Elina Vahvaselkä: Kolmesti viety sielu. Tammi 2026. 328 s.
Tämän päivän maailma tuntuu eriarvoistuvan yhä nopeammin ja jakolinja meihin ja muihin vahvistuu jatkuvasti. Elina Vahvaselän esikoisromaanissa kurja kehitys on edennyt jo kylmäävän pitkälle. Vuoden 2075 Suomessa elää kolmen kerroksen väkeä: valosieluisia, toisluokkaisia ja demoneja.
Ryhmät pyritään pitämään erillään valvonta koneiston avulla. Varsinkin demoneita on syytä karttaa, sillä he hamuavat J. K. Rowlingin Harry Potter -tarinoiden ankeuttajien tyyliin kanssaeläjiensä sieluja. Hyväosainen valosieluinenkin voi luisua demoniksi, jos jokainen kolmesta sielusta revitään irti.
17-vuotias Sam kuuluu etuoikeutettuun porukkaan. Pojan äidillä on hyvä asema alueen kirkollishallituksen varapuheenjohtajana, joten Samin tulevaisuus vaikuttaa turvatulta, ainakin, jos hän suostuu nielemään hallitsevan, uskonnollissävytteisen arvomaailman sellaisenaan. Sam ei kuitenkaan pysty sulautumaan massaan. Hän haastaa ja kyseenalaistaa kouluopetusta ja hankkiutuu jatkuvasti vaikeuksiin. Tilannetta ei helpota sekään, että kaksi parasta kaveria kuuluu toisluokkaisiin.
Lopullisesti Samin ajatusmaailma alkaa kääntyä uuteen asentoon, kun demoni pelastaa hänet joutumasta auton yliajamaksi. Eikö demonin pitäisi opetusten mukaan tehdä pahaa eikä hyvää?
Sam tutustuu ensimmäistä kertaa perinpohjin toisluokkaisten elämään ja arkeen. Järkytys on suuri ja vähitellen paine toimia epäoikeudenmukaisen järjestelmän horjuttamiseksi kasvaa.
Vahvaselkä kuljettaa tarinaa eteenpäin kahden minäkertojan avulla. Vuorotellen ääneen pääsevät Sam sekä hänet pelastanut demoni, Ella. Kertojat erottuvat toisistaan poikkeuksellisen hyvin, sillä Samin osuudet on kirjoitettu proosamuotoon, Ella tarinoi säkeitten kautta.
Kerrontatapojen yhdistely korostaa, miten erilaisissa todellisuuksissa jopa lähellä toisiaan asuvat ihmiset voivat elää. Huono-osaisen elämän epävarmuus ja sattumanvaraisuus kaikuu säkeitten fragmentaarisuudessa.
Urbaaniksi fantasiaksi määritellyssä romaanissa kuvataan kiinnostavasti tulevaisuuden Suomea muuntobanaaneineen ja 1920-luvulta lainattuine muotivillityksineen, mutta hilpeä hyvän mielen kirja teos ei todellakaan ole. Tarinan loppu sentään kaartuu varovaiseen toiveikkuuteen.
Synkkäsävyinen teos ravistelee ja kauhistuttaa. Sydäntä hyytää esimerkiksi Ellan alistunut toteamus: Ihmisestä tulee lopulta se / mitä hänestä oletetaan tulevan / ei se, mitä hän olisi voinut olla.
Marjo Jääskä
Teostyyppi: nuorten romaanit
Kustantaja: Tammi
Onnimanni-numero: 2026/01