Maria Laukka, julkaistu Kuvittaja 2/2008
Oululaissyntyinen taidegraafikko ja kuvittaja Matti Visanti (vuoteen 1936 Björklund) oli ensimmäiseltä ammatiltaan arkkitehti, sittemmin pääasiassa taidegraafikko ja kuvittaja.
Arkkitehdin työuransa Visanti teki lähinnä Vaasan seudulla ja Pohjanmaalla. Klassismin ihanteita noudattavaa 1920-luvun tuotantoa edustaa näistä Vaasan yhteiskoulu, jonka oppilaana tämän artikkelin kirjoittajakin aikanaan ihmetteli koulun aulassa ja julkisivussa käytettyjä italialaisvaikutteisia pilastereita ja kauniita kaaria.
Visanti oli opiskellut vuoroin Helsingin Polyteknisen opiston arkkitehtiosastolla, vuoroin Turun piirustuskoulussa sekä Helsingin Taideteollisuuskeskuskoulussa ja Helsingin yliopiston piirustussalissa. Arkkitehdin ja vapaan taiteilijan ammatit vuorottelivat jo tällöin. Arkkitehdiksi valmistuttuaan hän muutti 1914 takaisin kotikaupunkiinsa Vaasaan, missä hänen isänsä toimi Mustasaaren kirkkoherrana. Avioiduttuaan vaasalaisen taidemaalari Lyyli Myntin kanssa Visanti teki useita opinto- ja maalausmatkoja Italiaan ja erityisesti Ranskaan vaimonsa ja lankonsa, taidemaalari Eemu Myntin kanssa.
Riitta Mäkelän kirja Matti Visanti, kuvataiteiden monitaitaja (Pohjoinen 1985) esittelee Visannin työtä taiteilijana ja arkkitehtina. Arkkitehtitoimistossa Björklund-Helenius-Myntti suunniteltiin muun muassa vuonna 1917 ehdotus Vaasaan Rantakadun ja Koulukadun väliseen keskustan kortteliin komeasta pylväikköjen kannattelemasta ”monumentaalipaikasta” teattereineen, kirjastoineen, kylpylaitoksineen ja kalahalleineen. Valitettavasti hieno suunnitelma jäi toteutumatta – sen rakentaminen olisi ehkä estänyt 1960-luvulla Vaasan torin laitaan ilmestyneen persoonattoman Rewellin keskustakorttelin syntymisen. Visanti suunnitteli myös Ilmajoelle Jaakko Ilkan ja Nuijasodan jyhkeän muistomerkin sekä Lapuan, Siikajoen ja Halkokarin muistomerkit. Muita merkittäviä töitä olivat Lapuan ja Seinäjoen kunnantalot, Seinäjoen vesitorni sekä Nummijärven kirkko.
Vaasassa tarjoutui arkkitehdille myös muutakin luovaa työtä taideteollisen ja graafisen suunnittelun parissa tapettimalleista ja teatterilavasteista mallipiirustuksiin, liikemerkkeihin ja mainosjulisteisiin. Joitakin esimerkkejä ovat itsenäisyyden alun ensimmäinen postimerkki niin sanottu Vaasan malli vuodelta 1918, suojeluskuntalippuja sekä Alajärven ja Isonkyrön vaakunat vielä 1950-luvulla.
Myös kuvitustöitä oli tarjolla itsenäisessä nuoressa Suomessa. Kirjankuvittajaksi nuoren Matti Björklundin innostivat Oulun entiset koulutoverit Kyösti Wilkuna ja V. A. Koskenniemi. Visanti kuvittikin Koskenniemen runoja sekä Wilkunan historiakertomuksen Miekka ja sana (1919). 1930‑luvun alussa Visanti luopui arkkitehdin päätyöstä ja ryhtyi ammattimaiseksi taidegraafikoksi ja kuvittajaksi.
Kiveen piirretty Kalevala
Vuonna 1934 Visanti muutti Helsinkiin, missä grafiikan painamiseen oli teknisesti parhaimmat mahdollisuudet. Lallukan ateljeesta otetut valokuvat kertovat miltei luostarimaista hartautta henkivästä työskentelytavasta lukuisten kivipiirrosten keskellä. Samassa ateljeessa maalasi tosin myös taiteilijavaimo Lyyli Visanti.
Kalevala-kuvitus syntyi vuosina 1934–37 ja julkaistiin 1938, Kalevalan 100-vuotisjuhlavuonna. Vuonna 1936 sukunimi vaihtui Björklundista Visanniksi, sillä Kalevalan kuvittajalla piti taiteilijan mielestä olla suomalainen nimi. Kirjan kustansi vaasalainen kauppaneuvos ja mesenaatti Frithjof Tikanoja, joka perusti teoksen julkaisemista varten kustannusosakeyhtiö Kalevalan.
Kalevalan painos oli 3100 kpl, mistä 600 kappaletta oli juhlapainosta käsin signeeratuin kuvin. Juhlapainoksen hienot nahkakannet oli kohokuvioitu. Kirjassa on 151 kivipiirrosta, joista 50 on kokosivun kuvia. WSOY oli jo aiemmin 1920-luvulla tilannut Visannilta Kalevala-kuvituksen, mitä varten hän työsti sarjan koristeellisia linopiirroksia. Mutta oman Kalevala-kuvituksensa kanssa kamppaileva Gallen-Kallela oli saanut asian tietoonsa ja sai kustantajan perumaan tilauksen. Visantia jopa arvosteltiin Gallen-Kallelan tyylin jäljittelemisestä. Myöhemmin Visanti muuttikin kuvitustyylinsä ja tekniikkansa mahdollisimman itsenäiseen suuntaan.
