Jännitystä uuden edessä

Anna Ehringin Silli-poika aloittaa eskarin, Tuula Kallioniemen Samuli alakoulun ekaluokan, Petja Lähteen Tanelilla on harjoitukset uuden asuinpaikan vieraassa futisjoukkueessa. Ja tietysti uusi tilanne jännittää.

Silli hinkkaa janoisena pulpetin kovaa tuolia, ja paidan pesuohjelappu raapii niskaa. Samuli on nukkunut vaatteet päällä, ja koulussa piha tuntuu isolta ja opettajan puheet loputtomilta. Tanelillekaan ei maistu uni eikä ruoka. Kentällä hän huomaa peliasunsa vääräksi ja muut pelaajat pelottavan isoiksi. Avauspotkukin vie hänet rähmälleen kuralammikkoon.

Kirjat lähestyvät ongelmia eri strategioilla. Sillin alkutakkuilu eskarissa helpottaa, kun hän pikku kolhun jälkeen ystävystyy toisen ”kalanimisen” eli Helmi Haukisen kanssa, minkä jälkeen keskitytäänkin hammaskeijuongelmaan. Kallioniemi taas nappaa Samuelin rinnalle koko luokan, jossa jokainen
koheltaa ja on huolestunut eri asioista, kuka äidin käytösohjeista, kuka lukutaidon puutteesta. Alkujännitys siis ”demokratisoituu”, mutta alkavalle lukijalle henkilöitä voi olla liikaakin.

Syvimmälle tunteisiin menee Lähteen tarina, jossa Taneli ajautuu petoskierteeseen: hän valehtelee nimensä sekä joukkueelle että uudelle ystävälleen Eeville ja teeskentelee vanhemmilleen menevänsä joka päivä harjoituksiin. Nolouden ja syyllisyyden tunne on tarinassa konkretisoitu mustaksi häpeän peikoksi, joka istuu pojan olkapäällä ja saa tekemään tyhmyyksiä.

Sekä Kallioniemen että Lähteen tekstit ovat aloittelijalle sopivan niukkoja: Kallioniemi suosii luettelointia ja Reuhurinne-sarjansa tyylistä huumoria, Lähteen teksti etenee asiallisesti, väliin lähes kuivahkosti. Molemmissa kirjoissa on toiminnallinen nelivärikuvitus, mutta Virpi Penna tuo myös lisiä tarinaan, kun taas Roosa Hepomäki on kuvittanut lähes yks yhteen tekstin kanssa – hänen kuvissaan hiukan oudoksuttavat mangamaiset isot silmät.

Pisin ja täyteläisin on Silli-kirja, jota voi nimittää pikku romaaniksi. Ehringin tekstissä ja Graafin mustavalkoisissa piirroksissa on arjen rikkautta, lämpöä ja leppeää huumoria. Lukijanoviisille tekstiä
voi olla liikaa, mutta kirja sopii mainiosti ääneen luettavaksi joko koulussa tai perheen kesken. Kaikki kirjat toimivat keskustelun avaajina ja jännityksen lievittäjinä. Kovin helposti niissä ongelmat kuitenkin ratkeavat: aikuiset ovat empaattisia ja sekoilevat omissakin tunteissaan, uusia ystäviä löytyy tuosta vain, ja Lähteen kirjassa koetaan jopa kliseinen tähtihetki, kun Taneli ja Eevi loistavat uudessa joukkueessaan.

Kysyntää olisi varmaan myös sellaisille kirjoille, joissa jännityksen ja yksinäisyyden selättäminen vaatii aikaa ja tsemppiä, ehkä ulkopuolista apuakin.

Tuula Korolainen