Sisko Ylimartimo, julkaistu kuvittajabibliografiassa 2022.
Arkkitehti Elsi Borg (1893–1958) syntyi Nastolassa pappisperheeseen. Hänen vanhempansa olivat rovasti Nathanael Borg ja Elin Fanny Calonius. Sisaruksista Kaarlo Borg oli arkkitehti, Ester Borg taidegraafikko ja Margit Borg-Sundman poliitikko ja kirjailija.
Elsi Borg oli monipuolinen taiteilija ja arkkitehti. Hän suunnitteli kirkkoja, sairaaloita, liike- ja asuinrakennuksia. Käyttötaiteilijana hän piirsi karikatyyreja, kuvitti kirjoja, suunnitteli lasimaalauksia, etikettejä ja julisteita sekä piirtämiinsä asuinrakennuksiin sisustuksia huonekaluja ja aamiaisastioita myöten. Hän osallistui merkki-, lavastus-, huonekalu- ja lasinsuunnittelukilpailuihin sekä harrasti puutarhataidetta.
Kuvitustaide on Elsi Borgin taiteellisista rooleista harvemmin tutkittua ehkä suppeutensa ja muun työskentelyn varjoon jäämisen vuoksi. Pääasiassa 1920-luvulle keskittynyt kuvitustyö on tyyliltään lähinnä jälkijugendia. Ilmaisun sirous ja puhdas viiva ennakoivat käyttötaiteisiin tulossa olevan art decon henkeä.
Opiskelijasta arkkitehdiksi
Taideharrastus puhkesi Elsi Borgissa jo varhain. Ensimmäiset pennosensa hän ansaitsi piirtämällä paperinukkeja, joita hän myi koulutovereilleen. Päästyään ylioppilaaksi hän haaveili taiteilijan urasta, mutta perhe piti taideopiskelua turmiollisena.
Arkkitehtuuria opiskeleva Kaarlo-veli ehdotti sisarelleen samaa uraa. Niinpä Elsi aloitti vuonna 1912 opinnot Teknillisessä korkeakoulussa. Hän opiskeli myös Ateneumin taideteollisuusosastolla. Kun opiskelijan elämä oli niukkaa, hän ajoi ratikalla ”polusteekkiin”, jotta kengät eivät kuluisi. Ystävystyminen kurssitoveri Salme Setälän kanssa vaikutti hänen uraansa kuvittajana.
Valmistuttuaan vuonna 1919 arkkitehdiksi Borg teki opintomatkoja Saksaan ja Skandinaviaan. Ruotsissa hän piirsi linnojen puistoja ja kotimaassa Etelä-Suomen vanhoja puutarhoja. Karjalakin kutsui: vuosina 1923–1926 hän toimi projektio- ja perspektiiviopin sekä viivapiirustuksen tuntiopettajana Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulussa ja työskenteli Viipurin asemakaavakonttorissa.
Oma arkkitehtitoimisto Borgilla oli Helsingissä 1927–1953. Vuosina 1929–1956 hän työskenteli puolustusministeriön teknillisen osaston rakennustoimistossa, mitä varten hän joutui anomaan erivapauden sukupuolestaan. Hän oli virkavapaana vuoden 1947 suunnitellessaan Helsingin Lastenlinnaa. Borgin arkkitehtuuri edusti 20-luvun klassismia, johon sekoittui vähitellen funkista.
Elsi Borg avioitui vuonna 1930 taidemaalari Anton Lindforssin (1890–1943) kanssa. Avioliitto jäi lapsettomaksi.
Monialaista taiteellista yhteistyötä
Kirkkoja suunnitellessaan Borg kiinnostui niille tyypillisestä sisustus- ja esinetaiteesta, Häneltä on säilynyt luonnoksia muun muassa kirkkotekstiileistä. Hänen lasimaalauksiaan on Teijon tehtaan Yliskylän ja Muurlan kirkoissa sekä Porvoon Seitlaxin Mikaelinkappelissa.
Jyväskylän Taulumäen kirkko (1927–29) on Suomessa ensimmäinen naisen suunnittelema kirkko. Tässä projektissa Borg teki yhteistyötä taidemaalari Paavo Leinosen kanssa. Kokonaisuutta täydentävät Leinosen maalaamat raamatulliset ja enkelihahmot, minkä vuoksi kirkkoa onkin kutsuttu enkelikirkoksi.
Yhteistyö Paavo Leinosen kanssa sai jatkoa, kun Borg hänen ja Anton Lindforssin kanssa suunnitteli vuonna 1939 Lapin talvea ja syksyä kuvaavat lasimaalaukset Alvar Aallon piirtämään New Yorkin maailmannäyttelyn Suomen paviljonkiin. Ne oli sijoitettu matkailuosaston sisäänkäynnin yläpuolelle.
Lappi-idea oli ehkä lähtöisin Lindforssilta, joka ikuisti maalauksissaan Lapin maisemia. Käydessään 1930-luvulla Petsamossa hän oleskeli Martti ja Anni Walleniuksen luona. Walleniusten toimeksiannosta Elsi Borg piirsi Parkkinan sotilaskotiyhdistykselle funkistyylisen kioskin, joka lienee hänen pohjoisin työnsä.
Viivataituri kuvittajana
Elsi Borg aloitti kuvittajana piirtämällä kuvia vuodesta 1918 lähtien Helmi Krohnin toimittamaan Tyttöjen kirja -sarjaan. 1920-luvulla hän kuvitti pääasiassa Krohnin ja tämän lasten Salme, Annikki sekä Vilho Setälän ja viimeksi mainitun puolison Aini Setälän nuortenkirjoja.
