Maria Laukka, julkaistu Kuvittaja 3/2008
Aarno Karimo oli puolustuslaitoksen vakituisessa palveluksessa, arvoltaan majuri. Hän oli taidemaalari, piirtäjä ja kirjailija.
Taiteilijamatrikkelin niukat tiedot kertovat 1886 Parikkalassa syntyneen maanviljelijäperheen pojan Aarno Karimon (vuoteen 1906 Hasselqvist) opiskelleen lukuvuonna 1905–06 Ateneumissa Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja sen jälkeen Gallen-Kallelan henkilökohtaisessa ohjauksessa. Kirjailijamatrikkeli kertoo hänestä enemmän. Karimo on käynyt Lappeenrannan yhteiskoulua, opiskellut Pietarissa 1906–07 ja ollut Viipurin suojeluskunnan piiripäällikkönä vuosina 1918–25.
Monet hänen kirjoittamistaan ja kuvittamistaan kirjoista keskittyvät Karjalaan: Tykkimiehen muistelmia Karjalan rintamalta ilmestyi vuonna 1919, Karjalan nousu 1918 vuonna 1937. Hän avusti Karjalalehteä ja toimi 1926 Hakkapeliitta-lehden päätoimittajana. Karimon monista julkaisuista voi nähdä, että hän oli elävästi kiinnostunut historiasta. Romaani Armfeltin lähetti vuodelta 1933 kertoo suuren Pohjan sodan ja ison vihan ajoista. Ajanhenkinen Germaaneja ilmestyi 1930.
Tunnetuin Karimon teoksista on laaja, moniosainen Kumpujen yöstä, joka kertoo ”suomalaisia vaiheita, tekoja ja oloja kivikaudesta nykyaikaan”. Kirjasarja ilmestyi ensin neljänä osana vuosina 1929–32 ja myöhemmin tekijän suostumuksella kolmeen osaan lyhennettynä. Teos on tekijältään suuri voimannäyttö. Se osoittaa halua ottaa haltuunsa Suomen historia kokonaisuudessaan ja tulkita se vahvoin mieleenpainuvin kuvin. Teksti on osin historiankerrontaa, osin draamallisiksi kohtauksiksi kirjoitettuja tapahtumia sodista, ristiretkistä, vainoista, orjuudesta, kulkutaudeista, morsiamenryöstöstä, avionrikkojien sortamisesta suohon, rauta-ajan keksinnöistä, kuninkaista ja keisareista. Kirjasarja päättyy Karimon vahvasti henkilökohtaiseen näkemykseen vapaussodasta ja vuoden 1918 tapahtumista.
Kuvituksessa on samanlainen kahtiajako kuin tekstissäkin. Kansallismuseossa piirretyt asialliset esinepiirrokset ovat historiallista dokumenttitietoa. Sen sijaan tapahtumien kuvaukset on esitetty värikkäinä ja ekspressiivisinä maalauksina, joissa Karimo hehkuttelee tunteikkaasti historian vaiheiden yksityiskohdilla uljaissa maisemissa. Erityisesti on paneuduttu taistelujen kuvaukseen. Painojäljestä päätellen originaalit ovat joko guassimaalauksia tai pastellitöitä, jotkut ehkä kivipiirroksia. Kirjasarja on ollut suosittu ja muokannut varmasti kansan käsitystä historian tapahtumista. Samaan tapaan kuin Dorén kuvaraamatun kuvia ovat lapsetkin kodeissaan katselleet sävähdyttäviä kuvia Kumpujen yöstä ymmärtämättä paljonkaan kirjan tekstistä.
