Maria Laukka, julkaistu Kuvittaja 2/2006
Venny Soldan-Brofeldtin (1863–1945), nimimerkki V.S-B:n, tekemät kuvitukset aapisiin, lukemistoihin ja pieniin kuvakirjoihin vaikuttavat ensi näkemältä vaatimattomilta, jopa sovinnaisilta. Kuvittajan vilpittömässä näkemyksessä on kuitenkin jotain vetoavaa. Herkkyydessään kuvat miellyttävät. Lapset ja luonto on nähty suurella tarkkuudella. Pienimuotoisesta, mutta runsaasta aineistosta hahmottuu johdonmukainen kuvittajantyö.
Mitä enemmän V.S-B:stä kertyy tietoa, sitä radikaalimmalta hän vaikuttaa ihmisenä ja taiteilijana. Paras tietolähde ja viehättävä lukukokemus on Riitta Konttisen vuonna 1996 julkaisema Boheemielämä – Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie. Taiteilija sai arvoisensa elämäkerran.
Mitä Venny oppi isältään?
Venny Soldanin elämän merkittävin mies oli hänen isänsä August Soldan, rahapajan johtaja ja innokas filosofian harrastaja. Viipurilaissyntyinen Soldan kasvatti Helsingissä kuutta lastaan perinpohjaisuudella, joka tähtäsi heidän mieleensä juurrutettuun hyvään tahtoon ja itsensä kieltämiseen, mutta myös pelottomuuteen ja itsenäiseen valintaan. Opettajina toimivat August Soldanin sisaret osallistuivat monin tavoin perheen elämään. Venny sai käydä saksalaista koulua Alexandra-tädin luona Viipurissa ja monien perheessä käytyjen neuvonpitojen jälkeen ryhtyä taideopintoihin jo kutsumuksestaan varmana 15-vuotiaana. Isä huolehti myös Vennyn pääsystä Pietariin opiskelemaan. Sittemmin Vennyn aviomies Juhani Aho kirjoitti apestaan elämäkerran Aatteiden mies.
Saksalaissyntyisen äidin puolelta tuli Soldanin perheeseen kansainvälistä väriä. Rahavaikeuksista huolimatta pyrittiin perheen lapsille antamaan eurooppalainen sivistys. Isänsä kuoleman jälkeen vahvaluonteinen Venny sai huolehtia sisarustensa kouluttamisesta ja toimeentulosta. Myöhemmin elämässään leskeksi jäätyään hän paneutui samalla tarmolla poikiensa ja näiden perheiden tukemiseen.
Mitä Venny Soldan oppi Ellen Keyltä?
Jo nuorena opiskelijana Venny Soldanilla oli mahdollisuus solmia suhteita pohjoismaisiin ammatti- ja aatesisariinsa. Taideopinnot Pariisissa 1880-luvulla saattoivat hänet Ellen Keyn ympärille ryhmittyneeseen pohjoismaisten naisten piiriin, jota myöhemmin nimitettiin juntaksi. Aatesisariaan Venny kävi tapaamassa Tukholmassa monissa myöhemmissä elämänvaiheissaan.
Ellen Key loi maineensa vuonna 1900 ilmestyneellä teoksellaan Barnets århundrade I-II (Lapsen vuosisata). Tällä hän tarkoitti tulevaa 1900-lukua, jonka tuli olla paremman tulevaisuuden aikaa. Ellen Key nosti erityisesti esiin esteettisen kasvatuksen. Englantilaisen John Ruskinin ajatukset taidekäsityön uudistamisesta ja saattamisesta sosialistisessa hengessä jokaisen työläisen ulottuville olivat Ellen Keylle tuttuja. Teollistumista arvosteleva Ruskin halusi, että koneet hävitettäisiin ja palattaisiin keskiaikaiseen käsityökulttuuriin. Ruskinia rationaalisempi William Morris taas oli valmis vastaanottamaan koneista saatavan hyödyn. Hän halusi kansantaidetta kansan tarpeisiin, sekä tekijän että käyttäjän onneksi.
