Elämää, ei sen enempää

Roni on viittä vaille 15-vuotias. Pojan paras ja ainoa ystävä Niko pelaa jalkapalloa ja hänellä on elämä hallussaan, toisin kuin Ronilla. Roni ei harrasta mitään, mutta koska hän tahtoisi harrastaa seksiä, hän tiedottaa sen koko luokalle, joka hörähtelee haaveelle. Opettaja yrittää epätoivoisesti ottaa tilannetta haltuun kehottamalla Ronia kirjoittamaan oikein mieluisasta jutusta, jonka parissa hän viihtyy hyvin, mihin poika toteaa tykkäävänsä runkkaamisesta. 

”Silloin luokka räjähti nauruun, eikä sille tullut loppua. Naurunremakka kuulosti omituiselta ja vähän pelottavalta. Ihan kuin hyeenalauma olisi haukkunut.”

Paretskoin tavoin äidinkielenopettajan töitä yläkoulussa tehneenä takaan, että tällainen teksti osuu ja uppoaa nuorisoon kuin veitsi voihin. 

Luokkakavereiden mielestä Roni on outo, friikki, kummallinen, vajakki. Hän möläyttelee, mitä sylki suuhun tuo, hermostuu ja saa kohtauksia. Poika vaikuttaa asperger-piirteiseltä ja tulee siksi kiusatuksi. Pelastavaksi enkeliksi ilmaantuu uusi luokkatoveri Sara, josta Roni saa tsemppaajan ja puolustajan, mutta jonka läheisyys saa aikaan stondiksia ja sitä kautta noloja tilanteita. 

Roni on isätön ja kulminaatiopisteeksi nousevatkin K15-kirjassa syntymäpäivät, jolloin äiti on luvannut kertoa isän henkilöllisyyden. Ronille itselleen olisin romaanin loppuun kaivannut enemmän toiveikkuutta ja hyviä tulevaisuudennäkymiä, etenkin kun perhe- ja sukudynamiikka ei varmaan paljastuksen jälkeen enää ole ennallaan.

Kohelluksen ja päättömän menon keskellä nuorten puheen sisältö tuntuu välillä hieman epäaidolta. K15-jatko-osassa sen sijaan puhetyyli on luontevaa. Toisessa osassa liikutaan sujuvasti rakkauden lisäksi teinien tietoteknisessä maailmassa. Tarinallisesti ensimmäinen osa on kuitenkin eheämpi.

Kirjojen kohderyhmäksi on ajateltu lukuhaluttomia poikia ja uskon, että tämä porukka saattaa innostuakin näistä kirjoista – paitsi houkuttelevien teemojen niin myös lyhyen, alle sataan sivuun jäävän mitan takia. Uskon kirjojen sopivan parhaiten kasiluokkalaisille, sillä heillä hormonit hyrräävät voimakkaimmin. 

Terhi Laitinen