Kalevala-kuvitusta tutkinut FM Marja-Liisa Visanti on todennut Matti Visannin merkityksen nousevan esiin taidehistoriassa kotimaisen kivipiirrostaiteen uranuurtajana. Hänen mielestään voidaan pitää merkittävänä sitä, että Visanti kuvitti kiveen piirtämällä koko suomalaisen keskeisimmän kansanrunoutemme Kalevalasta Aleksis Kiven koko tuotantoon. Visannin kehittämä syövytys-, raaputus- ja valööritekniikka oli poikkeuksellinen. Myös kuvakerronnan mielikuvituksen voima, visionäärisyys ja dynamiikka ovat omaa lajiaan taiteessamme.
Visannin Kalevala-tulkinnat ovat ajasta ja paikasta riippumattomia ja melko moderneja tulkintoja. Ekspressiivinen ja omintakeinen tyyli kehittyi osin vastareaktiona Gallen-Kallelan lanseeraamille kansatieteellisille ja koristeellisille Kalevala-tulkinnoille. Visannin kuvitus korostaa Kalevalan tapahtumien alkuvoimaisuutta, sisäistä voimaa ja luonnonmystiikkaa. Siinä on symboliikkaa ja visionäärisyyttä. Tarinan sankarit sulautuvat runojen mystiseen ja panteistiseen maailmaan. Taiteilija itse luonnehti kuvitusmetodiaan subjektiiviseksi, intuitiiviseksi ja spontaaniksi: ”Kuvittajan ei tullut kilpailla Kalevalan mittavan hengen kanssa, vaan säestää sitä viitteellisesti”.
Kalevalan juhlavuonna 1999 oli Voipaalan taidekeskuksessa Valkeakoskella näyttely Matti Visannin Kalevala-kuvituksista. Näyttely matkasi vielä Italiaan, Cosenzaan ja Suomen suurlähetystöön Roomassa. Kuriositeettina huomattiin, että Mussolini oli 30-luvulla saanut valtiovierailulla lahjaksi Visannin Juhla-Kalevalan, lähinnä V. A. Koskenniemen toimesta.
Muita merkittäviä kuvitustöitä
Kalevalaa seurasi 1940 tunnelmaltaan keveämpi Kanteletar ja samalla kymmenluvulla monien Aleksis Kiven teosten kuvitukset, vuonna 1950 vielä Seitsemän veljestä. Kustantajien luettelo on kiinnostava: hämeenlinnalainen Nide Oy ja helsinkiläinen Suomen kirja. Kuvataide julkaisi 1949 Suomalaisia legendoja ”bibliofiilipainoksena”. Kaikesta näkee, että kirja taidemuotona ja suomalaiskansalliset syvimmät teemat olivat sodanjälkeisinä vuosina arvossaan.
Värilitografiatekniikan hienostuneena saavutuksena on kuvitus Martti Haavion teokseen Suomalaisia legendoja ja rukouksia (1946). Kristillinen aihepiiri syveni vielä vuonna 1955 WSOY:n julkaisemassa Johanneksen ilmestyksessä eli Ilmestyskirjassa, joka kuuluu Visannin taiteellisesti merkittävimpiin ja kestävimpiin kuvitustöihin Kalevalan, Kantelettaren ja Legendojen ohella.
Matti Visanti piirsi kuvituksensa raskaille litografiakiville Lallukan ateljeessaan Helsingissä. Kiviä oli tonneittain, koska Visanti halusi koko kuvituksen olevan yhtä aikaa työn alla kokonaisuuden vuoksi. Ajoittain hän pelkäsi ateljeen lattian sortuvan kuorman alla. Tilgmannin kirjapainoon liittyvän perimätiedon mukaan nämäkin litokivet hävitettiin myöhemmin upottamalla ne Pikku Huopalahteen.
Kalevalan ja myös muiden kuvitustöiden aineisto monine litografiavedoksineen on säilynyt hyvin suvun arkistossa, jota ylläpitävät Marja-Liisa Visanti ja hänen miehensä, taiteilijan pojanpoika ja kaima Matti Visanti, hänkin arkkitehti jo kolmannessa polvessa. Jatkuvasti uutta kokeileva taiteilija aloitti kuvitustyöt yleensä oma-aloitteisesti, jolloin osa tuotannosta jäi odottamaan mahdollista kustantajaa. Arkiston varsinaisen järjestämis- ja luettelointityön on tehnyt aiemmin Matti ja Lyyli Visannin perillinen, arkkitehti Markus Visanti, joka kokosi tiedot myös julkaisemattomasta aineistosta.
Matti Visannin tuotanto taidegraafikkona ja kuvittajana oli esillä retrospektiivisessä näyttelyssä Helsingin Taidehallissa 1953. Varmaan nyt lienee aika saada ajankohtaistettu näyttely taiteilijan monipuolisesta tuotannosta.
Lähteet
Mäkelä, Riitta: Matti Visanti – taiteiden monitaitaja. Pohjoinen 1985.
Visanti, Marja-Liisa: Matti Visannin Kalevalan kuvitus 1920–38. Pro gradu. Taidehistorian laitos, Helsingin yliopisto 1971.
Visanti, Marja-Liisa: Kalevalan kuvittaja. Matti Visanti (1885–1957). Kalevalan juhlavuoden 1999 näyttely Voipaalan taidekeskuksessa 13.2.–11.4.1999. Moniste.
Kiitokset tietojen antamisesta, asiantuntemuksesta ja kuva-aineiston lainaamisesta Marja-Liisa ja Matti Visannille.
Lisätietoa: Matti Visanti kuvittajabibliografiassa
