Kolmen friikin sisaruksen selviytymistarina

Hanna van der Steenin fantasiakirja kertoo kolmesta erikoisesta sisaruksesta, jotka vanhemmat ovat hylänneet. Kurjuutta lisää eläminen dystooppisessa Davastiassa robottimaisia gammoja peläten. Gammot poistavat ihmisten unelmia johonkin salaperäiseen tarkoitukseen.

Sisarukset joutuvat häpeämään erilaisuuttaan. Murrosikäinen Saaru kärsii karvaisuudesta, näkymätön Jami saa leijumiskohtauksia ja Madu on mykkä ja impulsiivinen. Kaikille davastialaisille on kurjan todellisuuden vastakohdaksi tarjolla ylevöittävää viihdettä, jota katsellaan rannelaitteista. Kolmiulotteisissa näkymissä saa ihailla taitavia ja kauniita sirkusnuoria, Lumottuja.

Omien unelmien vaihtuminen vallanpitäjän määrittelemään viihteeseen on Hylättyjen toimivin oivallus. Sen kriittisyys kuitenkin loivenee lopussa, kun sisaruksista tulee Lumottujen kaltaisia esiintyjiä. Onneksi he saavat diktatuurin kukistumisen jälkeen päättää kuitenkin itse niin ohjelmasta kuin asuistaan. Mutta siinäkö kaikki? Eivätkö nuoret kaiken jälkeen pysty unelmoimaan mistään muusta kuin siitä, mitä heille on diktatuurissa syötetty?

Tapahtumat esitetään kunkin sisaruksen näkökulmasta luku kerrallaan. Van der Steen tavoittaa hienosti Madun omalaatuisen tajunnan lakonisilla lauseilla. Muun kerronnan kieli tuo mieleen pikemminkin saturomaanin kuin nuorten- tai YAkirjaan sopivan vivahteikkaamman kielen: ”Saari ja hiekkarannat sen ympärillä olivat satumaisen kauniit. Keltaisten pitkänokkaisten lintujen siivet välkkyivät laskevan auringon säteissä, kun ne kaartelivat saaren yllä.” (s. 278.)

Kielikuviksi on valittu hyvin tavallisia, esimerkiksi hammasta purraan usein. Myöskään fantasiamaailmana Davastia ei onnistu upottamaan lukijaa kunnolla sisäänsä, osittain siksi, että joitakin fantastisia olentoja vain nimetään ilman tarkempaa kuvailua.

Sisarusten päämääränä on selvittää, miksi heidät hylättiin ja onko heidän äitinsä vielä elossa. Tehtävä vie heidät Davastian vallan ytimeen ja samalla pettymysten äärelle. Kysymykset itsensä hyväksymisestä nousevat lopussa vielä astetta painavammin esiin.

Maria Ihonen