Tampereella 24.3.2020
Koronauutiset täyttävät median ja ihmisten mielen. Tämä kirjoitus ei liity koronaan, joskin koronaepidemia tämän laatimisen mahdollisti: etäpäivän takia saatoin kaivaa mieleni arkistosta juttuaiheen jota olen aika ajoin pohtinut.
Nimittäin Coca-Colaa.
Monissa nuortenromaaneissa mainitaan nimeltä bändejä, biisejä ja tietenkin kirjoja, ja ehkä myös eri tuotemerkkejä. Mutta joskus on niin, että mainitaan vain yksi – juurikin Coca-Cola. Miten yhden virvoitusjuomamerkin asema on kestänyt näin vahvana vuosikymmenestä toiseen?
Kai Linnilä kirjoittaa toimittamassaan teoksessa Iloinen 1950-luku (Tammi 2003) 50-luvun ilmiöistä. Vuosikymmenen alussa Suomessa oli monia virvoitusjuomatehtaita, joista yksi merkittävimpiä oli Hartwall. Hartwall toi vuonna 1949 markkinoille Jaffa-sitrusjuoman, josta tuli menestys.
Yhdysvalloissa taas jo 1800-luvulla keksitty Coca-Cola saatiin Suomessa laajempaan myyntiin Helsingin olympiakisoihin vuonna 1952. Juoman valmistus Suomessa alkoi vuonna 1958, mutta vasta pikaruuan nousun myötä 1970-luvun loppupuolella tapahtui juoman läpimurto. (s. 86–89).
Alkoholin korvikkeeksi vuonna 1919 kehitettyä ruotsalaista Pommacia Hartwall on pullottanut Suomessa vuodesta 1950 lähtien.
Katsotaanpa millaisia mainintoja virvoitusjuomista nuortenkirjoista löytyy ennen 1970-luvun loppua:
Hellevi Salmisen Baby ilmestyi vuonna 1962 (Otava). Romaani kertoo 15-vuotiaasta Marjatasta, Babystä, joka haluaa paeta kodin ahdistavaa ilmapiiriä muiden nuorten pariin: ” – Mennään meidän autoon, siellä sä voit polttaa, Leku oli sitten ehdottanut. Ja he olivat juoneet coca-colansa loppuun ja menneet sitten autoon tupakalle.” (s. 14)
Coca-Cola, jazz, baarit ja leffat – moderni nuorisokuvaus luonnistui parikymppiseltä kirjailijalta hyvin. Myös Pommac mainitaan: ”Väliajalla he kävivät ravintolassa juomassa pommacia ja polttamassa tupakat.” (s. 69)
Muutamaa vuotta myöhemmin suomennettiin Kerstin Thorvallin romaani Poika, kevät, rakkaus (Otava 1969, suom. Kyllikki Hämäläinen). 16-vuotias Thomas on bileissä joissa juodaan alkoholia ja käytetään huumeita, mutta hän valitsee juomakseen Coca-Colan, siitäkin huolimatta että saa osakseen pilkkaa.
17-vuotias esikoiskirjailija Merja Huttunen kirjoittaa teoksessaan Hello love (WSOY 1972): ”Joskus pelkään että voin tulla samanlaiseksi, kaikki tuttavat ovat sanoneet että minä olen aivan äidin näköinen. Nytkin tunsin melkein oksennuksen kurkussani mennessäni keittiöön, jossa Laura joi coca-colaa ja söi maissihiutaleita.” (s. 7)
Romaanissa 15-vuotias Tuuli karistaa kodin tunkkaisuuden ympäriltään lähtemällä kielikurssille Itävaltaan. Jos aiemmin Coca-Cola toimi seurustelujuomana nuorten tapaamisissa ja vaihtoehtona alkoholille, Huttusen kirjassa kokis kuuluu kodin ruokapöytään, itse elämä on muualla.
Väinö Tiilikaisen nuortenromaanin Mara (Gummerus 1973) päähenkilönä on niin ikään 15-vuotias nuori, joka tempautuu kaverinsa mukana väärille poluille. Kuvioihin tulevat tupakka, alkoholi ja huumeet. Coca-Colaa hän käyttää pahaa oloa häivyttävän pentobromitaalin huuhtomiseen kurkusta alas.
Samana vuonna ilmestyneessä Kontakti-sarjan kirjassa Liftarien yö (Kauppiaitten Kustannus, 1973) vasta 15-vuotias kirjailija Arto Melleri summaa Coca-Colan elämänarvona, johon liittyy monia vapauteen yhdistettäviä arvoja kuten pitkä tukka, isot moottoripyörät ja hippikommuunit.