Borgin kuvitustyyli sijoittuu menneen jugendin ja aavistelevan art decon välimaastoon. Salme Setälän tytär, graafikko Helmiriitta Honkanen on luonnehtinut Borgin viivaa harvinaisen sujuvaksi. Viiva todellakin sujuu ja luo kaksiulotteisia kaarevia ja koristeellisia muotoja sekä siroja figuureja. Borgin pelkistetyt piirrokset erottuvat Tyttöjen kirja -sarjan muiden kuvittajien (muun muassa Hilkka Finne, Rudolf Koivu ja Ester Hjelt-Cajanus) käsialoista.
Salme Setälä oli onnessaan saadessaan ensimmäisen kirjansa kuvittajaksi kauniita, reippaasti vaivattomia viivoja vetävän kurssitoverinsa. Nuorisokirjan Seitsemäs luokka (1921) lukujen alussa vinjetteinä olevat piirrokset osoittivat Setälän mukaan erikoista piirustusnäppäryyttä ja hyvää tyyliä. Borg kuvitti myös jatko-osan Kasin musta kirja (1924).
Tarvittaessa Borgin viiva ja muodot runsastuvat ja reipastuvat kuten kuvituksessa Annikki Setälän kirjaan Poikaviikarit (1923). Viikareiden karikatyyrimaiset ilmeet tuovat mieleen Borgille ominaisen huumorin. Realistisimmallaan hän oli Vilho Setälän sommittelemassa värikuvakirjassa 1.2.3. Pikku Marjan luvunlasku (1921), jonka ideana oli tehdä luvut eläviksi. Aili Somersalon satukirjan Nukkumatti ja Unijukka seikkailulla (1924) kuvituksessa Borg on laajentanut vinjettinsä kertovammiksi. Kokosivun kuvat ovat harmaasävyisiä laveerauksia.
Lindforssit laativat kansikuvituksen K. M. Walleniuksen esikoiskirjaan Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä (1933). Etukannen sinisävyinen kolttafiguuri lienee Lindforssin käsialaa, takakannen luonnosmaiset saamelais- ja porohahmot tyylistä päätellen puolestaan Borgin. Etukannen kuvan alaosassa ovat signeerauksena tekijöiden sukunimet.
Arkkitehtuuripiirroksissa Borgin viiva on vahvaa ja tummaa luonnonkohdissa ja varjostuksissa, joissa hän on käyttänyt rasvaliitua. Puihin ja pensaisiin ilme on luotu sujuvalla liidun pyöräytyksellä. Tapaa käyttivät muutkin 20-luvun klassismia ja funkista edustavat arkkitehdit, muun muassa Uno Ullberg, joka toimi Viipurissa samaan aikaan kuin Borg työskenteli siellä.
Aika luo taiteilijan kautta
Puolison kuoleman jälkeen Elsi Borgista tuli nuorten naisarkkitehtien ja -taiteilijoiden emohahmo. Hänen ullakkoateljeensa oli kylmä mutta taiteelliseen työskentelyyn inspiroiva. Seinillä hehkuivat Lindforssin värikkäät Lappi-maalaukset. Avustajia varten oli rasia, josta he saivat ottaa palkkansa, jos siinä sattui olemaan rahaa. Sanojensa mukaan Borg harrasti marokkolaista kirjanpitoa: mikä tuli, se myös meni. Rahapula luonnollisesti motivoi hänen tuotteliaisuuttaan.
Elsi Borg totesi eräässä haastattelussa, että arkkitehti ei niinkään paljon itse luo, vaan aika piirtää arkkitehdin kautta. Koska hän pyrki arkkitehtuurissa ja muussa taiteellisessa työskentelyssä kokonaistaideteoksiin, voidaan hänen sanojaan mukaillen nähdä hänet taiteilijana, jonka kautta aika loi, toimipa hän arkkitehtina tai käyttötaiteilijana, vaikkapa kuvittajana.
Lähteitä
Maarit Henttonen: Elsi Borg 1893–1958 arkkitehti. Suomen Rakennustaiteen museo, Helsinki 1995.
Maarit Henttonen: Kansakunnan parhaaksi. Suomalaiset naisten- ja lastensairaalat 1920–1940-luvulla arkkitehtonisena, lääketieteellisenä ja yhteiskunnallisena suunnittelukohteena. SKS, Helsinki 2009.
Helmiriitta Honkanen: Salme Setälän lasten- ja nuortenkirjojen kansi- ja kuvitustaide. Teoksessa Niklas Bengtsson & Ismo Loivamaa (toim.): Kuvituksen monet muodot. BTJ Kirjastopalvelu, Helsinki 2002, s. 97–104.
Riitta Nikula: Elsi Borg. Teoksessa Profiles. Pioneering Women Architects. Museum of Finnish Architecture, Helsinki 1983, s. 48–53.
Salme Setälä: Polusteekin koulussa. Opiskelua Helsingissä kymmenluvulla. Otava, Helsinki 1970.
Olli Valkonen: Viipurin Taiteenystävät 1890–1940. Viipurin Taiteenystävät, s.l. 1992.
K. M. Wallenius: Petsamo. Mittaamattomien mahdollisuuksien maa. Toim. Sakari Kännö. Otava, Helsinki 1994.
Lisätietoa: Elsi Borg kuvittajabibliografiassa
