Uskallatko luottaa muihin?

Keskustelu sopivasta pelaamisen määrästä on varmasti tuttu puheenaihe monissa perheissä. Pelit pyritään tekemään mahdollisimman koukuttaviksi ja kiinnostaviksi, mutta liika pelaaminen johtaa ongelmiin elämänhallinnan kanssa ja vaatii erityisesti lasten kohdalla kasvattajalta napakkaa otetta. Heli Koskisen esikoisteos on seikkailuromaani ongelmapelaamisesta.

Päähenkilö Zeta on pelaamansa nettipelin huipulla. Valitettavasti pelaaminen hallitsee koko elämää, joten vanhemmat toimittavat Zetan peliriippuvaisten toipumiskeskukseen Petoon. Laitos on vähän epäilyttävä. Oman lempipelin pelaaminen on kielletty, mutta potilailla pelautetaan vieläkin koukuttavampaa peliä. Zeta haluaakin ehdottomasti paeta laitoksesta. Se ei kuitenkaan onnistu yksin.

Fantasiaseikkailusta on arkirealismi kaukana, sillä esimerkiksi Zetan perheen elämää ei käsitellä lainkaan. Pääpaino on Pedossa ja sieltä pakenemisessa. Ongelmapelaamisen sijasta teoksen pääteemaksi nouseekin toisten kanssa yhdessä toimiminen. Zetan hankaluudet pelissäkin ovat johtuneet epäluulosta muita kohtaan ja yksin sooloilemisesta.

Lapsille luennoidaan Pedossa dopamiinikoukusta ja teoksessa puhutaan toisten ihmisten kasvokkain kohtaamisen tärkeydestä. Perimmäisenä viestinä kuitenkin välittyy se, että pelaaminen on mukavaa, kunhan sitä tekee tiiminä. Zetan ihan todelliselta vaikuttavaan peliongelmaan ei saada varsinaista ratkaisua. Kirjalta ei siis kannata odottaa kovin konkreettisia ratkaisuja ongelmapelaamiseen. Yhdessä luettavaksi keskustelun herättelijäksi se sopii varmasti hyvin.

Kustantamon ikäsuositus 9–12 vuotta tuntuu sopivalta. Sitä vanhemmille tarina voi tuntua jo vähän lapselliselta. Mari Luoman kuvitus piristää kirjaa mukavasti. Ison plussan Heli Koskinen ansaitsee siitä, miten Zetasta on tehty hahmona täysin sukupuoleton.

Mikko Saari