Runopojan riimimania

Olen nähnyt, mitä tapahtuu, kun lapsi löytää riimien idean: kohta hän loppusoinnuttelee lähes kaikkea puhettaan ja vaatii muitakin riimittelemään. Moliis-Mellbergin kirjan poika, jolla on runouteen viittaava nimi Leino (alkuteoksessa Elliot) on tällaisen manian vallassa: ”Jokin vimma, en osaa lakata. / On pakko tavuja yhteen hakata, / ja jahdata hienoja sanoja. / En saa kiinni riimihanoja!”

Kirjassa Leino kulkee koulusta kotiin siskonsa seurassa. Katujen varrelle osuu riimittyviä kylttejä ja kummia henkilöitä ja paikkoja konditorian vampyyristä ja Älämölöö-sirkuksesta partiolippukuntaan, jota johtaa porilainen labradorinnoutaja. Leino syttyy riimittelyyn kaikesta ympärillään ja selittää siskon ihmetellessä, että hänellä on ”sananenä”.

Manderin runsas kuvitus vie tarinaa ja lisää siihen kosolti huumoria. Alkuteoksessa moni runo kulkee kuvissa tekstiaaltoina – suomennoksessa tästä on (ehkä teknisistä syistä) luovuttu ja samalla menetetty osa hauskuutta ja näkyvä sidos kulloiseenkin inspiraation lähteeseen.

Tavi on kääntäjänä ottanut vapauksia; osa runoista on pidentynyt ja saanut uutta sisältöä: esim. vampyyrirunoon on tullut verta, kampaamossa kohtaavat alun perin nimettömät kampaaja-Kari ja punkkari Mari, ja ratikan lipuntarkastaja esiintyy pilkkanimellä smurffi, joka on monille lukijoille tuntematon. Osa Tavin ideoista on kuitenkin hauskoja: kun vampyyrirunossa sanojen garnityr ja konfektyr todetaan olevan mormor-ord eli mummosanoja, Tavi korvaa konfektyrin makialla ja selittää: ”Kuka sanoo ”makia”? /Ehkä mummot jossain Karjalassa? / Sisko nyökkää: ”Ka siepä ootkin oikiassa”.

Moliis-Mellberg on ensimmäisessä lastenkirjassaan jämpti riimeissä ja sanojen painossa, mikä tekee runoista helppoja lukea myös ääneen. Tavi lipeää turhan usein kummastakin ja tyytyy esim. riimipareihin oikaista / kaikenlaista tai soita / iloita. Useimmissa alkuteoksen runoissa on myös vain yhtä riimiä: ”En skör charmör / blir på dåligt humör / när en amatör till frisör / blandar fel kulör.” Tämä tyylipiirre olisi saanut säilyä, sillä juuri noin lapset tykkäävät rimmailla: mitä useampi sana samalla riimillä, sitä hauskempaa!

Tuula Korolainen