Omituisia otuksia

Tietokirjailija ja uskontofilosofi Eero Ojanen on kunnostautunut myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella, ja nyt hän on tarttunut suomalaisiin taruolentoihin. Nykyihmisen saattaa ehkä olla hieman vaikea hahmottaa yli 200 vuoden takaisen ihmisen ajattelumaailmaa. Koska ihminen ja luonto olivat tuolloin vielä yhtä, oli hyvä olla väleissä hallitsevien taruolentojen ja voimien kanssa.

Yksi kirjan tärkeimmistä hahmoista epäinhimillisen vahva ja kookas, mutta myös ihmisenkaltainen jättiläinen. Jättiläistarinoita on kerrottu paljon Länsi-Suomessa, missä metsän mahtikiviä ja keskiajan kivikirkkojakin on pidetty jätin aikaansaannoksina.

Jättiläisten vastakohtia ovat pienet olennot. Joulun alla muistutetaan, että tonttu kurkistelee ikkunasta ja valvoo, ovatko lapset kilttejä. Joulutonttua ennen pihapiirissä uskottiin myös elävän tonttuja, jotka vahtivat, että ihmisasukas käyttäytyi sävyisästi ja luontoa kunnioittaen. Ja siinä missä nykyihminen menee hautausmaan opastetuille kävelyille, entisaikaan kalmistossa kuljeskelua visusti vältettiin, sillä se oli menninkäisten, vainajien uuden olomuodon edustajien, valtakuntaa.

Luonnossa metsällä, kasveilla ja vedellä on ollut paljon haltijoita. Oma lukunsa ovat kalevalaiset olennot. Outoutta on edustanut peikko ja pahaa piru.

Sirkku Linnean maanläheisen värinen kuvitus on kerrassaan lumoava.

Terhi Laitinen