Kalliolle rakennettu historia

Andreas Koivisto on arkeologian tutkija, joka ottaa Ikikallion tarinoissa rohkeasti kerralla haltuun Suomen koko esihistorian ja historian. Koska muinaisimmista ajoista ei ole kirjoitettuja dokumentteja ja faktaa tuottavia löytöjäkin vain vähän, hän on valinnut myös näkökulmansa kekseliäästi: hän on elollistanut kertojaksi kallion, joka on aina ollut paikallaan ja kokenut kaikki ajat. Se on kestänyt jääkaudet ja nähnyt mammutit ja ensimmäiset kivikauden ihmiset, se tietää miten ihmiset elivät keskiajalla, ja se on yhä paikallaan kokemassa nykyaikaa. Aikajänne on yli 2 600 000 vuotta.

Kallio, Stenkulla, on oikeasti olemassa Vantaan Hakkilassa. Kirjassa se kertoo 15 luvussa eri aikojen eläimistä ja ihmisistä, heidän asumuksistaan, elinkeinoistaan, tavoistaan, kielistään ja uskomuksistaan sekä siitä, kuinka luonnon olot ovat aikojen mittaan vaihdelleet. Lapsiakin vilahtelee tarinoissa mukana, ja siellä täällä on myös pilkahdus huumoria: kivikauden tyttö kavereineen panee kurillaan saviastioiden polttoon mukaan möykyn, joka näyttää heistä kakkapökäleeltä – ja aikanaan sen löytänyt arkeologi luulee sitä muinaiseksi käärmejumalaksi!

Tarinat ovat suppeita, mutta onnistuvat hyvin vangitsemaan maailman muuttumisen prosessit. Lisäksi Koivisto on kirjoittanut napakoita tietolaatikoita eri ajoista ja arkeologien työstä. Kuvatekstejä jää kuitenkin kaipaamaan, sillä sekä valokuvat muinaislöydöistä että kuvituskuvat herättävät lapsissa kysymyksiä, joista kaikkiin ei kotiväki tai opettajakaan osaa vastata.

Ikikallion tarinoiden kuvittaja Tom Björklund on erikoistunut historia-aiheisiin ja käyttää töissään hyväkseen sekä kuvataiteen että käsityön osaamistaan. Kirjan kuvat ovat eloisia ja valokuvantarkkoja, ja realismia pehmentää klassisen taiteen valonhämyinen tunnelma. Lukijan kannattaa katsoa kaksikielisen kirjan molemmat kieliversiot, sillä niissä on osin eri kuvia.

Tuula Korolainen