Ellen Key luki Willian Morrisin romaanin News from Nowhere, jossa maalailtiin utopistinen kuva tulevaisuuden Lontoosta. Se oli unelmayhdyskunta puutarhakaupunkeineen ja onnellisine työläisineen, joille käsityön ja kauneuden tuottama ilo antaa parhaan palkan. Yksinkertaiset elämäntavat olivat tämän onnen salaisuus.
Nuoresta pitäen mieleltään vapaa Venny Soldan omaksui nopeasti uusia aatteita. Hänen epäsovinnainen käyttäytymisensä ja yksinkertaiset elämäntapansa voidaan hyvin nähdä Ellen Keyn vaikutuksen tuloksena. William Morrisin ajatuksia hän sovelsi kädestä pitäen omassa elämässään. Saatuaan ensimmäistä kertaa elämässään itselleen oman ateljeen perheensä ”merimajan” yhteyteen Tvärminnen Toskaan hän pääsi toteuttamaan ihanteitaan täysipainoisesti käytännössä. Tuossa vaatimattomassa mökissä hän pääsi yksinkertaisessa elämäntavassa varmasti oppimestareitaan pitemmälle. Sinne hän vetäytyi iäkkäänä taiteilijana. Morrisin utopiamallin mukaan Venny harrasti maalaamisen ja piirtämisen ohella puunveistoa ja kameiden kaivertamista.
Minna Canth antaa tahattomasti Kuopiossa lankapuodistaan käsin nuoresta Venny Soldanista kuvauksen, joka on ajattoman moderni. Reipas Venny oli valmis samoilemaan vastavihittynä vaimona miehensä Jussin (Juhani Aho) kanssa pitkin vesiä ja korpia. Heidän lähtiessään Eero Järnefeltin seurassa jalkamatkalle Venäjän Karjalaan heinäkuussa 1892 Minna Canth kauhistelee kirjeessään tyttärelleen: ”Minusta ovat aivan hurjia kun tällaisella säällä lähtevät saloja ja erämaita rämpimään”.
Pitkin Karjalaa kuitenkin ”rämmittiin”. Myöhemminkin retket kotimaassa kansan ihmisiä, maisemia ja asumuksia kuvaamassa kuuluivat kirjalijamiehen ja taiteilijavaimon tapoihin. Venny tarvitsi autenttisia malleja kuvitustyönsä aineksiksi. Jussi kuvasi kansaa kirjoittamalla.
Taidetta kouluihin
Kuvitustyön Venny Soldan-Brofeldt näki ennen kaikkea taidekasvatuksena. Vuonna 1906 Vennyn aloitteesta perustettiin Suomessa yhdistys Taidetta kouluihin. Ellen Keyn ympärille ryhmittyneet pohjoismaiset naistaiteilijat olivat Ruotsissa aloittaneet koulujen varustamisen taideteoksilla. Myös saksalaisesta taidekasvatusaatteesta Venny oli hyvin selvillä. Siitä huolimatta, että hänen mielestään taiteilijoiden tuli toimia kouluissa opettajina, hän ei itse välittömästi ryhtynyt opettajantyöhön. Sen sijaan hän ahersi itseään säästämättä valmistaessaan kouluihin opetusmateriaalia. Hän leikkasi siluettitekniikalla mallikuvia Oswaldin väripaperisarjoista esteettisen kasvatuksen tueksi. Oswaldin väripaperit hän oli löytänyt Saksasta hakiessaan pojalleen hyvää väriteorian opetusta elokuvantekoa varten.
Väripapereita ja niistä leikattuja mallikuvia sai tilata taiteilijalta ja kysyntä oli runsasta. Lisäksi Venny Soldan valmisti havaintokuvatauluja alakansakouluun ja innosti muitakin taiteilijoita tämänkaltaiseen työhön.
