Syväsukellus lapsuuteen

Sarjakuvataiteilija Juliana Hyrri on syntynyt Viron Kohtla-järvellä ja hänen isoisänsä suku on inkerinsuomalaisia. Päivänkakkarameressä hän kertoo sarjakuvan muotokielellä varhaisen lapsuuden muistojaan muutosta Suomeen. Tekstin ja kuvan nyansseissa on paljon samaa kuin Hyrrin esikoiskokoelmassa Satakieli joka ei laulanut (2019), mutta lapsihahmot ovat vielä entistäkin rujompia
ja suuripäisiä. Tarkka viivapiirros ja isolla pensselillä ronskisti vedetyt värit tasapainottavat toisiaan.

Hysteerinen, itkun partaalla äitiään päiväkodissa odottava lapsi ja spontaanin leikin kuvaus puhuttelevat kaikkia, jotka ovat joskus olleet lapsia. Samalla tarkkanäköisyydellä Hyrri kuvaa myös perheensä sopeutumista vieraaseen kieleen ja kulttuuriin. Vaari toivoo lapsenlapsen katsovan suomalaisia tv-ohjelmia suomen kielen omaksumisen takia, mutta samalla hän pelkää, että lapsi unohtaa venäläiset juurensa.

Päivänkakkarameren voi lukea episodimaisena sarjakuvaromaanina. Yläkoulun ja toisen asteen oppilaille se toimii varmasti hyvänä kimmokkeena muistella omaa lapsuutta rehellisesti ja rohkeasti.

Päivi Heikkilä-Halttunen