Anna ja Päivi keskustelevat menneestä, nykyisyydestä ja vähän tulevaisuudestakin
Päivi Nordling & Anna Tiitinen
Lastenkirjainstituutin kirjastonhoitaja Päivi Nordling on jäänyt eläkkeelle 33 työvuoden jälkeen. Päivin työtä jatkaa nyt Anna Tiitinen. Erikoiskirjaston kokoelmien hallinta edellyttää rautaisen ammattitaidon lisäksi myös intohimoa lasten- ja nuortenkirjoja kohtaan.
Päivi: Aloitin työni Lastenkirjainstituutin kirjastonhoitajana vuonna 1991. Instituutti sijaitsi tuolloin Frenckellin vanhassa paperitehtaassa ihan lähellä nykyisiä tiloja. Olin työskennellyt eri paikkakuntien yleisissä kirjastoissa ja tehnyt töitä myös lasten parissa, mutta aikuisille suunnatussa lasten- ja nuortenkirjallisuuteen keskittyvässä erikoiskirjastossa työskenteleminen oli minulle uutta. Asioita piti alkaa katsoa hiukan toisesta vinkkelistä.
Alkuvuosien tärkeimmäksi tehtäväkseni tuli siirtää korttiluettelo tietokoneelle. Projektiin saadulla rahoituksella hankittiin tietokoneita ja palkattiin kaksi määräaikaista kirjastonhoitajaa, Virpi Kurhela ja Katri Syrjälä. Kirjastojärjestelmäksi valittiin PrettyLib, jota käytettiinkin ohjelman ylläpidon lopettamiseen. Olen kiitollinen Pauli Porkalle ja Juha Tenhuselle paneutumisesta, jolla he kehittivät tietokantaa tarpeisiimme.
Tänä päivänä Onnet-tietokannassa on tiedot yli 65 000 niteestä. Lähdimme kuvailutyöhön etunojassa, mutta niukoista henkilöresursseista johtuen koko aineistoa ei harmi kyllä ole vielä saatu tietokantaan.
Anna: Erikoiskirjastourani alkoi Nuorisotiedon kirjastossa Helsingissä vuonna 2011. Lastenkirjainstituuttiin minut palkattiin vuonna 2020, kun Päivi siirtyi Kuvittajabibliografiatyöhön. Olin haaveillut Lastenkirjainstituutissa työskentelystä vuodesta 2006 saakka; silloin aloitin informaatiotutkimuksen opinnot Tampereen yliopistossa ja vierailin ensimmäisen kerran instituutissa. Erikoiskirjastoissa työskentelyn ohella olen valmistautunut Lastenkirjainstituutin kirjastonhoitajuuteen oikeastaan koko elämäni ajan, josta ennen kaikkea kiitos vauva-aikanani lastentarhanopettajaksi opiskelleelle ja minut kirjojen pariin innoittaneelle äidilleni.
Syksyllä 2020 kirjastossa oli käynnissä kirjastojärjestelmän vaihto, jota ryhdyin jatkamaan. Uudeksi järjestelmäksi päädyttiin valitsemaan Axiell Aurora, vaikkei se kaltaisellemme tutkimusartikkeleita, satuja, runoja ja muita osakohteita tallettavalle erikoiskirjastolle täysin sovikaan. Monenlaisia säätöjä on jouduttu tekemään, jotta aineistot olisivat verkkokirjaston kautta selkeästi löydettävissä – ja keskeneräisiä asioita riittää edelleen. Pääasia kuitenkin on, että vuosikymmenten saatossa huolellisesti tallennetut kuvailutiedot ovat tallessa ja asiakkaiden hyödynnettävissä.
Päivi: Lasten- ja nuortenkirjojen tiivistelmien teossa olimme pioneereja myös kansainvälisessä vertailussa. Monipuolisen kuvailun tavoitteena oli alusta asti sekä helpottaa omaa tietopalvelutyötä että tarjota tutkijoille inspiroivia näkökulmia lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkimukseen. Asiasanojen käyttö poikkeaa jonkin verran yleisten kirjastojen käytännöistä. Tiivistelmiin on voitu juonenkulun lisäksi kirjata kuvitukseen ja taittoon liittyviä havaintoja tai sisältöön liittyviä yksityiskohtia. Yksi omista mieltymyksistäni on ollut seurata, millaisissa tilanteissa Coca-Colaa on nautittu kotimaisissa nuortenromaaneissa. Varhaisimmat havaintoni ovat 1960-luvun alusta.
