Moottoriratojen legenda

Suomi on moottoriurheilumaa, mutta kotimaisia kirjoja lapsille on aiheesta vähän. Lähinnä tulee mieleen Lauri Lehtisen Ankin Manki ja muita motskariloruja (Alfamer 2015). Kuvakirja Jarno Saarisesta, ratamoottoripyöräilyn ainoasta suomalaisesta maailmanmestarista, on siis tervetullut.

Itselleni kirja toi mieleen muiston: Keväällä 1973 olin poikaystäväni kanssa Italiassa, ja Riccionessa kohtasimme vaikuttavan näyn – kadunvarsimuureihin oli liimattu kuolinilmoituksia nuorista moottoripyöräilijöistä Renzo Pasolinista ja Jarno Saarisesta. He olivat menehtyneet kilparadalla Monzassa vain joitakin päiviä aiemmin. ”Paroni” Jarno oli Italiassa tähti, joten ihmiset halusivat myös puhua surustaan suomalaisten kanssa. 

Saarisesta tuli legenda, vaikka nuoremmat polvet eivät häntä juuri tunne. Hän pääsi lajinsa hall of fameen, hänen mukaansa on nimetty katuja ja puistoja ja hänestä on patsas sekä Italiassa että Suomessa. Pikku Jarnoja syntyi myös Italiassa, mm. F1-kuljettaja Jarno Trulli.

Tolvanen aloittaa kirjansa esittelemällä Saarisen ja hänen saavutuksensa sekä Soili-vaimon avainroolin tiimissä. Sen jälkeen hän seuraa miehen kehitystä kuvin ja tekstein Turun jääradoilta MM-tason kisoihin kirjaten uran merkkipaalut, tärkeät pyörät ja 70-luvulla harvinaisen ajotyylin.

Monzan kohtalonpäivä 20.5.
­1973­ alkaa kuvalla, jossa iloinen­ Jar­no avaa ikkunan  aurinkoi­seen aamuun. Raju kolari­ näy­te­tään varovasti kaukaa: vih­reässä maisemassa kiertää rata, jonka mutkasta nousee mustaa savua.

Kuvitus pelaa tasaisilla pinnoilla ja murretuilla väreillä, mikä laimentaa tarinaa, ja tekstikin kaipaisi tunnetta, kuminkäryä ja moottoreiden ulinaa. Vaisuuden syy lienee kirjan syntytaustassa: Tolvanen kuuli Saarisesta eräältä lajin harrastajalta ja liikuttui tarinasta, mutta ilman omaa kosketusta aiheeseen tunne ei kuitenkaan ole välittynyt.

Koska Tolvanen aloittaa Saarisen vaiheet vasta teini-iän ajoharrastuksesta ja kaukokaipuusta, kiinnekohtia lapsille on kirjassa vähän. Paremmin se sopinee varhaisnuorille, myös vähän lukeville. 

Tuula Korolainen