Yhdessä läsnäoloon pysähtyen

Kuura Juntusen (s. 2002) esikoisromaanissa ryhmä lukioikäisiä nuoria pysähtyy hetkittäin siihen
missä on hyvä olla, eli olemaan ja hengittämään lähelle toisiaan: ”Menossa jonnekin niin kuin aina,
menossa kohti tulevaa, sillä aika ei anna meidän odottaa, vaan me juostaan tulevaisuuden perässä
ja toivotaan, että meidän elämä ei olisi niin lyhyt.”

Jo romaanin alussa vihjataan, että yksi keskushenkilöistä kuolee. Oman näkökulmansa tarinaan antavat päähenkilö Hellen lisäksi Julian ja Leeni. Juntunen käyttää raikkaasti näkökulmatekniikkaa: esimerkiksi peräkkäisissä luvuissa lukija saa kaksi erilaista kokemusta samaan rakkaudentunnustukseen.

Romaanin keskeisiksi teemoiksi nousevat elämänhallinta, itsenäistyminen, rakkaus sekä erilaiset
sukupuoli-identiteetit. Myös aseksuaalisuutta sivutaan useamman kerran. Romaanissa kulkee voimakkaita rakkauden, surun ja ahdistuksen juonteita.

Vuoropuhelu kannattelee tarinaa ja luvut ovat napakan mittaisia. Päähenkilöiden keskenään erilaisista puherekistereistä olisi voinut ammentaa vielä Leenin puheessa viliseviä murresanoja enemmänkin. Henkilöiden välillä olevat ristiriidat syventävät henkilöitä.

Synkkiäkin aiheita sivutessaan kirja onnistuu olemaan kevyt ja käsittelemään teemojaan selkeällä ja lämpimällä otteella. Suosittelen kirjaa kaikille itseään etsiville sekä kaikille elävää nuoruutta janoaville.

Mia Lempinen