Tunnekuohujen keskellä

Kun äiti on tietokoneluolaansa vetäytyvä rastatukkainen pelisuunnittelija ja isä hipahtava joogi ja kyläkauppias, on siinä teini-ikäisellä kestämistä. Tällaisista lähtökohdista elämänsä suuntaa hapuilee kahdeksasluokkalainen Aatu Sorsa, joka on keskellä murrosiän myrskynsilmää.

Myllerryksiä riittää niin fyysisessä kuin psyykkisessä kehityksessä, eivätkä sosiaaliset kuviotkaan ole aina kovin suoraviivaisia ja selkeitä. Aatun paras ystävä Minttu on alkanut käyttäytyä kummallisesti ja koulun ärsyttävimmät tyypit härnäävät jatkuvasti. Onneksi Aatulla on oma luotettava porukka, Landepaukut, joiden kanssa voi paitsi hankkiutua vaikeuksiin myös olla oma itsensä. Pojat juttelevat pikkuhuppelissa yllättävänkin suoraan omista murheistaan. Kaverille voi kertoa ikävästä, surusta ja ärsytyksestä, mutta kysyä myös, miltä pussailu tuntuu.

Aikuisten mielestä Aatu näyttää jatkuvasti ajautuvan epäilyttäviin tilanteisiin. Kemian opettaja yllättää pojan koulun tarvikevarastosta spiritus fortis -pullo kädessään ja luokanohjaaja puuttuu Aatun tapaan pukeutua shortseihin säästä ja vuodenajasta riippumatta. Aikuisen väliintulo on kyllä toisinaan myös paikallaan. Landepaukkujen lonkerolla liukastettu selviytymisretki olisi voinut päättyä traagisesti ilman kylän ”maskotin”, Pena-Penan, tarkkaa vaistoa.

Aatun isä on tiukkaa sorttia, mutta ei ilkeällä tavalla, minkä Aatukin vähitellen ymmärtää. Sitä ennen tunteiden kuohut johtavat monenlaisiin selkkauksiin ja toistuviin kotiaresteihin.

Heidi Korkiakangas kuvaa tarkkanäköisesti tunteiden vietävissä olevien nuorten mielenliikkeitä. Lapsuuden ja nuoruuden välivaihe on herkkää aikaa, jossa myös aiemmat kipukohdat nousevat pintaan. Ilman turhaa alleviivausta Korkiakangas tuo esille erilaisia keinoja, joiden avulla teini-iän – tai oikeastaan minkä tahansa iän – tunnesekamelskasta voi selvitä ehjin nahoin. Esimerkiksi Aatun meditointia ja joogaa harrastava isä patistaa poikaansakin tekemään mieltä rauhoittavia harjoituksia ja isän psykologiystävä tarjoaa myös ammatillista apua.

Marjo Jääskä