Kun äiti sairastuu syöpään

Kun esikoiskirjailija Henna Auno sairastui syöpään, hän etsi tietokirjaa, jonka avulla kertoisi lapsilleen, mistä oli kyse. Koska sellaista ei löytynyt, hän päätti kirjoittaa kirjan itse. Mukaan projektiinsa hän sai kuvittaja Piia Kedon, jonka kynänjälki tunnetaan esimerkiksi Arabian astioista. Yhteistyön tuloksena syntyi värikäs ja informatiivinen tietokirja, jossa kolme uteliasta oppijaa, Aisha, Utu ja Eino, päättävät ottaa selvää siitä, mikä syöpä oikein on ja miten siitä voi parantua.

Utun äiti sairastuu rintasyöpään, ja Utu ja hänen ystävänsä perustavat tutkimusryhmän, jossa he alkavat selvittää syöpään liittyviä kysymyksiä. He laativat tutkimussuunnitelman, etsivät jäsennellysti tietoa ja valmistelevat lopulta esitelmän – näin teos toimii metatasolla myös oppikirjana tutkielman tekemisestä. On hyvällä tavalla vieraannuttava ratkaisu, että syöpäsairaan äidin sijasta pääosassa tarinassa on tutkimusta tekevä kolmikko.  Aiheen jaottelu selkeisiin, kronologisesti eteneviin lukuihin helpottaa yhtäältä tiedon omaksumista mutta myös aiheen käsittelyä ja ymmärtämistä. Tietenkään syöpä ei noudata aina samankaltaista parantumiskertomuksen kaavaa kuin Utun äidin tapauksessa, mutta tarinallistaminen havainnollistaa hyvin isoa ilmiötä.

Teoksessa syöpää käsitellään asiallisesti mutta lapsentasoisesti: ”Kasvaimet voivat olla kiinteitä klönttejä tai ne voivat kasvaa kuin hämähäkinseitti terveiden solujen sekaan.” Keto kuvittaa asiat sellaisina kuin ne ovat – millainen arpi jää poistetusta rinnasta tai mitä tiputuksessa tapahtuu, mutta sarjakuvamainen piirrosjälki etäännyttää sen verran, että kuvat eivät pelota. Erityisen hienosti Keto luo kuvillaan tunnelmaa: miten ihanaa on, kun äiti pääsee hoitojen välillä kellumaan turkoosin meren aaltoihin, tai miten puut piirtävät tummat varjot pihakeinun ylle, kun äiti sovittaa peruukkiaan.

Lasten luokkatoverit saavat esittää kysymyksiä, joihin uteliaat oppijat vastaavat Utun äidin avustuksella: tarttuuko syöpä ja miksi joku saa syövän. Tietokuvakirja ei kaihda esittää myös kysymystä siitä, voiko syöpään kuolla. Aina hoidot eivät tehoa toivotulla tavalla, joten syöpään voi myös kuolla. Aiheen vakavuutta ei ohiteta mutta sillä ei myöskään mässäillä. Tarinan loppu on onnellinen: Utun äiti on päässyt syövästä eroon; hän syö estolääkitystä ja käy tarkastuksissa. Silti Einon kysymys, onko Utun äiti nyt terve, jätetään avoimeksi.

Loppuun uteliaat oppijat ovat listanneet asioita, joilla syöpään sairastunutta läheistä voi auttaa. Herkkupakettien kokoaminen, hemmotteluhetki, halaus ja puhelu ovat asioita, joilla pienikin lapsi voi kokea auttavansa. Kirja auttaa myös aikuista sanoittamaan asioita lapselle, jonka läheinen on sairastunut.

Jaana Ristimäki