KIRPUN UUSI ELÄMÄ

”Toukokuussa isä kantoi television mummulan vinttikamariin ja alkoi syödä aamiaiseksi mummun hauduttamaa puuroa.” Näin yksinkertaisen toteavasti alkaa Tarja Leinosen lastenromaani päiväkoti-ikäisestä Kirpusta ja etenkin hänen suuresta elämänmuutoksestaan, vanhempien avioerosta, jonka seurauksena suuri valkoinen talo jää kaupunkiin, isä muuttaa Norjaan ja äiti Kirpun kanssa kirkonkylään kaksioon.

Uuden kodin seinällä on Kamppailevat ruisrääkät -niminen taulu ja sohvan vieressä lattialla lojuu kirja Raudanraskas klassikko, lehti nimeltä Myö leidit ja sohvalla makaa äiti reporankana.

Kirpun elämä saa uutta hohtoa, kun hänen tiensä vie pesäpallokatsomoon. Sieltä hän löytää ystävien lisäksi myös unohtuneen räpylän. Nahkaläpyskä tuo lohtua etenkin silloin, kun Kirppu tuntee itsensä isän hylkäämäksi. Aikanaan tyttö on valmis siitä luopumaan, ja äitikin tulee seuraamaan otteluita.

Tarja Leinosen erityinen ansio kirjailijana on kielellisessä leikissä: ”Kirppu istui päivät luokassa, johon mahtui 24 oppilasta ja yksi opettaja.” Kertomuksessa on haikea perussävy, turskakin tuoksuu, mutta pohjavire on myönteinen, eteenpäin kantava.

Johanna Taskisen kuvitus on yksinkertaista, mutta detaljeja on runsaasti. Henkilöt ovat erityisen ilmeikkäitä. Myös retrovärit, vahva oranssi, vihreä ja punainen, sopivat hyvin kokonaisuuteen.

Terhi Laitinen