Tämän takana toinen todellisuus

Ville Hänninen, julkaistu Parnasso 3/2017

Mika Launiksen kirjankansien ja kuvitusten värimaailmaan uppoaa. Se luo kuviin erityisen tunnelman. 

Mika Launiksen (s. 1949) ura alkoi kansikuvilla Weilin & Göösille 1980-luvun puolessavälissä. 1990-luvun alussa Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta tuli Launiksen tärkein työnantaja, ja hän vaikutti kustantamon koko ilmeeseen käyttämillään voimakkailla mutta arvokkailla guassiväreillä. Offsetpainotekniikka kehittyi 1980-luvulla niin, että kuviin sai paljon voimaa tummilla sävyillä. Launis rakensi itselleen tekniikan, joka hyödyntää sitä täysipainoisesti. 

Hänen vaikutteensa tulivat kuitenkin renessanssin maalaustaiteesta asti. Ne näkyvät esimerkiksi Harry Potter -kirjasarjassa, johon Launis teki kaikki kannet. J.K. Rowlingin sarja on tyypillinen jättimenestys, tuli pyytämättä ja yllätyksenä. Vasta kolmannen teoksen kohdalla alettiin todella tajuta, millaiseen kultasuoneen kirjailijan hakku oli osunut. Kuvaavaa on, että ensimmäisen Potter-kirjan suomennos sai vähälevikkisen käännöskirjallisuuden tukea. Niinpä Launis teki Potter-kantensa tavanomaisen kertakorvaussopimuksen – ensimmäisissä kirjoissa 3000 markkaa eli nykyrahassa vajaat 700 euroa – mukaan. Toisaalta hänellä oli suurempi vapaus kuin miljardibrändien kohdalla yleensä. 

”Ammattilainen pyrkii kuvitus- ja kansikeikoissa määrittelemään mahdollisimman pian, kauanko aikaa kuluu. Palkkio on pieni, joten vaivannäkö on mitoitettava niin, että jotain jäisi siivoojan palkan päälle kouraan”, Launis pohtii ammatin reunaehtoja. Tehokkaimpina päivinään hän saattoi saada kaksikin kantta aikaan. 

Potter tuntui kuitenkin toisenlaiselta keikalta. Hän ei halunnut käyttää työhön vain yhtä päivää. Teksti vaikutti tavallista vetävämmältä, ja kustantajakin arveli, että Potter saattaa myydä jonkin verran. Kuvittaja innostui. Suomentaja Jaana Kapari-Jatta ei olisi halunnut antaa ensimmäisen kirjan raakakäännöstä Launikselle, mutta joutui taipumaan. 

”Luin tekstiä pätkittäin ja tein sitten etu- ja takakansiin kuvat. Yhteen teokseen meni lopulta suunnilleen viikon työaika, ja luonnostelu ja esityöt päälle.”  

Potter-ilmiön hitaan käynnistymisen vuoksi joka maa ehti julkaista omanlaisiaan kirjoja. Elokuvat kiihdyttivät ilmiötä, mutta eivät enää vaikuttaneet suomalaisten julkaisujen ilmeeseen. 

”Ensimmäisen Potterin alkuperäistä kansikuvaa hallitsivat juna-aseman englanninkieliset kyltit. Siksi kukin maa päätyi tekemään itse oman päällisen, eikä alkuperäistä käytetty”, etenkin Ruotsin ja Yhdysvaltojen Potter-kansien ammattimaista toteutusta arvostava Launis kertoo. 

Launiksen kuvien tunnelma on erityinen. Hän piti tärkeänä, että kirja ei tuntuisi yhdeltä tusinateokselta muiden joukossa vaan vähän vanhemmillekin suunnatulta lastenkirjalta, joka kunnioittaa lukijaa hillityllä toteutuksellaan. Toiminnallisuuden sijaan Launis korostaa hahmojen välisiä suhteita ja sarjan olennaisia jännitteitä. Juonta ei saa paljastaa liikaa, mutta kirjan henki tulee vangita. Niinpä Harry Potter ja viisasten kivi -romaanin (Tammi, 1998) kannessa kuvataan shakkiottelua, johon Harry uusine ystävineen osallistuu nappuloina. 

”Pidin Rowlingin luomasta absurdista tilasta, jossa toiminta alkaa vasta ulkopuolisten tullessa sinne, ja lakkaa kun sieltä poistutaan.” 

Alkujaan myös sarjan typografia oli hillitty, mutta Tammen studio ”vetävöitti” sitä myöhemmissä painoksissa. Launiksen kuvien hillitty mutta upottavan syvä väriskaala kuitenkin säilyi. Sen erityispiirteenä on maalauksellinen monikerroksisuus. 

Launis hyödyntää niin sanottua ilmaperspektiiviä siten, että värit etualalla ovat lämpimiä ja kylmenevät taka-alalle mennessä. Vastavärit luovat aavemaisen tunnelman, joka korostuu toteutuksen läpikuultavuudessa. Samassa kuvassa tuntuu olevan eri tasoja, eri todellisuuksia. Harry Potter -sarjan viimeinen osa Harry Potter ja kuoleman varjelukset (Tammi, 2008) on hengeltään ja symboliikaltaan suorastaan kirkkomaalauksellinen. 

Juuri tässä piilee kirjasarjan ydin. Silmin aistimamme ei ole kaikki, tämän takaa löytyy toinen todellisuus ja sen takaa toisia. Ajat ja paikat ovat läsnä limittäin. 

 

Lisätietoa:
Mika Launis kuvittajabibliografiassa