Jokainen tarvitsee oman peikkonsa

Mikko Kalajoki hallitsee hieman vanhahtavan ja samalla letkeän kerrontatavan täydellisen sujuvasti. Hänen lastenromaaninsa jännite syntyy siitä, kun herra Mattssonin sänttiin elämään tunkeutuu letkeästi kompaisa hahmo, peikko Almus. Peikolla on herkullisia ilmaisuja vilisevä puhetapa.

Pikku peikko valloittaa niin Mattssonin kuin lukijankin sydämen. Lisäksi hän mullistaa keskivertomiehen tylsän elämän aiheuttamalla tapahtumia, joissa tämän on toimittava täysin uudella tavalla. Almus edustaa ulkopuolista, johon suhtautuminen paljastaa ihmisen todellisen luonteen. Mattssonissa ja Inkeri-tytössä peikko herättää huolenpidon (eli holhon) ja suojelun tarpeen, mutta on myös muunlaisia ihmisiä.

Tarinan konna on peikkotutkija Edina von Kittelsen. Hänen sukunimensä viittaa norjalaiseen maalariin Theodor Kittelseniin, jonka peikkoaiheet ovat iskostuneet ainakin jokaisen norjalaisen tajuntaan. Peikkotutkijan laboratoriossa peikko joutuisi alistumaan kivuliaisiin toimenpiteisiin. Osuvasti mainitaan ”nenänielunäytteen näivertäminen kummastakin sieraimesta”, mikä menee varmasti perille koronatestatuille lapsille.

Kirjan asetelmat ovat siis varsin tuttuja, mutta ilotteinen kielenkäyttö ja särmäpäinen (nokkela) kohtausten vyörytys tekevät lukukokemuksesta todella mesiäisen. Huumorin kohteina ovat tuikitavallisuus, byrokraattisuus ja sääntökeskeisyys, jotka tietenkin kuvaavat aikuisuuden huonoja puolia. Esimerkiksi rouva Narikan tärkeilevä hahmo on lastenkirjallisuuden vakiokalustoa.

Jani Ikosen kuvitus istuu hyvin tarinaan ja elävöittää sitä kiitettävän tiuhaan. Jo kansikuva antaa Almus-peikosta juuri oikean käsityksen: uteliaan, valloittavan ja ilkitekoisen. Kirjan lisäherkkuihin kuuluvat Alamaiden kielen sanasto ja runonäyte peikkojen nykyrunoudesta. Tuo runo, Karmantarmahainen surmeli, on ilmeinen kunnianosoitus Lewis Carrollin Pekoraalille (Jabberwocky), vaikka pysytteleekin selkeämpänä kuin nonsense-esikuvansa.

Lopussa Almus palaa kotoseudulleen Alamaihin. Herra Mattsson on mielikuvitusolennon vierailun ansiosta muuttunut mies. Tätä samaahan fantasia tekee lukijalleen; mielikuvituksellisuus saa meidät näkemään asiat uudessa valossa.

Maria Ihonen