitäisi myös vapauttaa aika ajoin ahtaasta arkisuudesta, niistä pienistä toistuvista kuvioista, joihin hänen aivoenergiansa on päivittäin sidottu.”
Kaisa Laaksonen
Lähteet:
Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas – Sateessa ja tuulessa. WSOY 2014.
Leena Häyrinen: Runo on tietoa ihmisestä. Suomen kuvalehti 12/1980, 80-83.
