Sananmuunnoskirja lapsille

Kielen oppimiseen kuuluu myös erilaisten sanaleikkien leikkiminen. Suomen kieli lausutaan varsin säännönmukaisesti ja hyvin pitkälle niin kuin se kirjoitetaan, joten se sopii mainiosti sananmuunnosten ja palindromien tekemiseen.

Pauli Hokkasen  ja  Tuomas Erikssonin  sananmuunnoskirja ihastuttaa ja herättää toiveita siitä, että vihdoinkin maltetaan keskittyä kielileikkeihin ilman Pekkaa kaukalossa. Vakoileva hiiri lähtee perusteista ja kertoo havainnollisesti, miten sananmuunnoksia laaditaan. Sen jälkeen alkaa tavuilla hassuttelu ensin sanapareilla (”hirvet saarella”) ja pikkuhiljaa pidemmillä lauseilla (”Pukin alla oli litistynyt…” ja ”Sillä aikaa, kun isä etsi kaapista purkin erilaisen, söi Lasse-koira…”), jotka luovat sananmuunnosten ympärille tarinan.

Vaikka kyseessä on lapsille suunnattu sananmuunnoskirja ja moni kirjan sanamuunnoksista liikkuu lapsimaailmassa, kekseliäisyys on koko ajan huipussaan. ”Tutkii kissa verkosta, löytyykö…”, ”Kuuletko Alman jupinan, kun hän näkee…” ja ”Usein muistelen pankkeja, kun kotona…” saavat kaikenikäiset aivosolut kuplimaan ja riemastumaan.

Mukana on niin sananmuunnosten klassikoita (rohkea mutsi, Tottijärvi ja muistella pankkeja) kuin uusiosanoja tyyliin ’kyypätkin’. Uusiksi klassikoiksi tekisi mieli julistaa sananmuunnokset ”Äiti ulkona haisteli pojua ja sitten kylvyssä…” ja ”loma Saimaalla – ja sama Loimaalla”.

Christer Nuutisen kuvitus tukee sananmuunnoksia oivaltavan irtonaisesti. Välillä kuvat kertovat sen, mihin kirjoitettu sananmuunnos johtaa, välillä muunnoksen kummatkin merkitykset. Nuutisen kuvat ovat rentoja, värikkäitä ja hauskoja, ja paikka paikoin kuvittajan aiemmasta tuotannosta tutut planeetatkin seikkailevat taivaalla.

Kirjan lopun ”kielletty aikuisilta” -luku hiukan yllättää. Siellä käydään ns. tuhmien sananmuunnosten kimppuun – jos nyt pitää tuhmina sanoja kakka, tissi, kikkeli, pehva ja pissa. Kakka-tissi -linjaa jatketaan myös kahdella klassisella sananmuunnostarinalla. Yhtäkkiä kakkaa ja pissaa lentelee niin paljon, että lukija ei tiedä, lukeeko hän nyt lastenkirjaa vai menneisyyteen jämähtäneiden ikiteekkarien vappujulkaisua. Tekee vain mieli avata ikkuna.

Kun kirjasta on peräti neljännes kakka-pissasananmuunnoksia, tulee mieleen nuori isä, joka haluaa olla lastensa kaveri ja hihitellä heidän kanssaan samoille asioille. Toisaalta lastenkirjallisuudessa ovat jo jonkin aikaa jyllänneet mestarietsivä peppuset ja kapteeni kalsarit, joten ehkä kirjan loppuosion voi lukea osaksi tätä laajempaa ilmiötä.

Pasi Heikura