Ville Hänninen, julkaistu Parnasso 4/2015
Eric Vasström joutui vankilaan, muttei sielläkään riutunut vedellä ja leivällä.
Eric Vasström (1887–1958) oli oman aikansa Kari Suomalainen. Hän oli Uuden Suomen keskeinen kuvittaja itsenäistyneen Suomen ensimmäisillä vuosikymmenillä. Reportaasipiirrosten lisäksi hän loi 1920-luvulla kansanomaisen Matti-hahmon, jota käytettiin kuvituksina ja mainoskampanjoissa. Uusi Suomi julkaisi myös Matin matkoilta -kuvituskokoelmia kuusi kappaletta 1924–29.
Aikuistuneelta Jukolan Jussilta näyttävä Matti taisteli ”kodin, isänmaan, suomalaisuuden ja lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta”. Monissa piirroksissa näkyivät nuoren valtion pelot ja uhkakuvat.
Vasström suunnitteli myös kirjankansia, logoja ja ansiomerkkejä, tekipä Suomen ensimmäiset animaatiotkin. Hän avusti esimerkiksi Otavaa, Karistoa ja Kustannus Oy Kirjaa. Vasström teki Otavalle ensimmäisen version Ilmari Kiannon Punaisesta viivasta (1909), mutta sitä pidettiin julkaisuvuonnaan liian kantaaottavana.
Lastenkirjakuvituksia hän teki jonkin verran, muun muassa Arvid Lydeckenin kirjoihin kuten Neljän kookospähkinän seikkailut, Kuulahden mohikaanit ja Itälahden lumoissa. Myös Mesikämmen (Kirja, 1914), Eino Leinon “joulutarina vanhoille ja nuorille”, oli hänen kuvittamansa.
Partio- ja suojeluskuntaliikkeessä toiminut Vasström oli hyvin verkostoitunut ja liikkui oikeissa piireissä. Taiteilijaväkeä-muistelmista (1954) käy ilmi, että ystäväpiiriin kuuluivat muun muassa liikemies-lehdenkustantaja Amos Anderson, pakinoitsija Gustaf ”Guss” Mattsson ja säveltäjä Yrjö Kilpinen. Asiointi heidän ja kaltaistensa kanssa oli arkipäivää. Taiteilijaväessä Vasström kirjoittaa ohimennen: ”Marraskuussa 1936 tuli puheeksi, että Wäinö Aaltonen muovailisi muotokuvani.”
Taiteilijaväkeä sisältää myös kuvauksen hummeri-illallisesta kuvanveistäjä Viktor Malmbergin kanssa ja tarinan Albert Edelfeltin muistoa vaalivan porukan (Konstnärsklubben till Albert Edelfets minne r. f.) kokoontumisesta Fazerilla hyvän kahvin ääressä. Kaukana kavala rasvanahka- ja agraari-Suomi. Tällaistakin elämä saattoi olla sotien välisessä Suomessa: leppoisan sivistynyttä ja herraskaista kaupunkilaisuutta. Välillä skoolataan ja välillä tehdään töitä, mutta mikäli hampaat irvessä, siitä ei huudella. Moinen olisi ollut tyylitöntä. Miten vanhemmiten lähinnä akvarelleja tehnyt suutarimestarin poika sitten loi maineensa? Oikeastaan yhdellä pilapiirroksella.
Vasström oli maamme ensimmäisiä ammattimaisia lehtipiirtäjiä. Ensimmäinen hänen avustamansa julkaisu oli Fyren, jonne syntyi piirroksia jo viidesluokkalaisena. 1910-luvulla Vasströmista tuli lehden päätaiteilija. Ärhäkän svekomaanin Rafael Lindqvistin omistama ja toimittama Fyren joutui tiuhaan kahnauksiin sensuurihenkisen painoylihallituksen kanssa. Kesän 1913 tapaus oli kuitenkin puolittain vahinko. Kohde provosoitui, vaikkei oikein edes provosoitu.
Vasström piirsi sarjan kepeitä pilakuvia Euroopan seurapiireistä. Viimeisessä kuvassa oli viittaus Venäjän hoviin Suomen saaristossa. Hovi oli osallistunut Paatiossa pidettyihin ulkoilmatansseihin, ja paikallinen tanssitti yhtä heistä. Pilakuvassa virsuihin ja väinämöislakkiin sonnustautunut renkimies tanssii hovinaisen kanssa. Alla lukee: ”Ryska hovet dansar i Paatio” (Venäjän hovi tanssii Paatiossa).
Piirros johti skandaaliin. Fyrenin painos takavarikoitiin, ja sen jälkeen käynnistyi monivuotinen ja farssimainen oikeuskäsittely. Painoylihallituksen kanta hävisi raastuvanoikeudessa ja hovissa, eikä valituksista Venäjän keisarilliselle senaatille kuulunut mitään. Vasström ja Lindqvist ehtivät jo otaksua jutun kuivuneen kokoon. Muistelmissaan Vasström kertoo heränneensä eräänä aamuna hotelli Fenniasta ”vietettyämme hauskan illan Taiteilijaseuran vuosijuhlassa” ja lukeneensa lehdestä, että hän on saanut kolmen kuukauden vankeuden majesteettirikoksesta.
Julkinen anteeksipyyntö olisi vieläkin säästänyt kaksikon tuomiolta. He eivät suostuneet.
Aivan vedellä ja leivällä yhteiskuntajärjestystä horjuttaneet herrat eivät joutuneet elämään. Suomalaisilla ei ollut tarvetta nöyryyttää ”meidän miehiä”.
Taiteilija maalasi vankilanjohtajan muotokuvan ja alttaritaulun vankilan kirkkoon. Sen aiheena oli Kristus Getsemanessa. Hän sai myös tienata tekemällä Arvi A. Kariston kustannusliikkeelle kirjankansia. Vankilassa syntyivät ilmeisesti päällykset ainakin Eino Leinon Mustiin, Alexander Dumas’n Kirjekyyhkyseen ja Mestari Aadam Kalabrialaiseen sekä Kyösti Virran romaaneihin Kärpäsestä härkänen ja Kun Vanhalaan saatiin sähkövalo.
E. J. Ellilän kirjassa Oma kirjastoni Vasström muistelee: ”On olemassa kokonainen kirjakokoelma, joka muistuttaa näistä kuukausista, ja kun katselen sitä, ajattelen vangista niin hellästi huolehtinutta kustannusliikettä.”
Lisätietoa: Eric Vasström kuvittajabibliografiassa