Yhteiskunnallisten aiheiden ilmeneminen lasten- ja nuortenkirjoissa kiinnostaa minua. Niinpä olin iloinen, kun Suomen kirjastosäätiön apurahalla saatoin keskittyä vielä ennen eläköitymistäni kuvailemaan 1950–1980-luvulla julkaistujen nuortenromaanien poliittisia ja yhteiskuntakriittisiä teemoja.
Anna: Kattava kuvailutyö todellakin on laadukkaan asiakas- ja tietopalvelumme perusta. Tarkka asiasanoitus oli minulle tuttua jo ennestään ja nautin myös suuresti instituutin kirjaston työntekijöiden toisinaan kiihkeistäkin keskusteluista esimerkiksi seksiä, uskontoa ja muita teemoja kuvaavien asiasanojen sävyeroista.
Tiivistelmiä en ollut aiemmin tietokantoihin tallennellut, mutta kirjojen sisältöä napakasti kuvaavien tekstien laatiminen sujuu nykyisin jo hyvin. Kohtuuden sijaan saatan tosin paikoin rönsyillä ja laverrella, jotta tarinoiden kaikki ajankohtaiset sanat ja ilmiöt tulevat varmasti talletettua tietokantaan. Eihän sitä koskaan tiedä, millä hakutermeillä asiakkaat kirjoja joskus tulevaisuudessa hakevat!
Lasten- ja nuortenkirjat kuuluvat myös vapaaaikaani ja usein laitan huomioita lukemistani kirjoista muistiin puhelimeeni. Kotimaisten teosten ohella kuuntelen alkukielellä äänikirjoina sateenkaarevaa angloamerikkalaista ja välillä myös ruotsalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Kansainvälisen kirjallisuuden tuntemuksesta on hyötyä etenkin tutkimuskokoelman ylläpidossa – ja kaikesta lukemisesta on iloa päivittäisessä asiakaspalvelussa.
Kaikesta lukemisesta on iloa päivittäisessä asiakaspalvelutyössä.
Päivi: Olen samaa mieltä. Mitä useampi asiakas kokoelmiemme pariin löytää, sitä paremmin olemme työmme tehneet.
Monia asiakkaita muistelen lämmöllä. Yhdenkin iloisen ahaa-elämyksen koin, kun hyllyjen välissä kiertelevä herra kertoi olevansa kirjailija Pentti Keskinen ja kirjoittaneensa useita nuortenkirjoja salanimellä Pentti Paja. Olin saanut kirjasia palkintoina kansakoulun raittiuskilpakirjoituksista. Niin ikään intohimoinen Jörö-Jukka-tutkija Veikko Pihlajamäki palasi kerta toisensa jälkeen selvittämään kuvakirjaklassikon taustoja. Jorma Kannila ja Kari Rahiala olivat sekä asiakkaita että tärkeitä tukijoita: Jorma penkoi tallinnalaisia kirjakauppoja ja lahjoitti sieltä löytämiään kirjoja kirjastoon, ja Kari sekä lahjoitti kirjoja että piti muutamassa antikvariaatissa kirjahankintojamme varten piikkiä auki.
Vaikka asiakaskunnan pääpaino on aina ollut opiskelijoissa ja tutkijoissa, niin myös kirjallisuuden harrastajat ja keräilijät ovat löytäneet kirjaston kokoelmat. On hienoa, että meille tullaan matalalla kynnyksellä, vaikka olemme erikoiskirjasto.
Anna: Niinpä! Lasten- ja nuortenkirjallisuus yhdistää monenlaisia ihmisiä, joita on ihana tavata ja auttaa, olipa sitten kyse opinnäytetyön lähdekirjallisuuden etsinnästä, satuhetken kirjavinkkien listaamisesta tai rakkaan lapsuudenkirjan löytämisestä. Opiskelijoiden moninaiset tutkimusaiheet ja sähköpostitse saapuva tietopyynnöt inspiroivat suuresti, ja joskus relevanttien kirjojen pohdinta ulottuu myös uniin!
