Tavallisista tytöistä lohikäärmeenmetsästäjiksi

Lohikäärme on maailman tunnetuimpia taruolentoja. Fantasiakirjallisuuden kuuluisin yksilö on J. R. R. Tolkienin Hobittiin luoma Smaug, jonka katkera loppu on jo lähes vuosisadan muistuttanut lapsia ja aikuisia siitä, kuinka ahneille käy. Lohikäärme on kuitenkin käsitelty fantasiakirjoissa lähes puhki, minkä takia se on esiintynyt viime vuosina kirjoissa vain harvakseltaan. Anniina Mikama nostaa keskiöön hetkeksi syrjäytetyn lohikäärmeen, ja jälleen tulta syöksevä peto saa tehtäväkseen symboloida sitä, mikä ihmiskunnassa on pielessä.

Tarina alkaa, kun Vuoksilinnan lordin tytär Isibéal matkustaa isänsä seurueessa tutkimaan läheistä vuorta. Tarujen mukaan vuorella asustaa lohikäärme. Legendat osoittautuvat valitettavan tosiksi, kun linnanherran joukot suututtavat rauhassa uinuneen pedon. Lohikäärme surmaa tunkeilijat ja lentää sitten tuhoamaan lähiseudun kyliä. Isibéal onnistuu kuitenkin pakenemaan vuorelta. Pakomatkalla hän törmää neljään kaltaiseensa rohkeaan tyttöön, joiden kanssa hän laatii suunnitelman hirviön kukistamiseksi.

Kirja sijoittuu 1500-luvun historialliseen Irlantiin, jonka kylämäisiä viljelijäyhteisöjä hallitsevat paikalliset linnanherrat. Tytöt ovat kotoisin hyvin erilaisista perheistä, mutta yhteistäkin löytyy: jokainen heistä on kokenut olevansa jollain tavalla ulkopuolinen miesvaltaisessa yhteiskunnassa. Lohikäärmeen hyökkäys tuo mukanaan menetyksiä, mutta myös mahdollisuuksia. Lohikäärmeenmetsästäjäksi ryhtyminen tarkoittaa vapautta tyttären, vaimon ja äidin määrätyistä rooleista.

Historiaan sijoittuva fantasia etenee yksittäisten tyttöjen kertomana, mutta tyylilajille ominaisesti kerronta siirtyy välillä kaikkitietävään lintuperspektiiviin. Mikama kuvailee tarkkaan ympäröivää maisemaa, paikallisia elinkeinoja sekä hahmojen vaatetusta, mikä auttaa lukijaa eläytymään aikakauteen. Toisaalta kerrontatapa luo myös etäisyyttä lukijan ja näkökulmahahmon väliin. Keskeisiä hahmoja on niin paljon, ettei kaikkiin ole helppoa muodostaa syvää tunnesidettä. Syntyy vaikutelma siitä, että kirjailija on halunnut saada tarinaan mukaan mahdollisimman monta tyttöesikuvaa.

Kirja on vetävästi kirjoitettu seikkailutarina, jossa tytöt käsittelevät myös teini-ikäiselle kohdeyleisölle ajankohtaisia seksuaalisuuden, sukupuoli-identiteetin ja tulevaisuuden näkymien teemoja. Lisäksi Mikama pohtii ilahduttavasti ihmisen ja eläinten välistä suhdetta: onko lohikäärme lopulta ehdottoman paha vai onko ihmisen ahneus sittenkin suurempi synti?

Nita Mäenpää