Rohkeasti omalla tyylillä

Yksi nuortenkirjojen kompastuskivistä saattaa usein liittyä hahmojen käyttämään kieleen. Aikuisen kirjailijan ei ole helppoa saada tekstiin aidontuntuista rytmiä ja klangia, sanavalinnoista puhumattakaan. Tässä suhteessa Ansu Kivekkään nuortenromaani Raakaversio on erityisen onnistunut. Siinä on alusta loppuun railakasta, uskottavaa ja ennen kaikkea luontevaa kielellistä tykitystä.

15-vuotias Elli asuu perhekodissa. Tytön taustat ovat repaleiset, eikä elämä ole kohdellut häntä lempeällä kädellä. Äiti kärsii mielialahäiriöistä ja isä istuu vankilassa tuomioita monista rikoksista. Kaiken kukkuraksi Elli on vammautunut pahasti auto-onnettomuudessa ja pystyy liikkumaan vain apuvälineiden tukemana.

Elli tekee nettiin videoita, mutta niitä katsoo vain harva, eikä kommenteissakaan ole kehumista. Kuvio muuttuu, kun perhekotiin sijoitetaan luksusmerkkivaatteisiin pukeutuva Jussuf. Hiukan sattumalta Elli ja Jussuf päätyvät julkaisemaan videoita yhteisellä ”urbankuninkaalliset”-kanavalla, joka alkaa pian kerätä runsaasti seuraajia.

Yhteistyöstä ja muustakin yhdessäolosta seuraa kuitenkin enimmäkseen vain harmia. Jussufilla on yhtä jos toista laitonta säätöä, eivätkä hänen Tesloilla ajelevat, uhkaavan oloiset ystävänsäkään herätä luottamusta, sillä he tuntevat myös Ellin isän.

Ellin ahdinkoa ei vähennä sekään, että isä haluaa yhtäkkiä olla häneen yhteydessä. Erinäisten vaiheiden jälkeen Elli löytää itsensä Teslan takapenkiltä käsiraudoissa ja suu umpeen teipattuna.

Elli on valovoimainen tyyppi, jonka tekemisiä seuraa henkeään pidätellen. Hän ei jää neuvottomaksi tai varsinkaan sanattomaksi, vaan selviää nokkelasti tilanteesta kuin tilanteesta. Ellin kielellinen lahjakkuus käy selväksi myös rap-lyriikoista, joiden avulla kerrontaa välillä kuljetetaan.

Raakaversio etenee miellyttävän vauhdikkaasti. Karuista yksityiskohdista huolimatta tarinassa on keveyttä ja Ellin vaiheissa toivonpilkahduksia. Ilmavaa vaikutelmaa tukee myös monipuolinen tekstiaines. Kirjasta löytyy viestiketjuja, kuvitteellisia videokäsikirjoituksia ja netti-ilmoituksia. Välillä teksti muistuttaa säeromaania. Teos pursuaa energiaa ja synkistelyyn vaivutaan vain hetkittäin. Tummasävyinen, toisinaan pikimusta huumori viimeistelee kokonaisuuden.

Marjo Jääskä