Raatajan säkeet

Kolmen kirjailijan ja yhden kuvataiteilijan jälkeen Virtanen ja Pelliccioni valottavat runonlaulaja Larin Parasken elämää. Ovatkohan heille supernaisia vain sanan ja kuvan taitajat? Tosin Paraske on sinällään hyvä valinta, koska hän ei kuulu sivistyneistöön vaan vähäosaiseen maaseudun väkeen.

Virtanen tiivistää runsaan elämän niukkaan tekstiin, jossa ovat niin ankara lapsuus ja nuoruus, raadanta köyhän tilan emäntänä kuin lyhyt julkisuusvisiitti kaupunkieliitin parissa. Tarinan läpäisee Parasken vimma laulaa säkeitä, joista kasvaa iloa sekä omaan että muiden elämään. Koska elämänpiiri on nykylapselle täysin vieras, taustaselityksiä olisi kuitenkin voinut lisätä. Lopun tietoliitteestä on unohtunut Parasken patsaan tekijä, Alpo Sailo.

Pelliccionin kuvitusjälki on ilmavaa, ja väriskaala seuraa taiten synkeitä ja iloisia tunnelmia. Joitakin kohtia olisi vielä voinut kehittää: esim. kyläkeinu kaipaisi liikettä, jotta lapsi tajuaisi sen keinuksi eikä lavaksi, ja maaorjien raadantakuvat alussa olisivat saaneet olla isompia. Myös jotkin runositaatit erottuvat huonosti.

Tuula Korolainen