Kulttuurinen näkökulma eläimiin

Eläinten kriittinen, kulttuurinen tarkastelu orastaa lastenkirjallisuudessa. Hyvä esimerkki on toimittaja-opettaja Suvi Auvisen monipuolisesti rakentama eläinsuojelukeskuksen kuvaus. Sen lajivalikoimaan kuuluu tuotantoeläimiä kanoista nautoihin, lemmikkejä kissoista kaneihin ja luonnonvarainen villisika.

Kosti-kissan, kana-kukko-Agdan ja kavereiden elämä oli päättyä, kun ne eivät sopineet ihmisen asettamiin raameihin vamman, käyttäytymisen tai iän takia. Jotkut oli tarkoitettukin elämään vain tuotantoeläimen lyhyen elämän. Sattumien kautta ne päätyvät Tuulispään suojelukeskukseen.

Yksilöiden rinnalla käsitellään eläinten asemaa yhteiskunnassa, esimerkiksi lihantuotantoa, turkistarhausta ja lemmikkejä. Lukijan silmiin sattuvat broilerin luonnottoman muhkeat rintalihakset ja tarhaketun väljä nahka. Pienenä kauneuspilkkuna sivuilla vilahtaa kasvisruoan globaaleja mahdollisuuksia pohtiva maankäyttökartta, jonka hyödyntäminen on jäänyt vaillinaiseksi.

Sisällön sävy syvenee loppua kohti. Onnellisiin ja hellyttäviin yksilökohtaloihin liittyy myös sairautta, kipua ja kuolemaa. Tekstiin ilmestyy teurastuksen käsite, sitä sen enempää revittelemättä. Samalla tiivistyy ihmisen suhde eläimiin. Puhutaan yhä selkeämmin eläinten arvosta, tarpeista ja ihmisen mahdollisuuksista tehdä niiden elämästä hyvä.

Anni Nykäsen kuvat kertovat eläimen kunnosta ja mielialasta. Eläköitynyt Archie-ravuri piehtaroi vapautuneena, Konsti-vasikan ja Vippa-emon kiintymys on käsin kosketeltavaa, ja onnellinen Siiri-sika tonkii tärkeänä perunamaalla. Viattomuutta veikistelevä Kalle sieppaa muina poneina pipon ohikulkijan päästä, ja Riku-kanan olemuksesta välittyy keskittyneisyys sen ratkoessa virikekellon toimintaperiaatteita palkintorusinan toivossa.

Kirja ponnistaa eläinten itseisarvon ajatuksesta. Tämä ilmenee erilaisten persoonallisuuksien hyväksyntänä ilman hyödyllisyyden, sävyisyyden, terveyden tai normikauneuden vaateita. Sivuilla vilautetaan myös eläinten sukupuolten kirjoa.

Ansiokasta on tuoreen aiheen käsittely lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Kulttuurista eläintiedettä suunnataan esiteineille kevennettynä, ilman sanaston painolastia. Tietoa on runsaasti: teksti sisältää kymmeniä alan käsiteitä, joiden merkitys avautuu asiayhteydestä. Mutkaton esitystapa puhuttelee. Eiköhän joku koululainen kirjan luettuaan alakin haaveilla Tuulispäästä työelämään tutustumisen harjoittelupaikkana. Runsas kuvitus ja kuvatekstit avaavat kirjan ideaa myös lukemista aloitteleville.

Ilta-Kanerva Kankaanrinta