Kirjankuvituksia…
Seitsentoistavuotiaana Venny sai tehtäväkseen kopioida suositun saksalaisen biedermeier-kuvittajan Oskar Pletschin kuvakirjoista herttaisia lapsikuvia Suonion (Julius Krohnin) Pienokaiset-nimiseen lastenrunokirjaan. Saksalaiset idyllit piti muuntaa köyhempään suomalaiseen ympäristöön. Pian tämän jälkeen Venny lähti valveutuneesti laatimaan kotimaista kuvakirjatuotantoa, jonka ohjelmallisin tulos on Suomalainen kuvakirja lapsille ja nuorisolle. Harmaisiin laatukuviin maalaispirttien maisemista ja interiööreistä sai Juhani Aho tehtäväkseen kirjoittaa sisältöä kuvailevat riimit kalevalamitassa. Sekä Suomalainen kuvakirja että sitä edeltänyt E. Malmin Pieniä lauluja ja kuvia oli varustettu kukkaisornamentein somistetuilla kansikuvilla ajanmukaiseen japonistiseen tyyliin.
Tiiviissä yhteistyössä Topeliuksen Eva-tyttären kanssa Venny auttoi kokoamaan Topeliuksen Lukemisia lapsille -taiteilijapainoksen, johon osallistuivat useat huomattavat pohjoismaiset taiteilijat. Eva Topelius oli avioitunut ruotsalaisen kuvittaja Acken (Andersson) kanssa, joka myös kuvitti osuutensa suurteokseen. Venny Soldan-Brofeldtin omat kuvitukset, herkät maisemat ja lapsikuvat, edustavat taiteilijapainoksessa realismia, Acke ja Albert Edelfelt satua ja fantasiaa, Väinö Blomstedt jäyhää kansansatua, Ottilia Adelborg ja Albert Gebhard graafista eleganssia, Carl Larsson leikkisää satunäytelmää, Albert Engström oivaltavaa lapsikuvausta. Teos on edelleenkin lastenkirjankuvituksen merkkiteos 1900-luvun ensimmäisiltä vuosilta, lasten vuosisadan kynnykseltä.
Kahden pojan äitinä Venny luopui liiasta ohjelmallisuudesta ja kohdisti seuraavat kuvakirjansa ja satukuvituksensa välittömästi lapsille. Uutta oli lasten aktivointi maalattavilla, leikattavilla ja liimattavilla askartelukirjoilla. Kasvattava idea on myös 1922 Yrjö Hirnin kanssa yhteistyössä syntyneessä Pyhimystaruja – Helgonsagor -kuvakirjassa, johon Venny on kopioinut kuvitukseksi freskon Italian matkallaan.
… ja paljon muuta
Kuvitusten lisäksi Venny Soldan-Brofeldt maalasi muotokuvia, alttaritauluja ja öljymaalauksia aiheenaan kansan ihmiset, joita hän kuvasi ihannoivasti. Heränneitä ja Ateria savolaisessa talonpoikaistuvassa ovat näistä tunnetuimpia. Tuusulan taiteilijayhdyskunnan jäsenenä ja kansalliskirjailijan puolisona hänen työnsä ja henkilönsä on usein nähty sivuvalossa, muiden ohessa. Taiteilijana ja henkilönäkin hänen arvonsa ja ominaislaatunsa on vasta viime aikoina tavoittanut riippumattoman aseman.
Lähteet:
Aho, Antti J. (toim.): Venny Soldan-Brofeldt ja hänen maailmansa. WSOY 1946
Aho, Juhani: Aatteiden mies. Piirteitä August Fredrik Soldanin elämästä. WSOY 1901
Minna Canthin kirjeet. SKS 1973 toimittaneet Helle Kannila, Kaarina Sala, Hiipi Saure ja Eila Tuovinen
Riitta Konttinen: Boheemielämä. Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie. Otava 1996
Ellen Key: Bamets århundrade I-II. Stockholm 1900
Maria Laukka (toim.): Satujen saari. Suomalaista lastenkirjataidetta 1841–1960.
SNI Tampere 1985. Thorbjöm Longborn: Ellen Key och skönheten. Gidlunds 2002.
William Morris: News from Nowhere. London 1891
Lisätietoa: Venny Soldan-Brofeldt kuvittajabibliografiassa
