Sisällys
Leipäjonoja ja sentin venytystä, Päivi Heikkilä-Halttunen
Raha ei kasva enää edes lastenkirjoissa puussa, Sanna Kivimäki
Oravaveljesten sota ja rauha, Milena Komulainen
Vatsamakkaroita ja riippuvia tissejä, Mia Österlund & Åsa Warnqvist
Pulssi: Nuortenkirjat ja yhteiskunnallisuus, J. S. Meresmaa
Seula
Haavi
Puntari
Summary, Maria Lassén-Seger
Pääkirjoitus: Leipäjonoja ja sentin venytystä
Lasten- ja nuortenkirjat heijastavat yllättävän rivakasti yhteiskunnallista todellisuutta. Olen löytänyt reaktionopeudelle kaksi erilaista selitystä: ensinnäkin tuotantoaan lapsille ja nuorille suuntaavat kirjailijat ja kuvittajat seuraavat erityisen valppaasti ajan ilmiöitä. Toiseksi lasten- ja nuortenkirjat ovat usein mitaltaan ja muodoltaan kompakteja aikuistenkirjoihin verrattuna. Siksi myös niiden toteutus alkuideasta valmiiksi kirjaksi voi olla hieman lyhyempi.
Olenkin usein sanonut, että jos aikuinen haluaa tietää ”kuinka maa makaa”, niin ensimmäiset muutoksen signaalit löytyvät juuri lastenkirjoista.
Pääministeri Petteri Orpon luotsaaman hallituksen leikkaukset näkyvät jo ennestäänkin ahtaalla olleiden lapsiperheiden arjessa monin tavoin.
Sanna Kivimäki on tutustunut rahasta tai sen puutteesta siekailematta kertoviin lasten- ja nuortenkirjoihin. Keskiluokkaisen lapsiperheen idylliin on tullut säröjä vanhempien työttömyydestä ja muusta taloudellisesta epävarmuudesta. Esimerkiksi Petra Heikkilän ja Mirkka Eskosen kuvakirja Huolisyöppö ja Mila Teräksen nuortenromaani Iso hyppy antavat kaksi näkökulmaa vähävaraisen lapsen ja nuoren arkeen.
Milena Komulaisen artikkeli havainnollistaa, kuinka Riina Katajavuoren ja Martin Baltscheitin kuvakirja Oravien sota työstää haastavaa aihettaan käyttämällä kiertoilmauksien lisäksi kielellistä ja kuvallista väistämistä ja loitontamista. Kuvakirjan tavoitteena ei kuitenkaan ole ollut häivyttää sota-aihetta, vaan pikemminkin helpottaa kirjan lukemisen jälkeen käytävää aikuisen ja lapsen yhteistä keskustelua.
Etäännyttämistä hyödynnetään myös kehonkuvan moninaisuudesta kertovissa kuvakirjoissa. Lihavat lapset ovat yhä harvinaisia lastenkirjojen sankareita; heidän sijastaan kerrotaan isokokoisista eläimistä, satuhahmoista tai aikuisista. Åsa Warnqvist ja Mia Österlund analysoivat artikkelissaan ruotsalaisia ja suomalaisia kuvakirjoja, joissa kehojen kuvaus pyrkii eri tavoin muuttamaan vallitsevaa laihuuden ihannointia.
Yhteiskunnallisia aiheita käsittelevät lastenkirjat vaativat lapselle ääneenlukevalta aikuiselta aivan erityistä alttiutta sanoittaa lapselle omia arvojaan. Lasten silmiä ja korvia on entistä vaikeampaa ummistaa päivittäisiltä uutisilta. Parhaimmillaan ajankohtaisia aiheita eri tavoin käsittelevä lastenkirja sysää lapsen ja aikuisen syvälliseen, vuorovaikutteiseen keskusteluun, joka auttaa suhteuttamaan uutisia ja jäsentämään omia ajatuksia.
Maria Mustrannan ensimmäinen nuortenromaani, kuntavaikuttamista ja nuorten osallisuutta käsittelevä Te olette vielä liian nuoria ilmestyi viime syksynä. Toivottavasti se on innoittanut myös yhteiskunnallisesti valveutuneita nuoria aikuisia ja nuoria – joko hakeutumaan ehdokkaaksi pian käytäviin alue- ja kunnallisvaaleihin tai ainakin seuraamaan tavanomaista intensiivisemmin kunnallista päätöksentekoa.
Päivi Heikkilä-Halttunen
Tiivistelmä
Vuoden ensimmäinen Onnimanni keskittyy lasten- ja nuortenkirjallisuuden kiinnostaviin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Vähäosaisuuden, vallankäytön, rahan ja poliittisen päätöksenteon teemat näkyvät nyt jopa leikki-ikäisten lasten kuvakirjoissa ja tietokuvakirjoissa.
Sanna Kivimäki muistuttaa esseessään, että rikkaan ja köyhän vastakkainasettelu on Suomessa toki ollut tuttua aina Zacharias Topeliuksen (1818–1898) saduista lähtien. Nykylapsi ei välttämättä enää kohtaa digitaalisten maksuvälineiden takia arjessaan lainkaan ”oikeaa rahaa” ja siksi talouden hallintaan liittyvät aiheet voivat olla aiempaa haastavampia. Aiemmin lasten- ja nuortenkirjoissa kuvattiin pääosin vain keskiluokkaista, taloudellisesti turvattua lapsiperheen arkea, mutta nyt äänen saavat myös vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret.
Lapsia ja nuoria ei nykyisin juurikaan voi suojella kotimaan ja maailman politiikalta tai sotauutisilta. Milena Komulainen osoittaa tarkassa luennassaan Riina Katajavuoren ja Martin Baltcsheitin kuvakirjasta Oravien sota (2021), kuinka fiktiivinen lastenkirja voi parhaimmillaan antaa keinoja haastavan sota-aiheen käsittelyyn lapsen ja aikuisen yhteisissä lukuhetkissä. Oravien sota hyödyntää kiertoilmauksien lisäksi kielellistä ja kuvallista väistämistä ja loitontamista. Komulaisen mielestä kuvakirja on myös hyvä esimerkki radikaalista lastenkirjallisuudesta, joka laventaa kuvakirjan kohderyhmää.
Etäännyttämistä hyödynnetään myös kehonkuvan moninaisuudesta kertovissa kuvakirjoissa. Lihavat lapset ovat yhä harvinaisia lastenkirjojen sankareita. Heidän sijastaan kerrotaan isokokoisista eläimistä, satuhahmoista tai aikuisista. Åsa Warnqvist ja Mia Österlund analysoivat artikkelissaan ruotsalaisia ja suomalaisia kuvakirjoja, joissa kehojen kuvaus pyrkii eri tavoin muuttamaan tai haastamaan vallitsevaa laihuuden ihannointia. Aihepiiri on vasta hiljattain tullut suomalaisiin kuvakirjoihin, ja ne myötäilevät selvästi ruotsalaisen aineiston kuvaustapaa.
J. S. Meresmaa on haastatellut kolmea suomalaista nuortenkirjailijaa, joiden teoksissa näkyvät erityisesti mielenterveyteen, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja ulkonäköpaineisiin liittyvät teemat. Maria Mustrannan nuortenromaani Te olette liian nuoria (2024) kannustaa lukijoitaan kiinnostumaan poliittisesta päätöksenteosta.
