A, B, C, anarkiaa, jee!

Veera Salmen ja Matti Pikkujämsän lastenrunokirja on yhtä aikaa hillitön ja hallittu kokonaisuus. Aakkosten avulla tutuiksi tulevat niin trendikäs kabybara, haiseva zorilla kuin hiljaa hiippaileva iibiskin. Mukana ovat myös ötökkäfanien ikisuosikit, madot, hämähäkit ja leppäkertut, sekä vauhdillaan hurmaavat hevoset ja gepardit.

Salmen äännemaalailua hyödyntävät absurdit, yllättävät, riemukkaat ja runsaat runot perustuvat aakkosiin. Harvoin vastaan tulee yhtä hyväntuulista aakkoskirjaa, joka suorastaan pakottaa maistelemaan ja ehkäpä jopa herkuttelemaan äänteillä. Osuvasti valitut eläinlajit tekevät äänteistä konkreettisia: mikäpä kuvaisi huhuilevaa uuta paremmin kuin surullinen uuttukyyhky ja missä muualla ii olisi yhtään inisevämpi kuin itikoiden koulussa?

Veera Salmen runot ovat ilon ja sanataiteen tulitusta, mutta ei Pikkujämsän kuvituskaan jää kakkoseksi. Kokeneen kuvittajan omaleimainen tyyli on tunnistettavaa muttei suinkaan tylsää. Kuvitus on Salmen hassunkuristen runokuvien verraton kumppani, joka sekä havainnollistaa että syventää niitä. Värikkäät kuvat, ilmeikkäät hahmot ja humoristiset aiheet kiinnittävät kaikenikäisten lukijoiden huomion.

Jos teos vetoaa lapsilukijoiden iloon ja huumoriin, saattaa aikuislukija pysähtyä välillä myös toisenlaisen tunnelmoinnin äärelle. Viimeaikaisten uutisten valossa sydänsuruaan itkevä jokihelmisimpukka ja koko sivun kokoinen rauhankyyhky tuntuvat tärkeiltä. Uravalintaansa kyllästynyt punkki on keramiikkahaaveineen liikuttava. Hymähtelyä aiheuttanee myös Barbara-kapybaran öinen irtiotto: ”Buu buumereille! / Jee coolereille! // Aamun tullen Barbara ei ole enää häpi.”

Vaikea uskoa, että niinkin läpikolutusta aiheesta kuin aakkosten opettelusta saa aikaan näin omintakeisen teoksen. Yllätyksellisyys näkyy runojen eläinhahmoissa, aiheissa, tapahtumissa mutta myös runojen keinojen, kuten loppusointujen, muodossa. Riimit eivät ole ennalta-arvattavia, vaan oivaltavia ja jopa ripauksen anarkistisia. Monet runoista jäävät avoimiksi ja ihmetyttämään – miten ihanaa, ettei lastenrunoja ole muussattu soseeksi vaan niissä piisaa pureksittavaa!

Jaana Ristimäki