Lastenkirjainstituutin Kirjakori 2021 -näyttely lähestyy loppuaan. Pian viime vuoden lasten- ja nuortenkirjat sijoitetaan Lastenkirjainstituutin kirjaston hyllyihin aiemmin ilmestyneiden teosten joukkoon. Näyttelyn, eli kuluneen puolentoista kuukauden aikana olemme esitelleet vuoden 2021 lasten- ja nuortenkirjatarjontaa niin koululaisille, opettajille, tutkijoille kuin muillekin kävijöille. Olemme poimineet eri kohderyhmille kirjavinkkejä ja samalla tutkineet, millaisia tilastollisia ja sisällöllisiä asioita kirjatarjonnasta voi havaita, ja kuinka kirjatarjonta ja aiheet ovat muuttuneet suhteessa edellisiin vuosiin. Useita näkökulmia on jo tuotu esille #kirjakorifaktoissa, joita on julkaistu sosiaalisessa mediassa näyttelyn ajan.
Kirjakori sisältää 1222 lasten- ja nuortenkirjaa. On ihana poimia hyllystä herkullisia, taidokkaasti kuvitettuja kuvakirjoja tai koukuttavia lastenromaaneja, ajan ilmiöitä käsitteleviä nuortenkirjoja ja fantasiakertomuksia, jotka koukuttavat myös aikuisen lukijan. Lapsille tehtyjen kotimaisten tietokirjojen tarjonta on muutaman viime vuoden aikana monipuolistunut niin aiheiltaan kuin muodoltaankin. Suomessa tehdään laadukasta ja monipuolista lasten- ja nuortenkirjallisuutta, joka on koko ajan vankemmin kuvitettua ja ammattimaisesti toteutettua. Silti huomaan kirjoja katsellessani välillä pohtivani, löytyykö jokaiselle näistä kirjoista lukija, ja etenkin sitä, miten kirjat löytävät erilaisten lukijoiden käsiin. Samalla mietin, löytyykö kirjatarjonnasta jotakin jokaiselle lapselle ja nuorelle.
En haluaisi esittää jaottelua tyttö- ja poikalukijoihin, mutta kysymys kohderyhmästä nousee usein esille kirjatarjonnan äärellä, ja myös sukupuolesta keskustellaan. Kirja voi kiinnostaa yhtä hyvin tyttö- kuin poikalukijaa riippumatta siitä, onko päähenkilö tyttö vai poika, tai jos hänen sukupuoltaan ei ole määritelty. Silti näyttää siltä, että kohderyhmää rajataan usein esimerkiksi kansikuvilla tai kirjan ulkoasulla käyttämällä niissä stereotyyppisesti toiseen sukupuoleen yhdistämiämme värejä, kuvastoa tai muita elementtejä, vaikka se ei suoraan liity kirjaan sisältöön. Jos kirjoja katsotaan tästä näkökulmasta, on tyttöoletetulle lukijalle etenkin lasten- ja nuortenromaanien tarjonnassa enemmän luettavaa kuin pojalle.
Nuortenkirjojen osalta huolestuttavaa on niiden julkaisumäärän väheneminen ainakin kotimaisen nuortenkirjallisuuden osalta. Vuoteen 2018 verrattuna määrä on laskenut peräti 30 kirjalla. Nuortenkirjojen kohderyhmä on laaja, sillä joukkoon mahtuu niin 11–12-vuotiaille varhaisnuorille soveltuvia tarinoita kuin lähes aikuisille suunnattuja young adult -kirjoja. Varsinaisten nuortenkirjojen osuus jää siis vielä reilusti alle Kirjakorissa olevan 75 kotimaisen nuortenkirjan. Riittääkö tämä kattamaan esimerkiksi yläkouluikäisten, kiinnostuksen kohteiltaan kovin erilaisten nuorten kirjatarpeet? Kattava ja monipuolinen kirjavalikoima on tärkeä edellytys myös lukemaan innostamisen parissa tehtävän työn onnistumiselle. Onko tarjonta tästä näkökulmasta riittävää? Nuorille suunnattuja tietokirjoja julkaistaan todella vähän, vaikka tietokirjat on tuotu toistuvasti esille nimenomaan välineenä kirjallisuuden käsittelyn laajentamiseen ja nuorten lukuinnon herättämiseen. Aikuisten tietokirjoja ei Kirjakorissa ole, vaikka niiden tarjonnasta löytyy myös nuorille sopivia kirjoja. Varmasti olisi aiheita, joista kannattaisi kirjoittaa nimenomaan nuorille tarkoitettua tietokirjallisuutta. Myös nuorille suunnatut runot loistavat poissaolollaan.