Itsenäistyneen Suomen nuorissa taiteilijoissa ja kirjailijoissa oli useita, jotka halusivat muovata kansakunnan kuvaa, selittää sivistyksen syntyä, tulkita sankaritaruja. Yleisön tarvetta tyydyttämään halusi Karimon kustantaja WSOY jatkaa teettämällä toisenkin kuvitetun historiateoksen. Vuonna 1957 julkaistiin Eeli Jaatisen Suomen historia kuvina. Kuvituksena se on sarjakuvamaisempi ja seikkailullisempi kuin Kumpujen yöstä. Kumpujen yöstä syntyi maalaustaiteen pohjalta, mutta Eeli Jaatisen historiakuvituksessa näkyy elokuvankin vaikutus. Kirjoittajana oli historioitsija Tauno Kuosa, mutta aloite teoksen syntyyn tuli kuvittaja Eeli Jaatiselta itseltään. Karimon tavoin hän halusi esittää omin kuvin koko Suomen historian. Jaatisen kuvitustyö jatkoi suurta kertomusta sotienjälkeiseen aikaan saakka. Viimeiselle sivulle on ahdettu mm. Mannerheimin hautajaiset, Stadionin tornin huipussa liehuva olympiatuli ja vihoviimeiseen ruutuun vielä sotakorvauslaiva.
Jaatinen teki kuvakavalkadinsa mustavalkoisin laveerauksin, nopeammalla ja kevyemmällä otteella kuin Karimo. Hänen kuvituksensa perustuu 1900-luvun osalta paljolti valokuviin, mutta käsittelytavassa on luonnosmaista lennokkuutta. Kirjan muoto lähentelee jo sarjakuva-albumia. Sittemmin on harva enää halunnut kuvallistaa historiaa näin laajasti piirtämällä ja maalaamalla. Ehkä tämän patrioottisen linjan viimeisiä luomuksia on ollut Haavikon ja Holmbergin Rauta-aika televisiossa, jolloin visualisoinnin sai tehdä lavastaja Ensio Suominen.
Menneiden sotien kuvauksien yhteydessä on silti vielä nykyisinkin haluttu kuvittajia töihin. Tietoisesti tai ei, näin on jatkettu historiakuvituksen perinnettä. Tänä vuonna Helsingin Sanomissa on muun muassa Suomen sodan tapahtumien tulkitsijana ollut Mika Launis. Suomen sodan tapahtumia Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden tekstiin kuvittivat aikaisemmin ruotsalainen August Malmström ja suomalainen Albert Edelfelt, tosin nämäkin jo sata vuotta sotatapahtumien jälkeen. Taidehistorioitsija Ville Lukkarinen on todennut tutkiessaan Edelfeltin kuvitusta, miten sekä Runeberg että Edelfelt sijoittivat tekstiin ja kuviin paljon sepitettyjä yksityiskohtia, kellon aikoja ja nimeltä mainittuja paikkoja korostamaan kuvauksen uskottavuutta. Launis taas korostaa kuvituksessaan sodan tunnelmia. Hän karistaa huumorilla sankareista ylevyyttä Ilkka Malmbergin kirjoittaman proosatekstin hengessä.
Samantapaiseen työhön kuin Karimo ja Jaatinen aikanaan joutui Jussi Kaakinenkin kuvittaessaan Kirsti Mannisen ja Juha Kuisman kirjoittaman Suomen lasten historian, joka ilmestyi 2005 ja voitti Tietopöllö-palkinnon. Lasten oppikirjassa olikin jälleen perinteinen tehtävä dokumentoivalla kuvituksella, jonka pitää pystyä antamaan kokonaisvaltainen, mutta silti pikkupiirteisen havainnollinen kuva historiasta. Kaakisen oli kuin Karimon ja Jaatisenkin ennen häntä luotava yhtenäinen tyyli kattamaan monien vuosisatojen tapahtumien visualisointi.
Suomen lasten historiassa vanha historian kuvittamisen perinne vielä toteutui, vaikka aikuiselle yleisölle tuskin enää olisi mahdollista tehdä kansakunnan historiasta yhtenäistä graafista esitystä.
Lähteitä:
Aarno Karimo: Kumpujen yöstä. I-IV. 1. Muinaiskansaa. 2. Ristin alla. 3. Miekan valta. 4. Itsenäisyyteen. Suomalaisia vaiheita, tekoja ja oloja kivikaudesta nykyaikaan. WSOY 1929–32
Eeli Jaatinen – Tauno Kuosa: Suomen historia kuvina. WSOY 1957
Jussi Kaakinen – Juha Kuisma – Kirsti Manninen: Suomen lasten historia. Otava 2005
