Ylösalaisin ja muutosta sekaisin

Ruokana kärpäsentoukkakakut,vessanpöntöistä putoilevat rotat, kulkutienä vaijerireitti…

Vuokko Hurme on kirjoittanut ja toimittanut tietokirjoja lapsille ja lasten kasvattajille. Nyt hän aloittaa fantasiasarjan Huimaa, jossa on dystopian sävyä.

Sekaisin mennyt painovoima on kiepauttanut Lennan ja Roosan maailman, Kardumin,  ylösalaisin. Lukiessani mieleen tuli elokuva Un monde á l’envers, jossa kylläkin on kaksi vastakkaista maailmaa.

Kiepauksen kuvaus on hauskan yksityiskohtaista. Hurmeella on nerokkaita oivalluksia, kuten kierreportaiden rakenne, joka mahdollistaa niillä kulkemisen. Helikoptereita käytetään reittien rakentamiseen. Iho puhdistetaan kuivalla pyyhkeellä. On vain pohjavettä, jota on säästettävä. Tämä lukijalle muistutuksena veden tärkeydestä.

Taloon tullut Sam saa selville, että Kardumin alapuolella on toinen maailma. Etsimään lähtenyt äiti lähettää kyyhkyspostissa tiedon, mistä sinne voi hypätä. Näin he pääsevät Mabaliin, joka sai alkunsa, kun Kiepaus pudotti maata ja merien vedet. Mabalista kertoo kirjan loppu ja sinne sijoittuu jatko-osa Kaipaus.

Suureen vesimäärään tottumattomia meri kauhistuttaa. Ruoka on outoa. Kaikki on kuin väärinpäin. Mabalin asukkaat käyttävät kypäriä ja suojavarjoja, sillä koskaan ei tiedä, mitä taivaalta saattaa pudota. Ihmiset ovat tottuneet saamaan kaiken ylhäältä ja närkästyvät, jos se ei olekaan käyttökelpoista. Lenna miettii, mitä Kardumista on heitelty. Siinäpä ajattelun aihetta: minne jätteet joutuvat?

Pian aletaan pelätä aikaa, jona Kardum putoaa kokonaan. Äiti ihmettelee, miksi ihmiset eivät tee suojia maan alle, mutta kaivamista pelätään, koska Mabal saattaakin olla litteä. Onko tämä vihje seuraavasta osasta?

Mietin jatko-osaa lukiessani, onko kirjoittaja niin keskittynyt osoittamaan ympäristö- ja maahanmuuttajien ongelmia, että kerronta ajoittain hajoaa.

Yrsa Rekola