Coca-Cola edustaa siis sekä modernia nuoruutta ja vapautta että vauhtia ja vaaraa.
Myös uusimmissa, vuonna 2019 julkaistuissa nuortenromaaneissa Coca-Colalla on monia merkityksiä.
Marja-Leena Tiaisen romaani Tyttö lukitussa huoneessa (Avain 2019) kertoo maahanmuuttajataustaisesta Tarasta, joka haluaa elää kuin muutkin ikäisensä ja viettää aikaa kauppakeskuksen kahvilassa Coca-Colaa nauttien. Kirjassaan Rakas Natasha (Myllylahti 2019) Tiainen tuo esiin päähenkilö Joelin monikulttuurisen kaveriporukan mainitsemalla nuorten lauantaibileiden yhteydessä, että Husu juo Coca-Colaa.
Ruotsalaisen Jenny Jägerfeldin romaanissa Comedy queen (Otava 2019, suom. Katriina Kauppila) varhaisnuori Sasha juo Coca-Colaa Ossi-setänsä kanssa baarissa istuessaan mutta käyttää brändiä myös osana stand up -vitsejään.
Antti Halmeen Voodookesässä (Otava 2019) juoma mainitaan, mutta aika arkisesti: syöty ruoka huuhdotaan ”totta kai alas Coca-Colalla, Amerikassa kun ollaan” (s. 43). Harri Veistinen vie kirjassaan Kotitekoisen poikabändin vaiheet (S&S 2019) Coca-Colalta viimeisenkin glorian: Coca-Colalla pestään kädet ahtaassa autossa tapahtuneen hyväilyseksin jälkeen.
Antti Röngän romaanissa Jalat ilmassa (Gummerus 2019, s. 97, 107) kolajuoma liittyy ystävän anoreksiaan ja pikkusiskon painonhallintaan – mutta kyseessä ei ole Coca-Cola vaan Pepsi Max. Juoman nauttiminen ei tuo iloa vaan siihen liittyy epämääräistä noloutta tai syyllisyyttä sääntöjen rikkomisesta. L. K. Valmun dekkarissa Ystävä (Karisto 2020) nuoret eivät nauti Coca-Colaa vaan jaffaa, yleisluontoisesti pienellä alkukirjaimella.
Alkuvuonna Helsingin Sanomat uutisoi, että Coca-Cola ja muita suuryrityksiä haastettiin Yhdysvalloissa oikeuteen ympäristön saastuttamisesta. Earth Islan Institute -järjestön mukaan suurin osa maailman vuosittain meriin päätyvästä useasta miljoonasta tonnista muoviroskaa on peräisin erityisesti Coca-Colan, Pepsin ja Nestlén tuotteista. (HS 29.2.2020)
Merten muoviroska samoin kuin ympäristökriisi laajemminkin huolestuttavat 2000-luvun nuoria. Suomessa limsapullot kierrätetään hyvin eivätkä ne yleensä päädy mereen. Trendikkäintä olisi ilman muuta, että virvoitusjuomien sijaan juotaisiin kraanavettä omasta, ekologisesti valmistetusta, täytettävästä vesipullosta.
Tätä kirjoittaessani luen Karen M. McManuksen romaania Yksi meistä on seuraava (WSOY 2020). Olen vasta sivulla 32, mutta ainakin neljästi olen jo havahtunut veden myönteiseen kuvaukseen nuorten kanssakäymisen yhteydessä:
”’Kai hän tajuaa, että se on saarella?’ Knox kysyy, tarttuu jäävesilasiin ja siemaisee siitä puolet yhdellä huikalla.” (s. 15)
”Phoebe Lawton, toinen Café Contigon tarjoilija (ja meidänluokkalaisemme), ojentelee jengille vesilaseja ja istuutuu sitten pöydän kauimmaiseen päähän – – .” (s. 23)
”Phoebe, joka on hivuttautunut lähemmäksi Knoxia ja minua pelin edetessä ja jengin vähetessä, kurottautuu kaatamaan itselleen lasillisen vettä.” (s. 25)
”Pudotan onnellisen parin laatikkoon ja otan lasin pesualtaan viereisestä kaapista. Täytän sen hanasta ja hörppään veden kahdella pitkällä, ahneella huikalla.” (s. 27).
