Rouhea urbaanifantasia selkomukautuksena

Selkokirjatarjontaan on jo pitkään kaivattu lisää nuortenkirjoja, joiden sisältö ja aihe ei olisi liian lapsellinen yläkouluikäiselle lukijalle. Elina Rouhiaisen Muistojenlukijasta tehty selkomukautus vastaa tähän tarpeeseen erinomaisesti. Vuonna 2017 ilmestynyt YA-romaani on urbaania fantasiaa, ja se huomioitiin Topelius-palkinnolla.

Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Kiuru-tyttö,jonka erityistaito on ihmisten muistojen näkeminen. Ne näyttäytyvät hänelle lintuina, ja hän voi myös napata niitä toisilta pois. Tarinan edetessä Kiuru tutustuu muihinkin erityistaitoja omaaviin nuoriin ja saa myös huomata, että heidän taitojaan havitellaan pahoihin tarkoituksiin.

Tapahtumat sijoittuvat Helsingin Vuosaareen, jossa on sekä rikkaiden merenranta-asuntoja että edullisia vuokra-asuntoja. Kirjan hyvä–paha-asetelma liittyy selkeästi yhteiskunnan varallisuuteen: köyhät maahanmuuttajat nähdään hyvinä, pahiksen rooli on langennut rikkaille suomalaisille.

Rouhiaisen alkuperäisteos on melkein 400-sivuinen ja osin hidastempoinen. Mirjami Häkkisen onnistuneessa selkomukautuksessa juoni sen sijaan kulkee joutuisasti ja lukija viihtyy sujuvan selkotekstin parissa.

Alkuteoksen yhteiskunta- ja normikritiikki on hienosti saatu mukaan myös selkoversioon, samoin usein hankaliksi koetut aiheet, kuten seksin kuvaaminen, alkoholi, väkivalta ja jopa kannabis. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että myös magian ja sen lainalaisuuksien kuvaamisessa on selkoversiossa onnistuttu oikein hyvin. Selkoversiossa genren ominaispiirteet ovat vahvasti läsnä.

Tarja Kettusen kansi on kaunis ja tyylikäs. Takakannen tekstin ja taustan välistä vähäistä kontrastia
sen sijaan mietin luettavuuden kannalta. Onkohan kontrastia riittävästi?

Muistojenlukija on kolmiosaisen fantasiasarjan ensimmäinen osa. Toivottavasti myös kaksi muuta
osaa saadaan selkomukautuksina.

Mervi Heikkilä