On myös ollut kiinnostava huomata, kuinka asiakkailla voi olla instituutissa vuosien saatossa useita eri rooleja. Tutkijana, kääntäjänä ja kuvittajana meritoitunut Riitta Oittinen esimerkiksi hyödyntää kokoelmiamme ja tietopalveluamme, mutta hänen teoksiaan ja taidettaan on myös talletettu kokoelmiin – ja välillä koottu näyttelyksi kirjastoon. Vastaavasti kirjastossa aikoinaan tärkeää työtä tehneet määräaikaiset työntekijät ja harjoittelijat saattavat myöhemmin palata asiakkaiksi vaikkapa jatko-opiskelijoina tai yhteistyökumppaneina.
Päivi: Asiakkaat osaavat kääntyä puoleemme pulmiensa kanssa, mutta tämän lisäksi on tärkeää, että kirjastoaineistoja pidetään muutenkin esillä, saammehan teokset pääosin lahjoituksena kustantajilta ja muilta toimijoilta. Lukemisesta puhutaan paljon, ja kaikki kirjailijoiden, kuvittajien ja kustantajien näkyvyys on plussaa. Näyttelyiden laatiminen onkin ollut yksi hauskimmista työtehtävistäni.
Anna: Keväisin kävijöitämme kiinnostaa eritoten Kirjakori eli vuotuinen tilasto- ja teemakatsaus edeltävän vuoden lasten- ja nuortenkirjatarjonnasta. Kirjakorin tilastot tarjoavat tietoja kustantajista, julkaisumääristä, alkukielistä, lajeista ja teemoista Suomessa jo yli 20 vuoden ajalta, joten kyseessä on ainutlaatuinen kokonaisuus.
Reilusti yli tuhannen vuosittain ilmestyvän uutuuskirjan ohella talletamme edelleen kokoelmasta vielä puuttuvia vanhempia teoksia, joita saamme onneksi säännöllisesti sekä yksittäisiltä henkilöiltä että julkisilta tahoilta.
Päivi: Uusia kirjoja julkaistaan paljon, ja tämänhetkiset kirjastotilat ovat 25 vuoden aikana alkaneet täyttyä. Toiveissa on uudet väljemmät tilat, joiden myötä instituutin kirja- ja kuvituskokoelmat pääsisivät nykyistä paremmin esille. Erilaiset näyttelyt ja avoimet lastenkirjallisuustapahtumat voivat houkutella myös heitä, joille kirjan pariin hakeutuminen ei ehkä muuten ole niin helppoa.
Anna: Kirjojen esillepanoon ja säilyttämiseen kaivataan tosiaan lisää tilaa, mutta toistaiseksi olemme selvinneet ja viihtyneet hyvin Puutarhakadulla. Kirjaston kokoelmiin voi tutustua verkkosivuiltamme löytyvän videon avulla, ja kirjastoesittelyitä järjestetään säännöllisesti myös etäyhteydellä. Niissä kerromme ryhmille palveluistamme ja kokoelmistamme sekä opastamme tietokannan ja Lukemon käyttöön. Tietoa
ja elämyksiä on tarjolla varmasti myös tulevaisuudessa, vaikka osoite jossain kohtaa muuttuisikin.
Kirjojen esillepanoon ja säilyttämiseen kaivataan lisää tilaa.
Päivi: Anna, uskon niin! Ja luovutan sinulle paikkani Topelius-kammarissa ja sitä ympäröivässä kirjastotilassa oikein mielelläni, samoin kuin viestikapulana toimivan Topeliusta koskevan lähdeteoksen. Toivon myös, että saisit rinnallesi toisen vakituisen kirjastoammattilaisen, jotta voisit toteuttaa kaikki ne haaveet ja ideat, joita työskentely lasten- ja nuortenkirjojen parissa joka päivä tarjoaa!
Anna: Kiitos viestikapulasta, Päivi. Edustakoon se tässä myös kaikkea sitä apua ja tukea, jota olen sinulta yhteisten vuosiemme aikana saanut! Arvostan ja ihailen suuresti tekemääsi työtä ja lupaan vuorostani huolehtia Lastenkirjainstituutin ainutlaatuisesta kokoelmasta, sen asianmukaisesta kuvailusta sekä kokoelmaa käyttävistä asiakkaista.
Juttu on julkaistu Onnimannin numerossa 2/2024.
