Haaveita kadonneista kaupungeista

Tarujen valtakunnat voisi olla osa Aku Ankan Sudenpentujen käsikirjaa. Tiedättehän, kun Aku matkustaa johonkin tarunhohtoiseen paikkaan, veljenpojat valistavat häntä paikan historiasta tai mytologiasta.

Suurikokoinen kuvateos on jäsennetty maantieteellisesti. Lukijaa kierrätetään ympäri maapalloa ja tutustutetaan paikallisiin myytteihin ja joskus myös tositarinoihin. Esipuheessa sanotaankin osuvasti: ”[Kirja] esittää kustakin paikasta tosiasiat ja tarut ja auttaa siten purkamaan historian ja myyttien säikeet erottamalla todellisen kuvitellusta.”

Tiedonhakupalvelu Finna luokittelee teoksen luokkiin Yleinen kulttuurihistoria, Muut uskonnot ja mytologiat sekä Maantiede, mikä on osuvampaa kuin kustantajan luokitus Kansansatuihin ja kansantarinoihin. Tässä kirjassa emme nimittäin lue tarinoita sinänsä vaan saamme tietoa myyteistä sekä arvion niiden todenperäisyydestä ja sijainnista.

Kirja alkaakin perustellusti Atlantiksesta, joka on monien tuntema tyyppiesimerkki mielikuvitusta kutkuttavasta kadonneesta kaupungista. Mukana on onneksi myös muutamia vähemmän tunnettuja taruja esimerkiksi Afrikasta ja Oseaniasta.

Kirjaa lukiessa pääsee todellisen ja epätodellisen rajalle. Kaipuu menneeseen ja tuonpuoleiseen on synnyttänyt monia uskomuksia. Saamme vastauksen siihen, mistä Saban kuningatar mahdollisesti tuli tapaamaan kuningas Salomonia. Opimme myös, miten tarut rikkaista kaupungeista ovat yllyttäneet onnenonkijoita väsymättömiin, mutta turhiksi osoittautuneisiin etsintöihin.

Tarujen valtakunnat -kirjaa voisi käyttää lasten luovassa kirjoittamisessa sytykkeenä omille tarinoille. Monet tarut kadonneista valtakunnista ovatkin enemmän tai vähemmän suorana pohjana fantasiakirjallisuudelle (ja -peleille), runoudelle tai musiikille: Camelot, Ys (Debussyn Uponnut katedraali), Yggdrasil, Scholomance, Xanadu, Eldorado, muutamia mainitakseni.

Lauren Baldon kuvituskuvissa korostuu tietty kaavamaisuus suorine ääriviivoineen ja hieman pettävine perspektiiveineen. Karttakuvista löytyy vielä lisää kuvitteellisia paikkoja.

Lyhyiden tekstien suurimpana haasteena on pitää mielenkiintoa yllä myös silloin, kun itse tarinat alkavat jo toistaa itseään. Parhaiten kirja toimii, jos sitä lukee vähitellen, pienissä erissä nautiskellen. Tarja Kontron käännös on erinomaista kieltä.

Maria Ihonen