Joaquín Camp: Keinulauta (El balancín, 2022). Italiankielisestä käännöksestä Su e giù suom. Kati Helenius. Kvaliti 2025. 30 s.
Argentiinalaissyntyisen Joaquín Campin kuvakirjan jokaisen aukeaman keskipisteenä on keinulauta. Riimitelty teksti jää sivuosaan. Lähtökohta on simppeli niin kirjassa kuin keinussa.
Keinulauta kutsuu ohikulkijoita mittelöön. Säännöt ovat selvät: se voittaa, joka painaa enemmän ja saa laudan painumaan maahan. Niinpä keinulaudalle kapuaa toinen toistaan huimempia ja painavampia otuksia. Ensimmäisenä laudalle kavunnut ritari kutsuu avukseen Elviksen, supersankariksi sonnustautunut possu puolestaan hattupäisen krokotiilin. Kohta laudalla kiikkuvat myös kokonainen hevibändi, voimamies ja valas.
Hahmot ovat oikeastaan jo niin geneeristä, lastenkirjoille tuttua kuvastoa, että tuntuu kuin olisin nähnyt samat piirrokset muissakin teoksissa. Tuttuus tuntuu tässä kuitenkin hyvällä tavalla turvalliselta. Lopulta paikalle astelee dinosaurus ja räjäyttää pankin eli viskaisee koko konkkaronkan avaruuteen. Sillä välin keinulaudalle erehtyy istahtamaan uusi leikkijä, joka saa pian vastapuolelleen taivaalta tipahtavan kolonnan.
Rakastan tällaisia pelkistettyjä kuvakirjoja, joissa tarina on hyvin yksinkertainen mutta samalla mielikuvituksellinen, lopputulos yllättävä, piirrokset hauskoja ja värit raikkaita ja eläväisiä.
Vaikka teos onnistuukin monella tapaa, niin silti sen heikoin osuus on teksti, joka lähinnä vain nimeää laudalle istahtaneen uuden olennon: ”Hevibändi saa pääsi heilumaan… / … ja valas kaikki hurjasti juhlimaan.” Eivätkä riimitkään aivan täydellisesti etene: ”Keinulauta kutsuu sinut leikkimään. / Possu alas painaa laudan tään.” Tekstiin olisin kaivannut vielä enemmän oivaltavuutta ja riimeihin leikkisämpää mutta samalla tarkempaa ilmaisua.
Jäin myös miettimään tekstin toisen persoonan muotoa. Onko kyse lukijan puhuttelusta vai niin sanotusta sinä-passiivista? Mielestäni tekstin ”sinä” ohjaa lukijan samastumaan laudalle ensimmäisenä kipuavaan ritarihahmoon. ”Sinä” kuitenkin toistuu lähes joka sivulla, vaikka fokus siirtyy jo hahmosta seuraavaan. Ratkaisu tuntuu ristiriitaiselta. Ehkä ongelma olisi voitu välttää käyttämällä selviä passiivilauseita.
Pieni lukija nauttii kuitenkin kirjan kuvituksesta. Kaikessa veikeydessään käännöskirja on oikea löytö! Joaquín Camp on palkittu kuvittaja ja lastenkirjailija, jonka muita menestyksiä ovat olleet lastenkirjat El salto (2024, ”Ryöstö”), Una noche sin dormir (2022, ”Uneton yö”) ja Aníbal, perro fantasma (2022, ”Aavekoira Aníbal”).
Emmi Ketonen
Teostyyppi: kuvakirjat
Kustantaja: Kvaliti
Onnimanni-numero: 2025/02