Ville Hänninen, julkaistu Parnasso 2/2017
Graafikko Martti Ruokosen mielestä kirjasuunnittelun yleinen laatutaso on kohonnut.
Martti Ruokonen on tehnyt valtavan määrän suunnittelua ja kansia kustantamonsa kirjoihin. Biologian laitoksen opintojen kautta Taideteolliseen korkeakouluun ja vuonna 1990 WSOY:lle päätynyt Ruokonen sanoo, että lähes 30 vuodessa lähes kaikki on muuttunut.
”Tulin lamaan sopeutuvaan kustantamoon, ja tavallaan siitä eteenpäin on koko ajan sopeuduttu.”
”Erityisen jyrkkä kirja-alan muutos on ollut kymmenen viime vuoden aikana. Ihmisten ajankäyttö on muuttunut, ja painettu kirja on aiempaa ahtaammalla. Kirjat ja niiden kannet kamppailevat huomioarvosta musiikin ja kaiken digitaalisen tarjonnan keskellä. Kirjoja kyllä painetaan aiempaa enemmän, mutta niiden elinkaari on lyhentynyt ja myynnillinen kärki kapeampi.”
”Muutos on koskenut kaikkia alalla työskenteleviä, niin suunnittelijoita kuin muitakin kirjapainoalalla työskenteleviä.”
”Talon graafikoita on vähän. Heidän ohellaan käytetään freesuunnittelijoita, ja sivunvalmistuksen ja viimeistelyn hoitavat alihankintana itsenäiset yritykset. Painotyöt kilpailutetaan, ja muutos on johtanut siihen, että Suomessa useat kirjapainot ovat fuusioituneet ja pienemmät hävinneet kokonaan.”
Se on vaatinut muutoksia tuotantoprosesseihin.
”Ennen samassa kerroksessa Bulevardi 12:ssa kanssani olivat painoa – ja toki kirjailijaa – lukuun ottamatta kaikki kirjan valmistukseen osalliset, mikä helpotti yhteydenpitoa. Monet asiat saatiin puhuttua nopeasti. Työprosessin aikana syntyi myös ideoita, kun kukin ei vain toteuttanut omaa osuuttaan.”
”Muuttunut tilanne korostaa yhteistyökumppanien laatua ja kommunikaation toimivuutta. Yhteistyö kustannustoimittajan kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Hän voi briifata, mikä teoksessa on oleellista tai mihin voisi tarttua. Toimittajasta on muutenkin tullut yhä enemmän myös tuottaja, jonka on pidettävä erilaiset langat tiukasti käsissään.”
Nykyään markkinoinnin, toimituksen ja graafikoiden välinen yhteistyö on aiempaa moninaisempaa. Ruokosen mukaan omat ratkaisut on sen vuoksi perusteltava aiempaa paremmin.
”Selkeä ja hyvin perusteltu kritiikki on aina paikallaan. Tekstistä voi jäädä jotain huomaamatta tai ymmärtämättä, painotus voi olla pielessä tai voi olla sokeutunut omalle ehdotukselleen.”
”Varsinkin nelivärituotannoissa kuten kuvakirjoissa otetaan huomioon kuluttajat, kohderyhmät. Myös esimerkiksi dekkarien kansissa on vallalla erittäin vahva lajityyppiajattelu.”
Onnistunut genrekirjan kansi rakentuu lajityypin tutuille elementeille niin, että kokonaisuuteen on saatu tuore näkökulma.
”Gillian Flynnin maailmanmaineeseen noussut Kiltti tyttö mursi hyvällä tavalla lajin rajoja. Ei ylimääräistä kuvakäsittelyä eikä kultafolioita”, Ruokonen pohtii luultavasti paljon keskustelua vaatinutta ratkaisua.
Ruokonen ei puhu nostalgisesti vanhojen hyvien aikojen puolesta. Hän arvostaa klassisia kannentekijöitä, mutta kirjasuunnittelun yleinen laatutaso on hänen mielestään kohonnut.
”Typografinen huolellisuus ja osaaminen on laadukkaampaa. Se liittyy tekniseen kehitykseen ja taitto-ohjelmien hallintaan, mutta myös detaljien huomioonottamiseen. Graafikot ymmärtävät klassista typografista ajattelua.”
Ruokosen työssä näkyy typografian kunnioituksen lisäksi kirjan kunnioitus. Esimerkiksi WSOY:n William Shakespeare -sarja säilyttänee kauneutensa vuosikymmentenkin päästä. Romaanikansia Ruokonen on tehnyt useille WSOY:n kirjailijoille, pisimpään Juha Seppälälle, Juha Ruusuvuorelle ja Tuula-Liina Varikselle.
”Yksinä mieleenpainuvimmista muistan Peter von Baghin suurkirjat. Sain tehdä graafisen suunnittelun kuuteen hänen teokseensa, kuten Tieto-Finlandialla palkittuun Siniseen lauluun.”
”Myös Oiva Toikan kirjojen suunnittelu oli innostavaa. Hänen asenteensa työhön tuntuu pakottomalta. ’Virheistä’ saattoivat syntyä kiinnostavimmat ratkaisut.”
Lastenkirjojakin Ruokonen on ehtinyt kuvittamaan. Ruokonen on tehnyt toistakymmentä lastenkirjankuvitusta, muun muassa Ted Hughesin Rautanaiseen, koululaisvitsikirjoihin ja lasten tekemiä ja lapsille tehtyjä runoja esitelleeseen Liian iso karuselliin -teokseen.
Hänen merkittävimmät lastenkirjakuvituksensa lienevät kuitenkin Jukka Laajarinteen teoksiin Madonluvut – matemaattisia sekoiluja (WSOY, 2003), Mummon kone (WSOY, 2005) ja Ruoalla ei saa leikkiä (WSOY, 2009). Madonluvut oli Finlandia Junior –ehdokas vuonna 2003 ja voimakkaan ekspressiivinen Mummon kone voitti pohjoismaisen kuvakirjakilpailun pääpalkinnon vuonna 2004.
Lisätietoa: Martti Ruokonen kuvittajabibliografiassa
