Maailma, jossa mikään ei ole mustavalkoista

”Mistä minä löydän oikean uhrin? Sellaisen, joka ansaitsee sen?” kyselee Vehka Kurjenmiekan esikoisteoksen päähenkilö. Nuorille aikuisille suunnattu fantasiaromaani Kellopelisydän vie lukijan vaikeiden moraalisten kysymysten äärelle maailmaan, jossa on paljon pahuutta, mutta jossa mikään ei ole silti mustavalkoista.

Tarinan lähtökohta on hätkähdyttävä: On olemassa ihmisiä, jotka joutuvat vaihtamaan sydämensä kellopelisydämeen. Kellopelisydän on armoton, sillä sen kantajan on murhattava vuoden välein yksi ihminen, muuten hän kuolee itse ja joku muu saa kellopelisydämen taakakseen. Oudon pelin henkeen kuuluu se, että sydän valitsee itse kantajansa.

Lukija voi löytää synkästä tarinasta myös paljon lämpöä ja lohtua. Vastapainoa tummalle pohjavireelle tuo heleänä, runollisena ja rikkaana soljuva kieli. Kurjenmiekka on kertonut tarjonneensa useita runokokoelmia kustantajille ennen kuin löysi kustantajan esikoisromaanilleen. Hylätyt runokäsikirjoitukset eivät ole menneet hukkaan, sillä harjoitus on kristallisoitunut esikoisromaaniin runollisen kirkkaaksi kieleksi.

Teksti on tiheänään kauniita lauseita, joiden kaikuja jään mielelläni kuulostelemaan: ”Odotin, että kesällä olisi minulle jotakin erityistä kerrottavaa, mutta se haluaa vain näyttää lähteen, jonka ylle saniaiset kurkottavat vehreänä holvina, ja lammen, jonka pinnalle auringonvalo laskostuu kultaiseksi peitteeksi.” Tarinaan kätkeytyy myös allegorisuutta ja taidokkaasti punottua monitasoisuutta. Mitä oikeastaan merkitsevät kesä, talvi, syksy ja kevät? Romaanin maailmassa vuodenajat ovat enemmän kuin pelkkiä vuodenaikoja.

Fantasiakirjallisuuden ystävien iloksi Kurjenmiekka on luonut omaperäisen, kiinnostavasti rakennetun fantasiamaailman ja hän tarjoaa lukijalleen paljon pohdittavaa: mikä on lopulta totta ja mikä harhaa? Tarinan maailma kuroutuu auki vähä vähältä pienin vihjein eikä anna helppoja vastauksia. Ratkottavaa jää myös sarjan tuleviin osiin.

Näkökulmatekniikka ja useat, tiheästi vaihtuvat kertojat haastavat lukijaa, mutta uskon että tarjontaan mahtuu tällaisiakin kirjoja, jotka eivät päästä lukijaa helpolla ja vaativat tulkintaa ja tarkkaa luentaa.

Anna Pölkki