Ja tässä romaanissa vesi ei näytä olevan kuplavettä eikä pullotettua ollenkaan vaan kraanasta valutettua tavallista vettä… Mahtavaa!
Nuorisotutkimusseuran tutkija Mikko Salasuo kertoo, että tupakan ja alkoholin merkitys nuoruuden, kapinan ja vastarinnan symbolina on hävinnyt. Nykynuoria yhdistää globaali huoli. Salasuon mielestä globaali sukupolvi saattaakin olla ensimmäinen sukupolvi, joka todella asettaa ympäristön ja kulutuksen rinnakkain toisin kuin edeltäjänsä. (Lähde: Tiedote 11.02.2019: http://www.ehyt.fi/fi/nuoruus-pirstaloituu-ja-moninaistuu)
Eläköön nuortenkirjallisuus, joka elää samassa sykkeessä ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
Eläköön muutos, joka ilmiselvästi on mahdollista!
Terveyttä ja rohkeutta koronapandemian aikaiseen poikkeustilaan,
toivottaa
Päivi Nordling
kirjastonhoitaja
Jälkikirjoitus
Tämä kirjoitukseni on kaikin tavoin epätarkka ja epätieteellinen. Aiheessa riittäisi kuitenkin pohtimista. Syömistä, ruokaa ja ruuan merkitystä lasten- ja nuortenkirjoissa on tutkittu mukavasti, mutta varmasti uusia näkökulmiakin löytyy.
Pieni sanasto monikansalliseen virvoitusjuomamaailmaan
Coca-Cola
Coca-Cola on maailman myydyin virvoitusjuoma ja maailman kuudenneksi arvokkain brändi. Juomaa valmistaa The Coca-Cola Company ja se levisi koko maailmaan 1900-luvun kuluessa, samaa tahtia kun Yhdysvalloista tuli supervalta. Helsingistä Coca-Colaa saattoi saada jo 1930-luvulla, mutta varsinaisesti juoma rantautui Suomeen Helsingin olympiakisojen aikaan vuonna 1952. Oy Hartwall Ab sai Coca-Colan valmistusoikeudet vuonna 1956 ja Coca-Colan valmistus Suomessa alkoi vuonna 1958. Yhteistyö Hartwallin kanssa päättyi vuonna 1998. Nykyään Suomessa Coca-Colaa Suomessa valmistaa Sinebrychoff. (Lähde: Wikipedia 23.3.2020).
Hartwall
Oy Hartwall Ab on yksi Suomen suurimmista juomavalmistajista. Yritys perustettiin vuonna 1836. 2000-luvulla Hartwall siirtyi hollantilaisen Heinekenin omistukseen, tanskalaiselle panimoyhtiö Royal Unibrew’lle vuonna 2013. Hartwallin suvulla oli kuitenkin omistusosuus Royal Unibrew’ssa ja suku palasi yhtiön omistajaksi loppuvuoteen 2018 saakka, jolloin Hartwallin suvun sijoitusyhtiö myi osuutensa Royal Unibrew’sta kokonaan. (Lähde: www.hartwall.fi ja Wikipedia 23.2.2020)
Jaffa
Victor Hartwall perusti Pohjoismaiden ensimmäisen kivennäisvesien tuotantolaitoksen Helsinkiin vuonna 1836. Monien yrityskauppojen jälkeen vuodesta 2013 alkaen Hartwall on ollut osa tanskalaista Royal Unibrew -konsernia. Hartwall ei omista käyttöoikeutta Jaffa-sanaan, joten jaffa-nimellä voidaan myydä myös muiden valmistajien virvoitusjuomia tai mitä tahansa muita tuotteita.
Pommac
Pommac on alkuperältään ruotsalainen juoma, joka kehitettiin alkoholin korvikkeeksi vuonna 1919. Suomessa Pommac on vanhin edelleen valmistettava virvoitusjuoma, jota Hartwall on pullottanut vuodesta 1950 lähtien. (Lähde: Wikipedia 23.3.2020)
Sinebrychoff
Oy Sinebrychoff Ab on Pohjoismaiden vanhin panimo. Se aloitti toimintansa Helsingin Hietalahdessa ja on vuodesta 1992 toiminut Keravalla. Vuodesta 1999 se on ollut kokonaan tanskalaisen Carlsberg-panimokonsernin omistuksessa. Tällöin myös The Coca-Cola Companyn tuotteiden valmistus, myynti ja jakelu siirtyi Suomessa Sinebrychoffille. (Lähde: www.sinebrychoff.fi ja Wikipedia 23.3.2020)