Lastenromaaneja on vuoden 2021 Kirjakorissa ennätysmäärä. Kotimainen lastenkirjatarjonta on todella runsasta. Siinä mietityttää lähinnä tarjonnan sarjallistuminen ja se, että monet teokset ovat keskenään samanlaisia. Esimerkiksi erilaisia etsivä- tai salapoliisikirjasarjoja on paljon. Ne ovat monien ahmimisikäisten suosiossa, mutta niiden rinnalle olisi hyvä tuoda kirjasarjoja muistakin aiheista. Lastenromaaneissa kuvituksen määrä on viime vuosina koko ajan lisääntynyt, ja myös kauttaaltaan värikuvitettuja lastenromaaneja ilmestyy paljon. Tämä on hyvä kehityssuunta.
Suurin huolenaiheeni lasten- ja nuortenkirjallisuuden kehitykseen liittyy kuitenkin käännöskirjallisuuteen. Käännöskirjallisuuden osuus on hieman alle puolet lasten- ja nuortenkirjallisuuden määrästä. Alkukielet kertovat käännöstarjonnan yksipuolisuudesta: yli 70 prosenttia käännöskirjoista on käännetty englannin kielestä. Saksa, ruotsi, tanska ja japani ovat kieliä, joista on käännetty yli kymmenen kirjaa, muita alkukieliä on yhdeksän. Lähes kaikki alkukielet ovat eurooppalaisia kieliä. Tämä tarkoittaa, että Euroopan ulkopuolelta ei Yhdysvaltoja lukuun ottamatta käännetä juuri lainkaan lasten- ja nuortenkirjoja. Kun lasten kielitaito samaan aikaan yksipuolistuu – monet lukevat englanniksi, mutta harva muilla alkukielillä – ei lapsilla ja nuorilla ole mahdollisuuksia tutustua muualla maailmassa julkaistavaan kirjallisuuteen.
Toinen käännöskirjatarjontaa leimaava seikka kiinnittää huomion käännöshyllyjen kirjatarjontaa katsellessa: valtaosa käännöskirjoista on erilaisiin brändeihin, tv-sarjoihin, elokuviin tai leluihin liittyviä kirjoja. Tämä koskee etenkin kuvakirjoja ja tietokirjoja, mutta näkyy myös lasten- ja nuortenromaanien tarjonnassa. Tiedän kyllä lasten- ja nuortenkirjallisuuden julkaisemista ohjaavat markkinat ja sen, että kirjoja pitää myös myydä, mutta en voi silti olla peräänkuuluttamatta lasten- ja nuortenkirjallisuutta myös kulttuurin – ja toisten kulttuurien – välittäjänä.
Lasten- ja nuortenkirjoja lukiessani mietin usein myös, kuinka pitkälle liioittelussa ja shokkiefekteissä pitää mennä. Olen itsekin suuri Roald Dahlin kirjojen makaaberin huumorin ja yllätyksellisyyden ystävä. Silti kuolleet eläimet, lemmikkejä syövät hirviöt ja äärimmäinen liioittelu huumorin keinoina alkaa väistämättä tuntua liialliselta. Herää kysymys, aliarvioimmeko näillä asetelmilla lapsilukijoita. Kirjat lähtevät varmasti kirjavinkkauksesta lainaan raflaavilla aiheillaan, mutta johtaako niihin tutustuminen aitoon lukemiseen iloon ja pitkäjänteiseen kirjarakkauteen? Voisimmeko jälleen luottaa hyvän tarinan voimaan?
Kaisa Laaksonen
