Maria Laukka, julkaistu Kuvittaja 1/2006
Noin kaksikymmentä vuotta sitten löysin Porvoosta, Werner Söderströmin kustannusyhtiön kirja-arkistosta, mielenkiintoisen kaksikielisen julkaisun. Annas sommar – Annan kesä on kookkaan kuvasalkun muodossa julkaistu tarina lapsille, toteutettu värilitografiatekniikalla Tilgmannilla, koottu 1895 Porvoossa. Salkun nimiölehdellä on selitys: ”8 vesimaalausta lastenkamariin”.
Vanhoista luokkakuvista päätellen Annan kesän painokuvat otettiin auliisti vastaan kouluihin ja lastentarhoihin, joissa ne ripustettiin kehyksissä seinälle. Kysymyksessä oli varhainen taidekasvatushanke. Vuonna 1906 perustettu yhdistys Taidetta kouluihin kehitteli sittemmin runsaasti painokuvia, seinämaalauksia ja opetuskuvatauluja koulujen käyttöön. WSOY:n arkistosta löytyneen kuvasalkun muita kappaleita ei ole löytynyt mistään kirjastoista. Löytämästäni ainoasta kappaleesta teetti Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti näköispainoksen vuonna 1987 Maarit lnbarin valvonnassa. Näköispainokseen liitettiin Riitta Kuivasmäen laatima selvitys kuvasalkun syntyhistoriasta ja tekijöistä.
Annan kesä sisältää episodeja lapsen kesäisestä elämästä, uimarannasta, juhannuksen vietosta, lapsen töistä heinäniityllä ja marjametsässä. Pieni opettavainen episodi on punottu mukaan: köyhä torpantyttö Anna kerää ahkerasti puolukoita ja käy myymässä ne kartanoon, missä herrasväen lapset tarjoavat hänelle kahvia ja pullaa. Ansaitsemillaan rahoilla hän ostaa isoäidille raamatun syntymäpäivälahjaksi. Tekstin on kuvien pohjalta riimitellyt todennäköisesti Hannan pyynnöstä iäkäs Z. Topelius. Jos tarina olisi ollut Topeliuksen oma, se ei olisi ollut näin vakavahenkinen, vaan Annan kesään olisi suotu enemmän leikkiä ja mielikuvitusta.
Äiti, vaimo ja taiteilija
Kuvittajantyön osuus on luettava Hanna Frosterus-Segerstrålea koskevassa aineistossa rivien välistä ja seulottava esiin monista muista tapahtumista hänen elämänvaiheissaan. Pitkästä taiteilijaurastaan huolimatta hänet on välttämätöntä esitellä oman sosiaalisen yhteisönsä osana. Hänen elämänsä on hyvin dokumentoitu.
Monilahjakas Hanna osallistui itsekin elämänsä tallentamiseen kirjoittamalla ja kuvittamalla omaelämäkerrallisia tyttökirjoja. Näistä Tukholmassa julkaistu Klöfverbladet på gammelgård tuli aikanaan etenkin Ruotsissa hyvin luetuksi yltäen viiteen painokseen. Omien kirjojensa lisäksi nuori Hanna Frosterus kuvitti mm. Runebergin Idyllejä ja epigrammeja sekä Julhelsning-joululehteä.
Varhain taiteilijakutsumuksestaan tietoinen Hanna sai perheeltään siunauksen ammatinvalinnalleen ja sai harjoittaa taideopintoja Ateneumissa. Yhtenä pohjoismaisista maalarisiskoista hän opiskeli vuoden Pariisissa ennen naimisiin menoaan. Taiteilijatovereihin verrattuna hänen maailmankatsomuksensa oli varsin konservatiivinen. Aikansa radikaalin, pikkuporvarillisuutta arvostelevan Venny Soldanin kanssa käymissään keskusteluissa Hanna kuitenkin lempeän suvaitsevaisesti pyrki ymmärtämään vapaampia ajatuksia.
Helsinkiläinen Hanna Frosterus kihlautui aivan nuorena porvoolaisen teologian opiskelijan, sittemmin lyseonlehtori Albert Segerstrålen kanssa. Avioliitto solmittiin kuitenkin vasta 1889 Hannan ollessa 25 vuoden vanha. Nuoripari vietti aikaa Pariisissa, Hanna taideopinnoissaan, Albert Sorbonnessa teologiaa opiskelemassa. Sittemmin heidän elämänsä keskittyi Porvooseen monien vuosikymmenten ajaksi, jolloin Hannan oli hoidettava tehtävänsä lehtuurskana ja perheenäitinä.
Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti vasta leskeksi jäätyään yli 50-vuotiaana, mutta ehti myöhäisestä esiintulostaan huolimatta vakiinnuttaa asemansa Suomen taide-elämässä lahjakkaana muotokuvamaalarina ja lapsikuvaajana. Suuren yleisön mieleen oli jäänyt jo hänen nuoruudentyönsä, idyllinen lapsikuva Pieni häävieras. Kuva sohvannurkkaan nukahtaneesta valkopukuisesta pikkutytöstä viinirypäleterttu kädessään lienee ollut pitkään Suomen tunnetuimpia taideteoksia. Taitava maalaus on vedonnut herttaisuudellaan ja lievällä sentimentaalisuudellaan yleiseen makuun.
Miltei paremmin kuin taiteilijana Hanna Frosterus on tullut tunnetuksi kuuluisien lastensa, taiteilija Lennart Segerstrålen ja kirjailija Solveig von Schoultzin äitinä. Lennart ja Solveig olivat Hannan suuresta perheestä vanhin ja nuorin. Siinä välissä oli kuusi muuta lasta. Lennart sai ensimmäisen maalarinoppinsa äidin ateljeesta. Myöhemmin taiteilijaksi haluava Lennart velvoitettiin opiskelemaan maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, koska Hanna piti taiteilijaksi ryhtymistä epävarmana hankkeena.
Hämmästellä voi, miten kahdeksan lapsen äiti pystyi tekemään johdonmukaisen uran taiteilijana. Solveig von Schoultz on kertonut äidin sitkeästä päivittäisestä työskentelystä ateljeessa vuonna 1979 julkaisemassaan elämäkerrassa Porträtt av Hanna. (suom. 1980 Äidin muotokuva, Kyllikki Villa). Sisarussarjan nuorimmaisena ja paljolti vanhempien sisariensa ja palvelusväen kasvattamana Solveigin oli pitkään vaikea ymmärtää syvästi uskovaisen Hannan valintoja ja rajattua elämänpiiriä. Vanhemmiten hän kuitenkin ymmärsi Hannan nimenomaan löytäneen oman lajinsa intiiminä lasten ja perhe-elämän kuvaajana. Lukuisat muotokuvat ja muutamat alttaritaulut täydentävät tätä kuvaa. Läheisenä rohkaisevana esikuvana hänellä oli myös kuvittajana toiminut turkulainen tätinsä Alexandra Frosterus-Såltin.
Lisätietoa: Hanna Frosterus-Segerstråle kuvittajabibliografiassa
